 |
| One Sour Night at Hiisi |
Harvoin jää panimovierailusta näin hapan maku suuhun… Lauantaina kokoonnuimme
nimittäin Hiisi-panimolle rentoon illanviettoon, jonka
pääaiheena oli
Tekkenin ja SuperMario-pelien hakkaaminen
pumppukärrypujottelun ohella tarjolle asetettujen hapanoluiden maistelu.
Paikalla oli mukavan kokoinen, illan mittaan pääluvultaan hieman elänyt porukka.
Illan
houstaajina toimivat
itseoikeutetusti
Hiisin Tatu ja Mikko
parempine puoliskoineen sekä panimolla viime aikoina aikaa enemmänkin
viettänyt
Herrasmies-Topi. Alan
vaikuttajia oli paikalla myös
Rekolan
Panimon Jarin ja Hiisin osakasvahvuuteen vastikään sulautuneen
Donut Islandin Mikan muodossa sekä
paikallisen
Snow Hare-kotipanimon Roberto
ja Anni. Makusteluporrasta täydensivät vielä
HopHuntersin Jesse ja Joona sekä
Huurteinen-blogia kirjoittava Rolle. Rollen mietteet illan kulusta
löytyvätkin jo miehen blogista:
One sour
night – olutmaistajaiset Panimo Hiisillä
Oli makustelujen taustalla ihan oikeakin idea, joka
mielestäni oikeuttaa tituleeraamaan tapahtumaa tuotekehitysillaksi. Maisteltavaa
oli nimittäin hankittu Hiisin uutta sivuprojektia
varten. Panimon nurkassa nököttävä siivousvälinetila on pitkällisen pohdinnan
tuloksena päätetty valjastaa hapanolutkokeiluita palvelevaksi verstaaksi a/k/a
tiedemies-Tatun leikkihuoneeksi. Tätä silmällä pitäen illan aikana valmistui
myös kolmen panimon kollabona tehty pienerä yksinkertaista berliner weisse-vierrettä.
Illan mittaan maistelluista
hapanoluista koottiin talteen sopivimmat pullon pohjat, jotka
laitettiin kasvamaan ja taistelemaan keskinäisestä valta-asemasta berliner
weissen vierteestä napattuun kasvualustaan. Kasvatusalustoja tehtiin lopulta
kaksi, sillä myös kuuluisa Fantôme
Saisonin hiivakanta haluttiin ottaa tarkempaan tarkasteluun jatkoa
ajatellen. Oluen teko ja hiivanäytteiden jatkokäsittely kuuluivat lähinnä
panimo-osaajien työnkuvaan meidän muiden auttaessa välttämättömimmässä eli
pullon pohjien tuottamisessa. Siis oluen juomisessa.
Ilta eteni rennoissa tunnelmissa oheisviihdykkeiden ja
jutustelun äärellä. Välillä käytiin kiertelemässä vähän panimon puolella ja
katsasteltiin Hiisin uusia suunnitelmia sekä tulevia tuotteita. Alkumaljaksi
tarjottu, Helsingin Ølhuseja varten tehty Peach Please upposi kuin veitsi
voihin aurinkoisen syyspäivän päätteeksi ja keräsi ylistystä myös muilta
maistajilta.
 |
Hiisi Peach Please
|
- Tyyli: Saison
- Alk.%: 5,7
- Info: Helsingin Ølhus –ravintoloiden oma olut
- Pisteet: 38/50
Herrasmiespanimon ”Bretta” IPAsta tutulla
Saccharomyces Trois
–hiivalla aateloitu saison on ryyditetty persikkasoseella ja muotihumalilla
(ainakin Mosaicia siinä oli) eikä kokonaisuutta voi kuin kehua. Ipamainen
farmhouse ale toimi moitteettomasti ja siinä tulikin pohdiskeltua, että tätähän
pitäisi saada hanatavaraksi ihan kesäiselle kotiterassillekin. Kannattaa
kipaista Ølhuseihin maistamaan!
Hedelmäinen, persikkaa hyvin esille tuova kokonaisuus.
Aurinkoiseen ja melko lämpimään syyspäivään istutettuna oluen juotavuus on
pelottavan hyvällä tasolla, eikä terassiolosuhteissa lasin tyhjentymistä
tarvitsisi kauaa odotella. Melko nopeasti se tuntuu hupenevan sisätiloissakin…
Lopussa esiin nouseva, kuivahkon pippurinen hiivaisuus yhdessä voimakkaamman,
pääosin greipinsävyisen puristuksen kanssa kuitenkin rouheuttaa kokonaisuutta
sopivasti toppuutellen pahinta hörpöttelyä. Tämä on hyvä. Hedelmäpuolelta
löytyy runsaan persikan lisäksi aprikoosimaista tropiikin vaaleutta ja täydentää
kauniisti erittäin onnistuneen, jokaisella tasolla puhuttelevan oluen. Oi kunpa
vielä olisi kesää jäljellä…
Illan aikana ehdittiin maistamaan myös muita Hiisin uutuuksia, kuten puolukkaista ruissaisonia:
 |
Hiisi /
Donut Island Harvest Moon
|
- Tyyli: Saison
- Alk.%: 5,3
- Pisteet: 31/50
Tuoretta saisonia oli tehty myös
Donut Islandin kanssa ja trooppisen kesätuulen sijasta tarjolla oli
maalaisempaa, pohjolan syksyyn ehkä paremmin sopivaa antia. Sadonkorjuuhenkinen
Harvest Moon on kauden värejä
kantava ruis-puolukka-farmhouse ale, jonka valmistukseen on käytetty muhkeat
30kg
Kaskeinmarjan puolukoita. Kokonaiserä
on kooltaan 1500 litraa ja levikkiä pitäisi tällä hetkellä olla jo ainakin
Helsingin seudulla. Ruista löytyy rungosta kolmanneksen verran…
Aika runsas, ehkä vähän raskaskin kokonaisuus. Punertava,
hieman hapan marjaisuus lienee peräisin puolukasta, myös rukiin läsnäolon
huomaa hyvin. Saisonin pisteliäs terävyys ikään kuin häviää kaiken alle, eikä
mausteisempaakaan puristusta toivotulla tasolle tunnu löytyvän. Toki tuota
mausteista hiivaisuutta löytyy jonkin verran lopusta suoraviivaisen kuivuuden
teesein, mutta jotenkin vain parhaat aseet tuntuu lopputuloksesta riisutun.
Ehkä tuo rukiisuus on se mikä ei tässä onnistu puhuttelemaan – puolukan tarjonta
sen sijaan vaikuttaa mielenkiintoiselta vaikka se melko dominoivana happamuuden
vivahteena tuntuu olevankin. Pitäisi varmaan testata sateisena syysiltana
hitaan pohdiskelun yhteydessä niin olisi olosuhteet varmasti paremmin
kohdillaan...
 |
| Illan panonäytös... |
Panimolaitteiden luota siirryttiin peliohjainten ja
runsaanlaisen herkkupöydän ääreen. Illanviettoon istuvan sormisyötävän lisäksi
Jari oli tuonut Fiskarsista todella maistuvia makupaloja vastikään perustetun
Fiskarsin Juustolan
tuotekehityslinjastolta. Juustolan taustalta löytyy useampia osakkaita, joiden
joukkoon kuuluvat mm. Jari itse sekä
Mathildedalin
Kyläpanimon oluenpanija Tuomo Holm. Tarjolla oli paria eri juustolaatua
hieman erilaisilla kypsytysajoilla sekä yksi oluellakin harjattu vedos. Joukossa
oli muutama todellinen spesiaalimaistiainen, sillä osaa juustoista ei ole
mahdollista edes myydä eteenpäin lainsäädännön vuoksi. Ranskalaisen
juustomestarin ylistämä kypsytysluola kun ei täytä kliinisen teollisuustilan
määritelmiä. Mukavaa kuitenkin, että autenttisempia olosuhteita Fiskarsissa
testaillaan, vaikka melkolailla omaksi iloksi se tapahtuukin. Juustolan
toimintaan kannattaa ehdottomasti tutustua!
 |
| Fiskarsin Juustolan antia... |
Hiljalleen myös happamia makuja saatiin tarjolle ja täytyy
heti kärkeen todeta, että taso oli kova, joskin selviä eroja löytyikin. Joukkomaistelua
tulee harvemmin harrastettua ja kyllähän suuren porukan kanssa maistelussa on
etunsa. Pienet maisteluannokset mahdollistavat suuremman nimikemäärän
läpikäynnin ja tarjoaa samalla hyvän vertailupohjan useamman tuotteen kesken.
Tämänkin otannan perusteella tuli todettua, että hapanoluiden maailma on todella
monipuolinen ja vaikka tarjonta vain pariin päätyyliin keskittyikin, ei yhtään
toisensa kaltaista makua vastaan tullut. Virallisessa maistelussa kävi
seuraavat oluet:
- Westbrook
Mr. Chipper
- Brouwerij De
Ranke Cuvée de Ranke
- Brasserie
Cantillon Gueuze 100% Lambic Bio
- Liefmans
Cuvée Brut
- Lost Abbey
Red Poppy Ale
- Mikkeller HUES
- Almanac Farmers Reserve Strawberry
- Fantôme Saison
- High Water Le Petit Diablotin
- Orval
- To Øl
Likeweisse (Director’s Cut)
- Rodenbach Caractère Rouge
Näiden lisäksi väliin mahtui Roberton ja Annin Nelson
Sauvinilla humaloitu
Snow Hare Brewingin
brettainen saison, joka oli viime syksynä tarjolla myös ensimmäisessä
Kotioluttapaamisessa. Vajaassa vuodessa matkaan oli tullut samanlaista
rusinaisuutta kuin kypsyneessä Orvallissakin ja tunnelma oli muutoinkin
miellyttävän kirpakka ja potkiva. Oikein mainio ja teeman mukainen olut. Epävirallisemmasta
osuudesta löytyi vielä Herramiespanimon sahtia, Mikan purevan rapsakkaa IPAa ja
Jarin mielenkiintoista IPA-lager-blendiä sekä Hiisin omaa antia…
Kirjoittelin uusista tuttavuuksista ja aiemmin arvioimattomista oluista hieman muistiinpanoja. Aivan kaikkien pullojen jaolle en ennättänyt, mutta tässä läpikäyntiä lasissa käyneistä:
 |
Westbrook Mr. Chipper
|
- Tyyli: Sour Red / Brown
- Alk.%: 6,8
- Panimo: Westbrook Brewing, Mt. Pleasant, South Carolina, USA
- Pisteet: 42/50
Eteläcarolinalaisen Westbrookin Mr. Chipper osoittautui todelliseksi timantiksi. Flanderin alueen olutperinteitä mukaileva jenkkisouri on kypsynyt punaviinitynnyreissä kaksi ja puoli vuotta ennen maailmalle lähtöään. Mielenkiintoinen panimo muutoinkin...
Tuoksu on puhutteleva, sellainen toffeisen parfyyminen,
punertavan marjainen. Todella elegantti, runsas… Myös mausta löytyy toffeisen parfyymista, melko tukevan
maltaisaa tunnelmaa soljuvalla tuntumalla ja punertavalla sävykkyydellä. Punaviinimäistä
tuntua, samoin miellyttävää tynnyrietikkaisuutta hyvällä karaktäärillä, jossa
on hitunen vaniljaista aromia matkassa. Melko syvä, rauhallinen ja vivahteikas.
Erittäin tyylikäs kokonaisuus!
 |
Liefmans Cuvée Brut (2014)
|
Alkonkin jouluvalikoimista tuttu, punertavaan paperikääröön piilotettu kirsikkasouri. Cuvée Brutia valmistetaan vain heinäkuussa, jonka jälkeen se saa kypsyä useamman vuoden ajan satokauden kirsikoiden kanssa. Valmis olut on sekoitus eri-ikäisiä vuosikertoja (yleensä 1,5-3 vuotta vanhoja) ja on varsin laadukas lajinsa edustaja. Lauantaina se myös erottui edukseen tiukassa seurassa.
Jouluinen, kirsikkaisen marjainen ja jollain tapaa
tunnelmallisen glögimäinen – happamammalla makumaailmalla tosin. Hapan rutistus
ei ole kovinkaan päälle käyvää, vaan se toimii mainiona, hyvin esillä olevana
tasapainottavana leikkurina kokonaisuudessa. Yleisesti olut on mukavan
jämäkkärunkoinen, mallaspuolen tarjoillessa tummassa tunnelmassaan syvää
toffeen sävykkyyttä. Toimii erittäin hyvin!
 |
Lost Abbey Red Poppy Ale
|
Lost Abbeyn flaamilaisen alen juuria mukaileva olut omaa suurta symboliikkaa. Punainen unikko on panimon kotikontujen eli Kalifornian virallinen kukka, mutta yleinen nähtävyys myös Flanderin alueella. En tiedä, onko taustalla vielä jokin yhteys ”In Flanders Fields”-runoon ja ensimmäisen maailmansodan punaunikkoiseen symboliikkaan. Voi hyvinkin olla... Kuusi kuukautta tammitynnyreissä kypsynyt Red Poppy Ale on myös eräänlainen kunnianosoitus Belgian olutperinteille.
Kuivan valkoviinimäinen, hieman raa’an metsämansikkainen,
runsaan kirsikkainen ja kohtalaisen ärhäkästi päälle käyvä. Hiilihapot ovat
varsin terävällä tasolla, suussa etenkin alkuun lähinnä poreilevaa kuplivuutta
aiheuttavia – kirsikkaisuus puolestaan on todella hapanta… Toffeisen vivahteen
sävyttämä maltaisuus jää hieman taaemmaksi, silti sopivan läsnä olevaksi ja
tukevaksi. Tynnyrin maku on hieman suurempana elementtinä matkassa, mikä
kieltämättä toimii. Kokonaisuus on kuitenkin omaan makuun turhan kipakka, raa’an
marjaisa ja höntyilevän rauhaton. Yleisesti varsin hyvä, silti pienoinen
pettymys…
 |
Mikkeller HUES
|
Kultainen tynnyri toi äkkiseltään vilkaistuna mieleen OLVIn logon, mutta iisalmelaisesta oluesta ei lopulta kuitenkaan ollut kyse. Kyseessä Mikkellerin De Proefin avustuksella loihtima unkarilaisissa tammitynnyreissä kypsynyt gueuze...
Melko suoraviivainen, hyvin hapan ja valkoviinimäinen.
Kuiva, hieman omenainen ja kevyen tynnyrimäinen. Kokonaisuus tuntuu hieman
riisutulta, yksioikoiselta ja sitä myöten kysymyksiä paljon jättävältä. Varsin
hyvä, ei kuitenkaan suuremmin sykähdyttävä. Hapanta menoa tämä ainakin tarjoaa…
 |
Almanac Farmers Reserve Strawberry
|
Almanacin Our Farm To Barrel -sarjaan kuuluva olut on kasvattanut makuprofiiliaan tammisissa valkoviinitynnyreissä tapahtuvan kypsymisen muodossa. Tynnyrit on vuorattu Santa Cruzin vuoristossa kasvavilla mansikoilla, jotka luovuttavat makuun oman panoksensa...
Aluksi tarjolla on hieman etukäteen poimitun, satokauden
ensimmäisen mansikan suuhun jättämä, hapokkaan kirpakka tuntuma. Viheromenainen
etikkaisuus valtaa alaa nopeasti valkoviinimäisen tunnelman vallitessa sen
kumppanina alusta loppuun. Mansikkaisuus jää vähän statistin rooliin, etikka ja
valkoviini puhuvat tässä paneelissa…
 |
Fantôme Saison
|
- Tyyli: Saison
- Alk.%: 8,0
- Panimo: Brasserie Fantôme, Soy-Erezée, Belgia
- Pisteet: 37/50
"Nectar of the Gods" on sanonta, jota käytetään Fantômen hekumalliseksi kehutusta saisonista. Panimon koko tuotanto on yleisestikin suuressa arvossa eikä suotta, onhan taso vähintäänkin vakuuttavaa ja todella varmaotteista. Myös panimon hiivakanta tuntuu kiinnostavan ja ilmeisesti ainut tapa päästä siihen käsiksi on kasvattaa se itse.
Kirpakka, melko runsailla hiilihapoilla varustettu, varsin vaaleaa
sävymaailmaa esittelevä saison. Sitrusmaista kirpeyttä, lajityypille ominaista
happamuutta ja vaaleaa hedelmäisyyttä. Maku kantaa pitkään ja sille antaa
sopivaa luonteikkuutta valkopippurisen hiivainen puolisko, joka täydentää
monivivahteisen tyylikkään kokonaisuuden. Erittäin oivallinen, ei kuitenkaan
hypeensä täysin vastaava olut. Suositeltava joka tapauksessa.
 |
High Water
Le Petit Diablotin
|
High Waterin pikku pahoilainen on mielenkiintoinen tuttavuus. Sen pohjana toimii kolme vuotta tammisissa viinitynnyreissä kypsynyt, Brettanomyces-, Pediococcus- sekä Lactobacillus-kantojen muovaama hapanoluterä, johon on ennen pullotusta sulautettu jonkin verran myös nuorempaa tavaraa. Oman silauksensa makuun tuo paikallisesta sadosta puristettu hapankirsikka- ja kranaattiomenamehu.
Valkoviinimäinen, omenaisen etikkainen ja granaattiomenaakin
hyvin esille nostava. Vaalea, vihertävän hapan tunnelmaa peittää alleen
kirsikkaisen marjaisuuden hyvin alleen ja jäljelle jääkin lähinnä vain punertavaa
taustakajoa. Kyllä sillä selkeä paikka paletissa kuitenkin on, mutta voimakkuus
ei aivan riitä haastamaan muuta kirjoa. Todella hyvä ja toimiva olut!
 |
To Øl Likeweisse (Director’s
Cut)
|
- Tyyli: Sour / Wild Ale
- Alk.%: 10,5
- Panimo: To Øl, Kööpenhamina,Tanska
- Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Belgia
- Pisteet: 32/50
Tämä mahtipontisesti Imperial Berliner Weisseksi tituleerattu olut on ronskisti joka asteella ylöspäin skaalattu versiointi panimon aiemmasta, rennolla kädellä humaloidusta Likeweisse-berliineristä. Tällä kertaa runkoa on lajityypillisen 3,8%:n sijaan lähes kolminkertainen määrä eikä muissakaan spekseissä varmaankaan ole jarruteltu. Director's Cut on muun muassa kuivahumaloitu Motuekalla ja Citralla...
Varsin hapan, huomattavasti normiberlineriä rungokkaampi
olut. Punertava, hieman omenaviinietikkainen ja tuhdin maitohappoinen puoli
edelle kuljetaan eikä tarjolla oikein muuta olekaan. Todella yksioikoinen,
runsaan hapan ”berliineri” pyöreähköllä mallasrungolla. Ei järin puhutteleva,
joskin melko monipuolista happamuuden kirjoa tarjoaakin.
 |
| Illan työt tuli tehtyä ja ovien sulkemisen aikaan lopputulos näytti tältä. Siinäpä Tatulle työnsarkaa! |
Maisteluiden perusteella talteen valikoitui kuuden oluen
pohjasakat, joista oman astiansa sai jo aiemmin mainittu Fantôme Saison. Hieman isomman maljan jakavat illan päätähdeksi
noussut Westbrook Mr. Chipper, intensiivisen
hapan ja hyökkäävä Brouwerij De Ranke
Cuvée de Ranke, kovassa seurassa yllättänyt Liefmans Cuvée Brut, Lost
Abbey Red Poppy Ale ja hurmaava Rodenbach
Caractère Rouge. Siinä missä itse keskityin oluiden makumaailmaan ja
kokonaisuuteen, arvioi panimon raati hiivan mahdollista käytettävyyttä tai
oikeastaan sitä, halutaanko minkäkin oluen karaktääri mukaan projektin. Seula
oli tiukka.
Maullisesti illan kuningas oli tosiaan ensimmäisenä maistettu Westbrook Mr. Chipper, joka sai
todellisen haastajan vasta viimeisestä, kestosuosikin maineesta nauttivasta Rodenbach Caractère Rougesta. Myös High Water Le Petit Diablotin puhutteli
syvästi ja Liefmans Cuvée Brut nousi
mainitunlaisesti esiin neljäntenä tärppinä.
Ilta oli maistuva ja monin puolin antoisa, mutta mikä tärkeintä se mahdollisti omalta pieneltä osaltaan uuden mielenkiintoisen projektin alun Hiisille. Olisihan tuo varmasti ilman meitäkin käyntiin saatu, mutta mukavahan se on porukalla puuhata hyvän asian varjolla. Mikäli hiivanäytteistä ei jostain syystä valmista tule, ilmoittaudun mieluusti vapaaehtoiseksi uuteen "urakkaan".
Kiitoksia järjestäjille ja kaikille läsnäolleille!
