Klassikko: Fuller's ESB

• Tyyli: Premium Bitter / ESB
• Alk.%: 5,9
• Panimo: Fuller's, Lontoo, Englanti

Näin syksyn harmaudessa ostoskoriin sattuu perinteisesti osumaan tämä lontoolaispanimon taidonnäyte – kuten etikettikin sanoo, champion ale! Fuller’s on omaan makuun laadukas ja perusvarma panimo, jonka tuotteet ovat kautta linjan maistuvia. ESB on varmasti yksi eniten ostamistani ko. panimon oluista, eikä syyttä… Olut on ollut Alkon valikoimissa jo pidemmän aikaa ja suurin osa tämänkin tekstin lukijoista lienee sen jo maistanutkin. Ajattelin, että kyseinen olut kuitenkin ansaitsee vielä yhden läpikäynnin. ESB – eli Extra Special Bitter – on Fuller’sille rekisteröity nimitys, vaikka näkeehän tuota muidenkin panimoiden tuotteissa käytettävän. Monille Fuller’s panimona ”henkilöityy” London Priden ympärille, mutta myös nyt lasissa oleva ESB on kerännyt suuren kannatuspohjan. Itse kuulun ESBin suosijoihin, se onkin varmasti panimon eniten nautittu olut Olutkellarissa, yhdessä herkullisen London Porterin kanssa.

Champion ale

Länsi-Lontoon Chiswickissä on pantu olutta jo reilun 350-vuoden ajan, mutta Fuller’s-nimeä kantavan panimon tarina alkaa vuodesta 1845. Nykyisin panimolla on vahva edustus pubimaailmassa, sillä sen organisaatioon kuuluu yli 360-pubia ympäri saarivaltiota. Itse ESB tuli markkinoille vuonna 1971 korvaamaan aiemmin valmistetun Old Burton Extra-talvioluen. Talviolueksi ESBikin oli tarkoitettu, mutta suosion johdosta tätä uudenlaista olutta alettiin valmistamaan ympärivuotisesti. Nyt kun talvi tekee tuloaan, on ESB mielestäni parhaimmillaan… joko sellaisenaan tai sitten vaikka sienipiiraan kaverina.

Panimohan uudisti taannoin pullojensa ilmeen, mikä ei omaan silmään tarjoa samankaltaista arvokkuutta kuin tässäkin arviossa näkyvillä oleva ”vanha malli”. Inspiraatiota uusien pullojen muodolle on haettu viinien maailmasta, mutta mielestäni samalla menetettiin vanhan pakkauksen mukanaan tuoma tunnelma – nykyinen linja on varsin modernin koruton, kuin hipstereiden ajatukset vedettynä massaa suoltavan insinöörilaitteiston lävitse… Tokihan uudet pullot ratkaisevat tilaongelmia kompaktimman pohjamuodon sekä keveytensä avulla ja onhan pullon alareunassa kiemurteleva, Thames-joen silhuetti ideana mukava. Ilmeisesti uudistuminen kuitenkin on nykymaailmassa lähes välttämätöntä, mutta tällä kertaa tuota ei suoritettu kovinkaan onnistuneesti…minun mielestäni ainakaan. Mutta onneksi se tärkein, pullon sisältö pysyy jatkossakin samana kuin aiemminkin, tästä voimme olla iloisia! Nautitaan nyt siis tämä viimeinen, ”vanhaa hyvää” Fuller’sin tunnelmaa mukanaan kantava olut ja syvennytään sen maun saloihin… (Uusi ESB-pullo löytyy täältä).

Fuller's ESB

Kirkas, kauniin pihkainen ja viettelevän tyyni olut kauniilla vaahtokukalla. Tuoksu vie nautintojen äärelle mallasleipäisenä, keskitumman karamellisella ehkä hieman hunajaisella makeudella varustettuna. Kuivattujen hedelmien aromia, yrttistä purevuutta – brittityylille ominainen kuivahkon puinen tunnelma, myös hienoista kukkaisuutta. 

Makumaailma sopii suuhun britiksi harvinaisen hyvin. Keskitumman, kevyelti siirappisen makea mallasleipäisyys luo hyvän pohjan suht rapeankin yrttiselle humaloinnille, joka on voimissaan varsin pitkässä jälkimaussa – kevyttä sitruksista happamuutta tuosta on myös puristettavissa kitalaella. Kuivattua hedelmäisyyttä on tuoksua hennommin, kukkaista tunkkaisuutta löytyy sivuilta täydentävänä palasena.

Pätevä, tasapainoinen niin tuntumaltaan kuin maultaankin. Pehmeä, silti tarvittavan ärhäkkä, perusvarmaa laatutyötä…klassikko!

Pisteet: 38/50

Paikallispanimoiden kohtaaminen - Ukonmaljan palkinto-oluen tekoa Hiisillä!

Lauantaiaamu valkeni harmaana, odottavan hiljaisena ja hennon sumuharson käärimänä. Kello herätti kuin mikä tahansa arkiaamu, mutta tällä kertaa suuntana ei ollutkaan konttorin näyttöpääte, vaan Palokan Heinämäessä sijaitseva hiidenpesä… Reilu viikko takaperin olin käynyt tutustumassa paikallisen käsityöläispanimo-Hiisin tiloihin ja tuolloin esille oli nostettu mahdollisuus tulla seuraamaan oluen tekoa ihan käytännössä. Itselleni kotioluiden kautta tutuksi tulleen Ukonmaljan Tommin oli nimittäin määrä saapua lunastamaan Taisto-kotiolutkilpailun pääpalkinto: oma-suunnitteleman, kaupalliseen levitykseen menevän oluen valmistus Hiisi-panimolla! Eipä tuota tarvinnut kahteen kertaan miettiä… Niinpä hieman ennen aamukahdeksaa suuntasin kulkuni kohti Palokkaa, kun muu kaupunki vielä kirjaimellisesti oli nukkumassa – nähtyjen ihmisten määrä matkalla oli varmasti alle kaksi, liekkö pyhäpäivä antanut aiheen lepoon tavallista useammalle kulkijalle…

Komea rivistö on vihdoin paikoillaan!

Tilaisuus oli jo lähtökohdiltaan mielenkiintoinen, sillä allekirjoittanut ei ollut koskaan aiemmin ollut todistamassa oluen valmistusta, mutta oli taustalla muitakin historian lehtiä havisuttavia seikkoja. Nyt saman kattilan ääressä oli nimittäin häärimässä kahden palokkalaispanimon edustajisto, enkä ole varma onko koko kaupungissa aiemmin valmistettu kaupallisesti olutta kahden paikallispanimon yhteistyössä. Lisäksi tämän palkinto-oluen oli määrä korkata Hiisin uudet käymistankit, joidenka asennus oli saatu päätökseen edellisenä päivänä. Paikalle saavuttuani, olivat muut jo täydessä työn touhussa valmistelemassa urakan aloittamista. 

Tommi oli tehnyt pitkällistä työtä palkinto-oluensa suunnittelussa ja päätyi valmistamaan talveen sopivan baltic porterin – sillä erotuksella tosin, että tällä kertaa olut pantiin pintahiivalla lajin valmistuksessa perinteisesti käytetyn pohjahiivan sijaan. Humalat ovat puolalaista alkuperää (Lublin ja Marynka) ja niitä oli saatavilla ”hieman” tarvetta reilummissa erissä, joten niitä jäi Hiisinkin varastoon oiva satsi vastaisuuden varalle! Vahvan (~8%), maltaisan ja voitaneen sanoa suurenkin oluen asettamat vaatimukset valmistukseen toivat matkaan yhden lisäaspektin, jollaista ei Hiisi-panimolla aiemmin oltu vielä tehty. Kyseessä on siis tuplamäskäys, eli maltaat mäskätään kahdessa erässä niiden suuren määrän vuoksi – laitteisto kun ei aivan taipunut balttiportterin reseptiikan vaatimiin määriin.  Päivän työnjako oli selkeä – Tommi ja Tatu hoitivat oluen valmistuksen yhteistyössä Tommin laatiman reseptin mukaisesti. Minun ja Hiisin Mikon rooli olikin sitten pysyä poissa jaloista ja samalla taltioida päivän kulkua pikku askareita siinä sivussa hoidellen. 

Maltaiden rouhinta kävi kaksikolta käden - tai sitten Hiltin - käänteessä...
(kuvat: Mikko Mäkelä)

Päivä alkoi tummempien maltaiden rouhimisella, josta siirryttiin melko rivakkaa tahtia ensimmäisen mäskäyksen äärelle. "Piippu" vinssattiin paikoilleen ja veden lämmettyä joukkoon lisättiin ensimmäisen kierroksen maltaat – Tommi tarttui itseoikeutetusti käsityöllä tehtyyn, puiseen mäskimelaan. Nopeasti puuro sekoittuikin ja sitten jäätiin odottelemaan vierteen hypnoottista liikehdintää piipun pinnalla.

Ensimmäisen kierroksen puurot pataan!

Työnjako oli suunnilleen kuvan mukainen.
(kuva: Mikko Mäkelä)

Vierteen tanssi on hypnoottista...

Kattilaan kansi päälle ja reiluksi tunniksi odottelemaan ja höpisemään oluesta... Tatu pullotti tässä vaiheessa hiivat iltapäivän tankkeihin siirtoa varten. Reilun tunnin kuluttua masiina ilmoitti mäskäyksen olevan valmis ja piippu vinssattiin kattilan yläpuolelle valuttamaan loputkin vierteestä talteen. Tämän jälkeen myös allekirjoittanut päästettiin tosi toimiin, nimittäin mäskit piti lapioida energiajätteeksi pois toisen mallaslatauksen tieltä...

"Sä tarviit tällasen...!"

Ja purkissa on!
(kuva: Mikko Mäkelä)

Roikotellaan loputkin vierteet rauhassa pois piipusta...

Ja pääsin minäkin ns. lapion varteen...
(kuva: Mikko Mäkelä)

Kun piippu oli lapioitu mäskistä tyhjäksi, oli aika vinssata se takaisin paikoilleen loppujen maltaiden mäskäystä varten. Työ etenikin mallikkaasti ja hetken kuluttua oli maltaat padassa ja Tommi taas airon varressa. Kannen suljettua mäskäysohjelma käynnistettiin, mutta pian Tatu havaitsi ongelmia. Sylinterimäisen piipun alareunaan ennen paikalleen vinssausta laitettu silikonitiiviste oli ilmeisesti tippunut pois paikoiltaan noston yhteydessä. Onneksi panimolla oli sen varalle toinen tiiviste, joka laitettiinkin paikoilleen nostamalla piippu ylös kattilasta. Takaisin kohdistamisen yhteydessä sekin sitten tippui kattilan uumeniin, eikä niiden naaraaminen onnistunut pohjalla olevien vastusten vuoksi. Tästä ei kokenut olutmestarimme hätkähtänyt, vaan hiottiin varasuunnitelma. Vierre piti siirtää tiivisteiden naarauksen ajaksi toiseen astiaan, joten yksi uusista käymistankeista vihittiin käyttöön vierteen väliaikaisvarastona. Operaatio oli "suksee" ja toinen mäskäys pääsi vihdoin alkamaan.

Uudet puurot kehiin ja hämmenystä...

Ongelman ratkaisua...
(kuva: Mikko Mäkelä)

Uusi käymistankki vihittiin käyttöön talteen siirretyllä vierteellä.

Vaikeudet siis voitettiin ja toinenkin mäskäys saatiin maaliin onnistuneesti. Piippu mäskeineen nostettiin taas valuttelemaan vierteen viimeisetkin pisarat kattilaan, samalla kun tuota alettiin jo keittelemään. Tommi oli punninnut humalat jo valmiiksi ja keiton alkuun hän lisäsikin katkerohumalaksi valitsemaansa Marynkaa. Samainen lajike toimitti myöhemmässä vaiheessa myös aromihumalan virkaa yhdessä toisen puolalaisen, Lublinin kanssa.

Marynkaa katkerointiin...

Aromihumalointi hoidettiin sekä katkeroihinkin käytetyn Marynkan, että toisen
puolalaisen Lublinin voimin...

Ja lapio odotti taas kantajaansa...
(kuva: Mikko Mäkelä)

Keiton jälkeen vierrettä hieman laimennettiin haluttuun vahvuuteen pääsemiseksi – samalla sitä alettiin valmistelemaan tankkiin siirtämistä varten, eli jäähdytettiin. Lopulta kattilan sisältö pumpattiin jo aiemmin välivarastointiin käytettyyn tankkiin, jonneka Tatu lisäsi lopuksi vielä hiivat. Kaiken kaikkiaan vierrettä kertyi vajaat viisisataa litraa, mikä oli kuuleman mukaan ihan hyvä saavutus päivän kohellusten jälkeen, olihan kyseessä panimon ensimmäinen tuplamäskäys. Lopulta olikin jäljellä enää paikkojen siistiminen ja viimein ilta seitsemältä yksitoista tuntinen päivä saatiin pakettiin!

Tumman puhuvaa vierrettä...

Vierre jäähdytyksen kautta käymistankkiin ja hiivat perään!

Ja maestroa hymyilyttää!
(kuva: Mikko Mäkelä)

Päivä oli siis pitkä, mutta aika kului kyllä melko vauhdilla. Peli-ilme oli hyvä ja eihän tällä porukalla voi kun laadukasta olutta valmistua! Mielenkiinnolla jäämme odottelemaan, millaiseksi olut lähiviikkojen aikana kehittyy... Alkuviikosta Tatu huikkasikin, että olut on lähtenyt käymään todella mallikkaasti! Tämän tiedon mukaan olut tulisi tarjolle loppu vuodesta, mutta tarkempaa aikataulua saati levikkiä ei vielä ole lyöty lukkoon. Aiheeseen palataan varmasti vielä h-hetken lähestyessä! Tyylinä tosiaan pintahiivalla valmistettu baltic porter, jonka humalakattaus tulee Itämeren takaa Puolasta. Oluen on suunnitellut Ukonmalja-kotikäsityöläispanimon Tommi Särkkä, Reservin olutmestari 2013 ja se on valmistettu Hiisi-panimolla yhdessä Hiisin olutmestari Tatu Hiitolan kanssa Mikko Mäkelän sekä Olutkellarin valvovan silmän alla...

Olutkellari haluaa kiittää niin Hiisi-panimoa kuin Ukonmaljaakin antoisasta ja äärimmäisen opettavaisesta päivästä sekä hyvästä seurasta! Allekirjoittanut saikin melko laajan läpi leikkauksen oluen valmistuksen salaperäiseen maailmaan ja aika paljon uutta tietoa sulateltavaksi. Hyvin jaksoi panimoiden väki vastailla välillä vähän tyhmiinkin kysymyksiini, eivätkä pienet vastoinkäymisetkään tunnelmaa latistaneet. Tommin ja Tatun yhteistyö toimi loistavasti, mukava oli tekemistä sivusta seurata ja vähän päästä itsekin käsiään likaamaan.Tästä on hyvä jatkaa!

J-P

Beer Hunter's Mufloni IPA 4,5%

• Tyyli: Session IPA
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Panimoravintola Beer Hunter's, Pori, Suomi

Tuossa taannoin oli kotimaisen sessio-IPA-iltama, sillä maistelin peräjälkeen paikallisen Hiisi-panimon Lutakko IPAn sekä nyt arvioinnin kohteena olevan porilaisen Beer Hunter’sin niin ikään maitokauppavahvuisen Mufloni IPAn. Rinnakkain en näitä laittanut, vaan keskityin kumpaankin vuorollaan – näin lasiin jäi juomaa myös nautiskeltavaksi… Maistojen perusteella muodostin sitten mielipiteeseen perustuvan vertailun, joka löytyy arvion alapuolelta. Maitokauppa-Muflonia voitaneen pitää Alkosta kerta toisensa jälkeen nopeasti loppuun myytävän CCCCC IPAn pikkuveljenä… tai ainakin naapurin poikana – löytyyhän siitä nimittäin kolmea CCCCC:n viidestä humalalajikkeestakin. Harvinaisesti lajikkeet on lueteltuna myös oluen etiketissä perinteisen ja lattean ”humalan” lisäksi… Ne ovat siis Centennial, Cascade sekä Columbus. Hienoa, että myös Beer Hunter’sin tuotteita on entistä laajemmin saataville, vielä vuosi sitten Muflonit olivat Keski-Suomen maitokaupoissa melko harvaan nähtyjä otuksia!

Beer Hunter's Mufloni IPA 4,5%

Tummahkon oranssi, todella kuohkeasti vaahtoava olut, joka ei kerta kaadolla lasiin asetu. Tuoksultaan varsin suoraviivainen, runsaan greippinen ja kevyesti makean maltainen. Hienoista havua, todella niukkaa hedelmää. Maussa vallitsee katkera, tuoreen greippinen tunnelma joka jatkuu pitkään ja katkeraan loppuun saakka. Makeahko, melkolailla makupuolella paitsioon jäävä mallasrunko onnistuu kuitenkin yllättävän hyvin kantamaan runsaan katkeron, eikä kokonaisuudesta mitään laimeaa humalamehua muodostu. Tuntuma on yllättävän jämäkkä. Greipin kaverina hitunen sitrusta, ehkä myös jossain määrin hedelmäistä makeutta, mutta kyllä pelin henki on selvä – rapea, tuossa suhteessa runsas ja ihan toimivakin maitokauppa-IPA kokemus. IPA-nimitys ei mene metsään, makumaailma on todella IPAmainen, tuossa on selkeä ero pale aleen… Menee melko tasoihin saman panimon Pale Alen kanssa laatunsa suhteen.

Ihan pelittävä sessio-IPA tämäkin...

Peräjälkeen maistetuista Lutakosta ja Mufloni IPAsta täytyy tällä kertaa kallistua Hiisin tuotoksen puoleen. Tähän sain vahvistuksen myös perheen kauniimmalta osapuolelta. Mufloni on rapsakampi, suoraviivaisempi greippiunelma, jossa tasapaino on ihan kohtuu hyvin kunnossa. Lutakon hedelmäisyys ja asteen verran runsaampi makeus, ehkä myös suutuntumakin kääntävät pelin paikallisoluen suuntaan. Kummassakin tapauksessa kotimainen sessio-IPA-tekeminen ylitti omat odotukseni – erot esimerkiksi Beer Hunter’sin maitokauppa-Mufloni Pale Alen ja Hiisin Rakin kanssa olivat tyylien makukirjoa tarkastellen varsin selkeät. Hyvää työtä, kaikkeen sitä kotimainen pienpanimo joutuu taipumaan älyttömän lainsäädännön vuoksi – tällä kertaa tuo suoritettiin hyvinkin onnistuneella tavalla. 

Pisteet: 35/50

BrewDog Anarchist / Alchemist

• Tyyli: Imperial / Double IPA
• Alk.%: 14,0
• Panimo: BrewDog, Fraserburgh, Aberdeenshire, Skotlanti

"A BrewDog...?"

”Vintage tripla-IPAa” lasissa tällä kertaa! Monestihan sanotaan, ettei vahvasti humaloitujen oluiden kypsyttämisessä (tässä tapauksessa pihtailussa) ole mitään järkeä… Ketkä näin sanovat, ovat mielestäni täysin oikeassa. BrewDogin anarkistin ja alkemistin sekoitus maistui allekirjoittaneella tuoreenakin ihan mukavasti (39/50), vaikka melko pervo kokemus tuo kieltämättä olikin. Suun käytännössä kuivaksi imaissut katkerointi sekä siirappisen imelä etelänhedelmien sekamelska jollain tapaa koukuttivat puhtaalla ylilyömäisyydellään, muttei tuota annosta enempää huvittanut nautiskella… Käsiini kuitenkin ajautui jo toista vuotta sitten yksittäispullo, joka oikeastaan pääsi hieman unohtumaankin. Nyt vihdoin kaivelin tuon esiin kellarin kätköistä ja rehellisesti toivoisin tropiikin makeuden olevan taittunut kypsempään, ehkä kuivatunkin ylikypsyyden suuntaan. Myös mallaspuolelle toivon hieman lisää roolia kokonaisuuden tasapainottamiseksi. Varmaksihan sitä ei voi sanoa, mutta vahvana (14,0%) oluena uskoisin ainakin osan muutoksista olleen positiivisia.

Kyseisen pullon BBE on päivätty 05/06/2017 ja se on erää numero 185. Se on vielä vanhan, nykyisen BrewDogin koekeittiönä toimivan, Fraserburghin panimon tankeista peräisin… Oluen kapinallinen, anarkiaa uhkuva puoli ilmentää kapinallista asennetta, taistelua systeemiä vastaan. On aika laittaa nykyisenä tuntemamme maailma ja järjestelmä uusiksi, hajoittaa kaavat, ravistella, haastaa uuden aallon kynnyksellä! Tutkiva, eräällä tapaa seikkalunhaluinenkin alkemistin identiteetti kehottaa tutustumaan uuteen, hakemaan kokemuksia jatkuvasti ja aina vain laajemmalta –löydä uutta, etsi seuraavaa, kokeile jotain ennen kokematonta, toista prosessi, jatka seikkailua!

"Anarchist/Alchemist: Fuck the system. Forget what you know. What has been. Bow to no one. History is bereft. Reorder. Disorder. Embrace the unknown. The groundbreaking. The challenging. The ichorous revolution is upon us."

"Anarchist/Alchemist: Try until your fingers bleed and your mind is numb. Try harder. Try this. Try what hasn't been tried. Then try again. Keep trying. Forge the new. The molten elixir awakens."

BrewDog Anarchist / Alchemist

Emalinen, melko kevyesti vaahtoava, ”kypsytelty” TIPA. Tuoksu on varsin tuhti, syvä, suht makea ja värikäs. Runsaanlaista keksimäistä ja hunajaisen makeaa maltaisuutta löytyy mukavasti, samoin tummia, kevyesti kuivattuja ja hieman ylikypsiä hedelmiä. Lisätään vielä loraus reunoilta paahtunutta siirappia, hippunen alkoholin lämpöä… Ilmassa on tietyllä tapaa jotain olutta tuhdimman, rusehtavan hedelmäisen taikajuoman tuntua… Maussa alkoholi on melko vahvana läsnä, mutta tyytyy lähinnä lämmittämään kielen kärkeä – melko runsaasti tosin. Mallaspuoli menee tuoksun kaavalla: keksiä ja hunajaista makeutta, eikä kovin pahasti edes jalkoihin jää. Hedelmäpuoli on melko vahvana esillä ja kätkee sisälleen niin ylikypsää kuin myös kevyesti kuivattuakin makeutta – myös rusina ja kuivattu luumu tulevat jostain syystä mieleen. Katkeropuoli esittäytyy alkuun piilevänä, mutta loppuunsa melko tujakkanakin iskevänä, greippisen raakana terävyytenä, joka ammentaa voimaa myös alkoholin nosteesta. Suutuntuma on suhteellisen hidasliikkeinen, ei silti järin paksu – ennemminkin tahmaava. Kuten tuoksussa jo mainitsin, muistuttaa tämä nykyisellään hyvin paljon olutta vahvempaa nautintoainetta, mutta myös miellyttävällä tapaa vahvaa barley winea. Ei niin pervo kokemus kuin tuoreeltaan, ei ollenkaan hassumpi – varmasti mielipiteitä jakava suoritus tämä ”kypsytys” on…

Pisteet: 39/50

Pisteet siis pitivät kutinsa vielä reilu vuosi takaperinkin, vaikka makuprofiilin muutokset olivat (muistikuviin ja kirjanpitoon verraten) suhteellisen selkeitä. Harvoinpa näitä tulee unohdeltua varaston perälle, enkä kyllä noin yleisesti sitä kenellekään suosittelekaan. Tällä kertaa aika kuitenkin oli tehnyt maulle miellyttäviä juttuja, vaikken suoralta kädeltä osaakaan sanoa, kumpi oli kokonaisuutena parempaa – kypsyteltyä voisi kuvailla näin ensituntumalta tasapainoisemmaksi…

Kapinahenkeä...