maanantai 14. syyskuuta 2015

One Sour Night at Hiisi


One Sour Night at Hiisi

Harvoin jää panimovierailusta näin hapan maku suuhun… Lauantaina kokoonnuimme nimittäin Hiisi-panimolle rentoon illanviettoon, jonka pääaiheena oli Tekkenin ja SuperMario-pelien hakkaaminen pumppukärrypujottelun ohella tarjolle asetettujen hapanoluiden maistelu. Paikalla oli mukavan kokoinen, illan mittaan pääluvultaan hieman elänyt porukka. Illan houstaajina toimivat itseoikeutetusti Hiisin Tatu ja Mikko parempine puoliskoineen sekä panimolla viime aikoina aikaa enemmänkin viettänyt Herrasmies-Topi. Alan vaikuttajia oli paikalla myös Rekolan Panimon Jarin ja Hiisin osakasvahvuuteen vastikään sulautuneen Donut Islandin Mikan muodossa sekä paikallisen Snow Hare-kotipanimon Roberto ja Anni. Makusteluporrasta täydensivät vielä HopHuntersin Jesse ja Joona sekä Huurteinen-blogia kirjoittava Rolle. Rollen mietteet illan kulusta löytyvätkin jo miehen blogista: One sour night – olutmaistajaiset Panimo Hiisillä

Oli makustelujen taustalla ihan oikeakin idea, joka mielestäni oikeuttaa tituleeraamaan tapahtumaa tuotekehitysillaksi. Maisteltavaa oli nimittäin hankittu Hiisin uutta sivuprojektia varten. Panimon nurkassa nököttävä siivousvälinetila on pitkällisen pohdinnan tuloksena päätetty valjastaa hapanolutkokeiluita palvelevaksi verstaaksi a/k/a tiedemies-Tatun leikkihuoneeksi. Tätä silmällä pitäen illan aikana valmistui myös kolmen panimon kollabona tehty pienerä yksinkertaista berliner weisse-vierrettä.

Illan mittaan maistelluista hapanoluista koottiin talteen sopivimmat pullon pohjat, jotka laitettiin kasvamaan ja taistelemaan keskinäisestä valta-asemasta berliner weissen vierteestä napattuun kasvualustaan. Kasvatusalustoja tehtiin lopulta kaksi, sillä myös kuuluisa Fantôme Saisonin hiivakanta haluttiin ottaa tarkempaan tarkasteluun jatkoa ajatellen. Oluen teko ja hiivanäytteiden jatkokäsittely kuuluivat lähinnä panimo-osaajien työnkuvaan meidän muiden auttaessa välttämättömimmässä eli pullon pohjien tuottamisessa. Siis oluen juomisessa.

Ilta eteni rennoissa tunnelmissa oheisviihdykkeiden ja jutustelun äärellä. Välillä käytiin kiertelemässä vähän panimon puolella ja katsasteltiin Hiisin uusia suunnitelmia sekä tulevia tuotteita. Alkumaljaksi tarjottu, Helsingin Ølhuseja varten tehty Peach Please upposi kuin veitsi voihin aurinkoisen syyspäivän päätteeksi ja keräsi ylistystä myös muilta maistajilta. 

Hiisi Peach Please

  • Tyyli: Saison
  • Alk.%: 5,7
  • Info: Helsingin Ølhus –ravintoloiden oma olut
  • Pisteet: 38/50
Herrasmiespanimon ”Bretta” IPAsta tutulla Saccharomyces Trois –hiivalla aateloitu saison on ryyditetty persikkasoseella ja muotihumalilla (ainakin Mosaicia siinä oli) eikä kokonaisuutta voi kuin kehua. Ipamainen farmhouse ale toimi moitteettomasti ja siinä tulikin pohdiskeltua, että tätähän pitäisi saada hanatavaraksi ihan kesäiselle kotiterassillekin. Kannattaa kipaista Ølhuseihin maistamaan!
Hedelmäinen, persikkaa hyvin esille tuova kokonaisuus. Aurinkoiseen ja melko lämpimään syyspäivään istutettuna oluen juotavuus on pelottavan hyvällä tasolla, eikä terassiolosuhteissa lasin tyhjentymistä tarvitsisi kauaa odotella. Melko nopeasti se tuntuu hupenevan sisätiloissakin… Lopussa esiin nouseva, kuivahkon pippurinen hiivaisuus yhdessä voimakkaamman, pääosin greipinsävyisen puristuksen kanssa kuitenkin rouheuttaa kokonaisuutta sopivasti toppuutellen pahinta hörpöttelyä. Tämä on hyvä. Hedelmäpuolelta löytyy runsaan persikan lisäksi aprikoosimaista tropiikin vaaleutta ja täydentää kauniisti erittäin onnistuneen, jokaisella tasolla puhuttelevan oluen. Oi kunpa vielä olisi kesää jäljellä…

Illan aikana ehdittiin maistamaan myös muita Hiisin uutuuksia, kuten puolukkaista ruissaisonia:

Hiisi / Donut Island Harvest Moon

  • Tyyli: Saison
  • Alk.%: 5,3
  • Pisteet: 31/50
Tuoretta saisonia oli tehty myös Donut Islandin kanssa ja trooppisen kesätuulen sijasta tarjolla oli maalaisempaa, pohjolan syksyyn ehkä paremmin sopivaa antia. Sadonkorjuuhenkinen Harvest Moon on kauden värejä kantava ruis-puolukka-farmhouse ale, jonka valmistukseen on käytetty muhkeat 30kg Kaskeinmarjan puolukoita. Kokonaiserä on kooltaan 1500 litraa ja levikkiä pitäisi tällä hetkellä olla jo ainakin Helsingin seudulla. Ruista löytyy rungosta kolmanneksen verran…
Aika runsas, ehkä vähän raskaskin kokonaisuus. Punertava, hieman hapan marjaisuus lienee peräisin puolukasta, myös rukiin läsnäolon huomaa hyvin. Saisonin pisteliäs terävyys ikään kuin häviää kaiken alle, eikä mausteisempaakaan puristusta toivotulla tasolle tunnu löytyvän. Toki tuota mausteista hiivaisuutta löytyy jonkin verran lopusta suoraviivaisen kuivuuden teesein, mutta jotenkin vain parhaat aseet tuntuu lopputuloksesta riisutun. Ehkä tuo rukiisuus on se mikä ei tässä onnistu puhuttelemaan – puolukan tarjonta sen sijaan vaikuttaa mielenkiintoiselta vaikka se melko dominoivana happamuuden vivahteena tuntuu olevankin. Pitäisi varmaan testata sateisena syysiltana hitaan pohdiskelun yhteydessä niin olisi olosuhteet varmasti paremmin kohdillaan...

Illan panonäytös...
Panimolaitteiden luota siirryttiin peliohjainten ja runsaanlaisen herkkupöydän ääreen. Illanviettoon istuvan sormisyötävän lisäksi Jari oli tuonut Fiskarsista todella maistuvia makupaloja vastikään perustetun Fiskarsin Juustolan tuotekehityslinjastolta. Juustolan taustalta löytyy useampia osakkaita, joiden joukkoon kuuluvat mm. Jari itse sekä Mathildedalin Kyläpanimon oluenpanija Tuomo Holm. Tarjolla oli paria eri juustolaatua hieman erilaisilla kypsytysajoilla sekä yksi oluellakin harjattu vedos. Joukossa oli muutama todellinen spesiaalimaistiainen, sillä osaa juustoista ei ole mahdollista edes myydä eteenpäin lainsäädännön vuoksi. Ranskalaisen juustomestarin ylistämä kypsytysluola kun ei täytä kliinisen teollisuustilan määritelmiä. Mukavaa kuitenkin, että autenttisempia olosuhteita Fiskarsissa testaillaan, vaikka melkolailla omaksi iloksi se tapahtuukin. Juustolan toimintaan kannattaa ehdottomasti tutustua!

Fiskarsin Juustolan antia...
Hiljalleen myös happamia makuja saatiin tarjolle ja täytyy heti kärkeen todeta, että taso oli kova, joskin selviä eroja löytyikin. Joukkomaistelua tulee harvemmin harrastettua ja kyllähän suuren porukan kanssa maistelussa on etunsa. Pienet maisteluannokset mahdollistavat suuremman nimikemäärän läpikäynnin ja tarjoaa samalla hyvän vertailupohjan useamman tuotteen kesken. Tämänkin otannan perusteella tuli todettua, että hapanoluiden maailma on todella monipuolinen ja vaikka tarjonta vain pariin päätyyliin keskittyikin, ei yhtään toisensa kaltaista makua vastaan tullut. Virallisessa maistelussa kävi seuraavat oluet:

  • Westbrook Mr. Chipper
  • Brouwerij De Ranke Cuvée de Ranke
  • Brasserie Cantillon Gueuze 100% Lambic Bio
  • Liefmans Cuvée Brut
  • Lost Abbey Red Poppy Ale
  • Mikkeller HUES
  • Almanac Farmers Reserve Strawberry
  • Fantôme Saison
  • High Water Le Petit Diablotin
  • Orval
  • To Øl Likeweisse (Director’s Cut)
  • Rodenbach Caractère Rouge

Näiden lisäksi väliin mahtui Roberton ja Annin Nelson Sauvinilla humaloitu Snow Hare Brewingin brettainen saison, joka oli viime syksynä tarjolla myös ensimmäisessä Kotioluttapaamisessa. Vajaassa vuodessa matkaan oli tullut samanlaista rusinaisuutta kuin kypsyneessä Orvallissakin ja tunnelma oli muutoinkin miellyttävän kirpakka ja potkiva. Oikein mainio ja teeman mukainen olut. Epävirallisemmasta osuudesta löytyi vielä Herramiespanimon sahtia, Mikan purevan rapsakkaa IPAa ja Jarin mielenkiintoista IPA-lager-blendiä sekä Hiisin omaa antia…

Kirjoittelin uusista tuttavuuksista ja aiemmin arvioimattomista oluista hieman muistiinpanoja. Aivan kaikkien pullojen jaolle en ennättänyt, mutta tässä läpikäyntiä lasissa käyneistä:

Westbrook Mr. Chipper

  • Tyyli: Sour Red / Brown
  • Alk.%: 6,8
  • Panimo: Westbrook Brewing, Mt. Pleasant, South Carolina, USA
  • Pisteet: 42/50
Eteläcarolinalaisen Westbrookin Mr. Chipper osoittautui todelliseksi timantiksi. Flanderin alueen olutperinteitä mukaileva jenkkisouri on kypsynyt punaviinitynnyreissä kaksi ja puoli vuotta ennen maailmalle lähtöään. Mielenkiintoinen panimo muutoinkin...

Tuoksu on puhutteleva, sellainen toffeisen parfyyminen, punertavan marjainen. Todella elegantti, runsas… Myös mausta löytyy toffeisen parfyymista, melko tukevan maltaisaa tunnelmaa soljuvalla tuntumalla ja punertavalla sävykkyydellä. Punaviinimäistä tuntua, samoin miellyttävää tynnyrietikkaisuutta hyvällä karaktäärillä, jossa on hitunen vaniljaista aromia matkassa. Melko syvä, rauhallinen ja vivahteikas. Erittäin tyylikäs kokonaisuus!

Liefmans Cuvée Brut (2014)

Alkonkin jouluvalikoimista tuttu, punertavaan paperikääröön piilotettu kirsikkasouri. Cuvée Brutia valmistetaan vain heinäkuussa, jonka jälkeen se saa kypsyä useamman vuoden ajan satokauden kirsikoiden kanssa. Valmis olut on sekoitus eri-ikäisiä vuosikertoja (yleensä 1,5-3 vuotta vanhoja) ja on varsin laadukas lajinsa edustaja. Lauantaina se myös erottui edukseen tiukassa seurassa.

Jouluinen, kirsikkaisen marjainen ja jollain tapaa tunnelmallisen glögimäinen – happamammalla makumaailmalla tosin. Hapan rutistus ei ole kovinkaan päälle käyvää, vaan se toimii mainiona, hyvin esillä olevana tasapainottavana leikkurina kokonaisuudessa. Yleisesti olut on mukavan jämäkkärunkoinen, mallaspuolen tarjoillessa tummassa tunnelmassaan syvää toffeen sävykkyyttä. Toimii erittäin hyvin!

Lost Abbey Red Poppy Ale

Lost Abbeyn flaamilaisen alen juuria mukaileva olut omaa suurta symboliikkaa. Punainen unikko on panimon kotikontujen eli Kalifornian virallinen kukka, mutta yleinen nähtävyys myös Flanderin alueella. En tiedä, onko taustalla vielä jokin yhteys ”In Flanders Fields”-runoon ja ensimmäisen maailmansodan punaunikkoiseen symboliikkaan. Voi hyvinkin olla... Kuusi kuukautta tammitynnyreissä kypsynyt Red Poppy Ale on myös eräänlainen kunnianosoitus Belgian olutperinteille.

Kuivan valkoviinimäinen, hieman raa’an metsämansikkainen, runsaan kirsikkainen ja kohtalaisen ärhäkästi päälle käyvä. Hiilihapot ovat varsin terävällä tasolla, suussa etenkin alkuun lähinnä poreilevaa kuplivuutta aiheuttavia – kirsikkaisuus puolestaan on todella hapanta… Toffeisen vivahteen sävyttämä maltaisuus jää hieman taaemmaksi, silti sopivan läsnä olevaksi ja tukevaksi. Tynnyrin maku on hieman suurempana elementtinä matkassa, mikä kieltämättä toimii. Kokonaisuus on kuitenkin omaan makuun turhan kipakka, raa’an marjaisa ja höntyilevän rauhaton. Yleisesti varsin hyvä, silti pienoinen pettymys…

Mikkeller HUES

Kultainen tynnyri toi äkkiseltään vilkaistuna mieleen OLVIn logon, mutta iisalmelaisesta oluesta ei lopulta kuitenkaan ollut kyse. Kyseessä Mikkellerin De Proefin avustuksella loihtima unkarilaisissa tammitynnyreissä kypsynyt gueuze...

Melko suoraviivainen, hyvin hapan ja valkoviinimäinen. Kuiva, hieman omenainen ja kevyen tynnyrimäinen. Kokonaisuus tuntuu hieman riisutulta, yksioikoiselta ja sitä myöten kysymyksiä paljon jättävältä. Varsin hyvä, ei kuitenkaan suuremmin sykähdyttävä. Hapanta menoa tämä ainakin tarjoaa…

Almanac Farmers Reserve Strawberry

Almanacin Our Farm To Barrel -sarjaan kuuluva olut on kasvattanut makuprofiiliaan tammisissa valkoviinitynnyreissä tapahtuvan kypsymisen muodossa. Tynnyrit on vuorattu Santa Cruzin vuoristossa kasvavilla mansikoilla, jotka luovuttavat makuun oman panoksensa...

Aluksi tarjolla on hieman etukäteen poimitun, satokauden ensimmäisen mansikan suuhun jättämä, hapokkaan kirpakka tuntuma. Viheromenainen etikkaisuus valtaa alaa nopeasti valkoviinimäisen tunnelman vallitessa sen kumppanina alusta loppuun. Mansikkaisuus jää vähän statistin rooliin, etikka ja valkoviini puhuvat tässä paneelissa…

Fantôme Saison

"Nectar of the Gods" on sanonta, jota käytetään Fantômen hekumalliseksi kehutusta saisonista. Panimon koko tuotanto on yleisestikin suuressa arvossa eikä suotta, onhan taso vähintäänkin vakuuttavaa ja todella varmaotteista. Myös panimon hiivakanta tuntuu kiinnostavan ja ilmeisesti ainut tapa päästä siihen käsiksi on kasvattaa se itse.

Kirpakka, melko runsailla hiilihapoilla varustettu, varsin vaaleaa sävymaailmaa esittelevä saison. Sitrusmaista kirpeyttä, lajityypille ominaista happamuutta ja vaaleaa hedelmäisyyttä. Maku kantaa pitkään ja sille antaa sopivaa luonteikkuutta valkopippurisen hiivainen puolisko, joka täydentää monivivahteisen tyylikkään kokonaisuuden. Erittäin oivallinen, ei kuitenkaan hypeensä täysin vastaava olut. Suositeltava joka tapauksessa.

High Water Le Petit Diablotin

High Waterin pikku pahoilainen on mielenkiintoinen tuttavuus. Sen pohjana toimii kolme vuotta tammisissa viinitynnyreissä kypsynyt, Brettanomyces-, Pediococcus- sekä Lactobacillus-kantojen muovaama hapanoluterä, johon on ennen pullotusta sulautettu jonkin verran myös nuorempaa tavaraa. Oman silauksensa makuun tuo paikallisesta sadosta puristettu hapankirsikka- ja kranaattiomenamehu.

Valkoviinimäinen, omenaisen etikkainen ja granaattiomenaakin hyvin esille nostava. Vaalea, vihertävän hapan tunnelmaa peittää alleen kirsikkaisen marjaisuuden hyvin alleen ja jäljelle jääkin lähinnä vain punertavaa taustakajoa. Kyllä sillä selkeä paikka paletissa kuitenkin on, mutta voimakkuus ei aivan riitä haastamaan muuta kirjoa. Todella hyvä ja toimiva olut! 

To Øl Likeweisse (Director’s Cut)

  • Tyyli: Sour / Wild Ale
  • Alk.%: 10,5
  • Panimo: To Øl, Kööpenhamina,Tanska
  • Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Belgia
  • Pisteet: 32/50
Tämä mahtipontisesti Imperial Berliner Weisseksi tituleerattu olut on ronskisti joka asteella ylöspäin skaalattu versiointi panimon aiemmasta, rennolla kädellä humaloidusta Likeweisse-berliineristä. Tällä kertaa runkoa on lajityypillisen 3,8%:n sijaan lähes kolminkertainen määrä eikä muissakaan spekseissä varmaankaan ole jarruteltu. Director's Cut on muun muassa kuivahumaloitu Motuekalla ja Citralla...

Varsin hapan, huomattavasti normiberlineriä rungokkaampi olut. Punertava, hieman omenaviinietikkainen ja tuhdin maitohappoinen puoli edelle kuljetaan eikä tarjolla oikein muuta olekaan. Todella yksioikoinen, runsaan hapan ”berliineri” pyöreähköllä mallasrungolla. Ei järin puhutteleva, joskin melko monipuolista happamuuden kirjoa tarjoaakin.

Illan työt tuli tehtyä ja ovien sulkemisen aikaan lopputulos näytti tältä. Siinäpä Tatulle työnsarkaa!
Maisteluiden perusteella talteen valikoitui kuuden oluen pohjasakat, joista oman astiansa sai jo aiemmin mainittu Fantôme Saison. Hieman isomman maljan jakavat illan päätähdeksi noussut Westbrook Mr. Chipper, intensiivisen hapan ja hyökkäävä Brouwerij De Ranke Cuvée de Ranke, kovassa seurassa yllättänyt Liefmans Cuvée Brut, Lost Abbey Red Poppy Ale ja hurmaava Rodenbach Caractère Rouge. Siinä missä itse keskityin oluiden makumaailmaan ja kokonaisuuteen, arvioi panimon raati hiivan mahdollista käytettävyyttä tai oikeastaan sitä, halutaanko minkäkin oluen karaktääri mukaan projektin. Seula oli tiukka. 

Maullisesti illan kuningas oli tosiaan ensimmäisenä maistettu Westbrook Mr. Chipper, joka sai todellisen haastajan vasta viimeisestä, kestosuosikin maineesta nauttivasta Rodenbach Caractère Rougesta. Myös High Water Le Petit Diablotin puhutteli syvästi ja Liefmans Cuvée Brut nousi mainitunlaisesti esiin neljäntenä tärppinä.

Ilta oli maistuva ja monin puolin antoisa, mutta mikä tärkeintä se mahdollisti omalta pieneltä osaltaan uuden mielenkiintoisen projektin alun Hiisille. Olisihan tuo varmasti ilman meitäkin käyntiin saatu, mutta mukavahan se on porukalla puuhata hyvän asian varjolla.  Mikäli hiivanäytteistä ei jostain syystä valmista tule, ilmoittaudun mieluusti vapaaehtoiseksi uuteen "urakkaan".

Kiitoksia järjestäjille ja kaikille läsnäolleille!
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , , ,

1 kommentti:

  1. Rolle14. syyskuuta 2015 klo 23.58

    Mukavaa lukea näkökulmasi illasta! Mukavasti yksityiskohtia, jotka siinä kaikessa hulinassa itseltäni unohtuivat. Linkitin bloggauksesi oman juttuni perään.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)