Jännää kotiolutta: Ukonmalja Heimo Omena-Pihlaja Sour Ale

Jännän äärellä...

Näin joulun alla eletään monessa suhteessa mielenkiintoista aikaa, eikä Ukonmaljan tarjonta tuo tähän tosiasiaan poikkeusta. Siitä alkaa olla jo pitkälti toista vuotta kun Tommin kanssa pohdiskelimme josko kartanon mailta löytyisi oluen mausteeksi sopivia luonnonantimia. Marjasato jäi viime vuonna kuitenkin varsin vaihtelevaksi eikä pelivaraa metsänherkkuja kilotolkulla kuluttavan talouden talvivarantojen suhteen juuri jäänyt. Mutta onneksi ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen eli laitoin naapurit ja omat vanhempani keräämään omenoita!

Saaliiksi saatiin ämpäritolkulla kotimaisia luomuomenia, joista parisen kiloa päätyi yleiskoneen silppurin ja pakkasen kautta Tommin huomiin. Puolet omenoista silputtiin kuorineen ja puolet kuorittiin, lajikkeiltaan ne edustivat kahta peruspuutarhaomenalaatua, joista Valkea Kuulas oli määrältään hieman dominoivampi (toisen puun alkuperästä ei ole varmuutta). Toimittelin omenasilpun jäisenä Palokkaan, jossa vierre vartoikin jo malttamattomana mausteaineitaan – omenoiden lisäksi matkaan pääsi myös Ukonmaljan raaka-ainevaraston pakastimesta löytynyt pihlajamarjamehu, joka oli peräisin Tommin äidin takapihalta poimituista marjoista. Kuten itse maestrokin toteaa, on kyseessä melko klassinen yhdistelmä, joskaan lopputuloksesta ei tällä kertaa voitu antaa takeita... Vuosi vietettiinkin piinaavassa jännistyksessä.

Omena-pihlaja ”lambicin” lisäksi samaan aikaan kypsyi myös marjatuomipihlajan eli saskatoonin marjoilla maustettu, samasta vierteestä valmistettu hapanolut. Saskatoon olikin oikeastaan koko hapanolutkokeilun idean lähde ja senkin aion ottaa tarkasteluun hieman myöhemmässä vaiheessa… Nyt maistettavaa, omenaisempaa versiota jaoin myös eteenpäin omenoiden toimittajille ja näin Heimo-nimen symboliikkakin sai luontaista lisävahvistusta. Tommi itse avaa nimeämisen perusteita viestissään seuraavasti:

Heimo-nimi viittaa niihin lähteisiin, joista oluen omenat ja pihlajat ovat lähtöisin; sun naapureilta ja vanhemmilta, äitini takapihalta (pihlaja) -- läheisiltä ihmisiltä, jotka jakavat sadostaan, "heimolta". Eli tällaista heimoon, perheeseen, lähipiiriin liittyvää symboliikkaa, ehkä samalla myös haikailua aiempien aikojen tiiviimpiin, autonomisempiin kyläyhteisöihin.

Olut on nyt tosiaan kypsynyt jo reilun vuoden ajan ja pullojen mukana tulleessa viestissä kehoitettiin odottelemaan joulunalusaikaan. Itsenäisyyspäivä sopikin mielestäni mainiosti pohjolan makuja tarjoilevan villioluen maisteluun! Kaappiin jäi vielä odottelemaan pullollinen olutta myöhempiä aikoja varten ja voi olla että tuo saakin sitten kypsyä kaikessa rauhassa vertailun vuoksi….Tuhti paketti oluen valmistuksen vaiheita ja reseptiikkaa löytyy tuttuun tapaan Ukonmalja blogista – samasta yhteydestä saa myös hyvää esimakua saskatoon-painoksen lopputuloksesta:

Juuret Saskatoon & Heimo Omena-Pihlaja Sour Ale

Ukonmalja Heimo Omena-Pihlaja Sour Ale

Kaadan oluen ensin ilman hiivoja, sillä nerokkaasti valitsin puolilitraiselle oluelle aivan liian pienen lasin… Noh, hiivattomana olut on luonnollisesti varsin kirkas, ehkä hivenen samea kuitenkin. Kaunis, joskin melko niukkavaahtoinen, siiderimäisen oranssinen ilmestys. Kun loputkin juomasta saadaan lasiin, samenee näky selvästi ja väritys saa jyhkeää syvyyttä mukaansa – huomattavasti jämäkämpi ja kutsuvampikin hiivojen kanssa nautittuna. Syvää oranssia, hienoista punertavuutta… Harmillisesti tästä vaiheesta jäi kunnon kuva ottamatta…

Tuoksultaan tämä on aika jännä, pääosin aika mieluisa kuitenkin. Tallista maatilan tunnelmaa, hevosen loimea ja muuta lambicmaista aromikkuutta löytyy melko runsaastikin. Alkuun seasta löytyy myös rehtiä lantaa, mutta onneksi tuo vivahde taittuu melko nopeasti häiritsemästä – tai sitten nenä vain tottuu siihen? Maustamiseen käytetyistä aineksista omena on mielestäni hyvin esillä ja tuokin oman, hieman tunkeankin siiderimäisen aspektin matkaan. Marjaisaa happamuuttakin löytyy ja oletettavasti tuo on peräisin juuri pihlajanmarjojen puolelta. Taustalla on kevyesti toffeista makeutta sisältävää, vaaleahkoa maltaisuutta. Kyllähän tässä on kerrasta osuttu ja kunnolla – moniulotteisen hapan, omenainen ja brettainen kokonaisuus ainakin tuoksun perusteella!

Maultaan olut ei aivan yllä tuoksun syvyyteen, vaan hienoista haaleutta on taustalla aistittavissa. Tästä huolimatta kokonaisuus kantaa maaliin saakka ja pitkäkestoisessa makustelussa piileekin tämän tarinan hienous. Hapanta, jopa kuivaakin omenaisuutta sekä punaisen marjaisaa happamuutta – pihlajanmarjat ovat ottaneet aika vahvan otteen mausta, mikä nostaa loppuun aavistuksen yli-innokkaastikin marjojen kitkeryyttä. Tallia, maatilan henkeä – alussa tuoksun tavoin lantaisuutta, mutta katoavaa sorttia sekin onneksi on. Hieman kosteaa satulanahkaa, aavistus etikkaa. Tuntumaltaan maltillinen, keskirunsas ja yleisilmeeltään ehkä hieman raaka eli kypsyttely voisi olla paikallaan. Puoli litraa on kertamääränä aika maksimi, sen verran supistelevan hapanta meno on. 

Tuomio: Tyylinmukainen, hienosti omenoiden ja pihlajanmarjojen piirteitä esiin nostattava sour ale. Happamia sanoi kettu… Hatun noston arvoinen suoritus!

Pisteet:

• Tuoksu: 8/10 
• Ulkonäkö: 3/5 
• Maku: 8/10 
• Suutuntuma: 4/5 
• Yleisvaikutelma: 14/20

Yhteensä: 37/50

Omenavarkaissa?

Oma panos oluen teossa...

Näkyhän ei varsinaisesti kovinkaan kaunis tässä vaiheessa ole...

Lopussa vuoden odotus palkittiin!