maanantai 14. joulukuuta 2015

Kotiolutta Palokasta: J.L.:n IPA



Oluen tie pellolta pulloon on yleensä pitkä ja aikaa vievä prosessi, mutta siltikin monesti lyhyempi kuin matka pullosta lasiin siitä ajatusvirtaa pitkin Olutkellarin sivuille. Näin varmasti tälläkin kertaa… Mystinen J.L. toimitti minulle maistoon palokkalaisen kotikeittiön tuoreimpia antimia jo hyvän aikaa sitten, joten lienee jo hyvä aika sanailla niistä jotain julkisuuteen. Toimitus sisälsi kaksi olutta – aiemmin hurmanneen Slightly Mad IPAn uusi versiointi sekä ”hassu saison”. IPA lähti käsittelyyn ensimmäisenä…

Kyseinen vedos kulkee pelkistetysti nimellä ”IPA”. Sen mallasrunko noudattelee esikuvansa jälkiä pienin suhdemuutoksin tuunattuna. Humalointiin on tällä kertaa valittu Warrior-, Citra-, Chinook- ja Amarillo-lajikkeet eli suurimmat muutokset löytyvätkin siltä rintamalta (aiemmin oli Columbus, Simcoe, Nelson ,Sauvin ja Amarillo). Vahvuutta oluella on 7,2% ja se on pullotettu lokakuun alussa – nautintohetki osui marraskuun puoliväliin eli melko tuoretta tavaraa lasiini kaatelin…

Törmäsin muuten jokin aika sitten kauppareissulla erääseen kaveriini ja vaihtelimme siinä muutaman sanasen oluestakin. Kävikin ilmi, että kuulumme molemmat J.L.:n testiryhmään ja että samaiset IPAt ovat käyneet kummankin laseissa. Maailma on pieni, sillä tästä kytköksestä ei kummallakaan ollut aiemmin mitään hajua…

J.L.:n IPA
Hieman punertava, tummankeltainen olut kauniilla, vaalealla vaahtokerroksella varustettuna. Tuoksu on trooppisen hedelmäinen, pihkainen ja sitrusmaisen terävöitynyt. Ohutta karamellisuutta, vaaleahkoa maltaisuutta.

Entäs sitten makupuoli? Pihkaisen mäntyisyyden lisäksi se ilmentää hienolla tavalla trooppisen hedelmäsalaatin perusteesejä ja antaa mukavasti tilaa myös greippisemmällä sitruksen purulle. Mallaspuoli pitäytyy taustalla tukien kokonaisuutta kevyen makeana, muttei suurta roolia ottavana. Jälkimausta löytyy vienoa kellarimaisuutta, joka kuittaantuu melko nopeasti. Melko pureva, jälkimaultaan pitkä ja riittoisa. Kokonaisuudesta löytyy jonkin verran tasapainottomuutta ja ehkä hienoista makujen epäpuhtauttakin. Hiilihappopuolella voisi olla hitusen enemmän ytyä, vaikkei olut järin flättikään ole. Pieniä puutteita, ehkä makuasioitakin, mutta muutoin miellyttävää juotavaa.

Ei kuitenkaan ensimmäisen version tasolla.

Pisteet: 33/50

Omnipollo / Buxton Yellow Belly Peanut Butter Biscuit Stout

Kantaa ottava olut...

Nyt täytyy sanoa, että onhan kerrassaan mainio olut kirjoituksen kohteena! Kahden tällä hetkellä vakuuttavaa jälkeä tekevän panimon yhteistyön tulos on kantaaottava, sitä myöten näyttävä mutta ennen kaikkea maultaan todella onnistunut olut. Yellow Belly sanaparina toi itselleni ensimmäisenä mieleen viskaalirasvan, mutta osasyyllisenä tähän mielleyhtymään lienee oluen nimessäkin mainittu Peanut Butter Biscuit Stout –rimpsu, jossa on kieltämättä vähän herkkurasvainen kaiku.

Rasvamaksasta ei siis suoranaisesti ole tämän oluen nimen kohdalla kuitenkaan kyse, vaan nimi viittaa englanninkieliseen raukkamaisuuteen yhdistettävään idiomiin. Käytännössä keltamasu on raukkamaisia tekoja ryhmän suojissa tai anonyymisti tekevä pelkuri, jolla tämän oluen kohdalla viitataan ennen kaikkea institutionalisoituneeseen rasismiin.

Sysimusta olut on symbolisesti puettu valkoiseen, varmasti tuntemuksia herättävää kaapua muistuttavaan paperiin. Jyhkeä imperial stout onkin valmistettu levittämään kehityksen ja avoimuuden ilosanomaa uskomuspohjaisiin käytäntöihin jämähtämisen sijaan. Kannanotto on toteutettu tyylillä ja siihen liitetty oluen kuvaus nostaa viimeisen lauseensa myötä hymyn huulille…
Yellow Belly — a person who is without courage, fortitude, or nerve; a coward.

To us, one of the most cowardly deeds is to act anonymously, hiding behind a group. A signifying trait of institutionalised racism.

This beer is brewed to celebrate all things new, open minded and progressive. A peanut butter biscuit stout with no biscuits, butter or nuts.

Omnipollo / Buxton Yellow Belly Peanut Butter Biscuit Stout
Yellow Belly — A peanut butter biscuit stout with no biscuits, butter or nuts.
Sysimusta, ronskin ruskealla vaahdolla koristeltu olut. Melko jyhkeä näky. Tuoksu on jotain todella koukuttavaa. Intensiivinen, syvä ja monimuotoinen tuoksu tarjoilee ronskin annoksen hasselpähkinälikööristä tunnelmaa pehmeän suklaisuuden saattelemana. Kaurakeksiä, yllättävän piilottelevaa paahtomaltaisuutta ja pyöreitä, tumman ruskeita sävyjä.

Maussa aimo annos suklaista maapähkinävoilevitettä, makeaa kaurakeksiä ja lopussa kevyttä lakritsia. Soljuva, syvä ja monipuolisen intensiivinen. Kevyttä puumaisuutta, pähkinäistä kuivuutta ja ohutta vaniljan katkua. Mukana on myös kypsää hedelmäisyyttä sekä keskirunsasta katkeruutta joka puhdistaa hieman ylituhdin tuntuista kokonaisuutta leikkaavan vaikutuksensa myötä. Onhan tämä aika pervo, mutta hemmetin hyvällä tapaa!

Tuomio: ehkä yksi miellyttävimpiä olutkokemuksia ikinä. Kuin maapähkinävoilevite joka ikäänkuin sulaa suklaisena kaurakeksiselle pinnalle. Soljuva, runsas ja pehmyt... Oijoi!

Pisteet: 47/50

torstai 10. joulukuuta 2015

Tiedote: Julkisuudessa kohauttanut olutkeskustelu toi Sorin Alkon hyllyyn

Kahvinen gorilla löysi tiensä Alkon valikoimiin... (kuva: Sori Brewing)
Sori Brewingin perustaja, Pyry Hurula, vieraili 13.11. MTV:n Huomenta Suomen vieraana yhdessä Alkon toimitusjohtaja Hille Korhosen kanssa. Aamukeskustelussa muun muassa Alkon niukka olutvalikoima sai tiukkaa palautetta ja esiin nostettiin, miten esimerkiksi Sori Brewingin oluet pääsisivät Alkon hyllyyn. Suoraan kysymykseen annettiin yksinkertainen vastaus, että se voisi onnistua kolmessa viikossa.

Muutama päivä yli kolmea viikkoa myöhemmin oluet löysivät valikoimaan. Työ Sorin oluiden saattamiseksi Alkon valikoimaan alkoi puoli tuntia haastattelun jälkeen. Oluet pääsivät kymmeneen Alkoon T3-valikoimaan ja rajoitettua erää on saatavilla tästä päivästä lähtien.

Hyllyyn pääsivät Sorin kysytyimmät oluet

Alkon myymälöille tarjottiin kauteen sopivia kahta tummaa olutta, jotka kummatkin ovat Sorin kysytyimpiä oluita. Kahvinen Coffee Gorilla Baltic Porter on 7,0 % portteri, jossa kylmäuutettu espresso kohtaa suklaisen makumaailman. Vahvempi, 8,0 %, Dark Humor Club Bourbon Vanilla Imperial Stout puolestaan on täyteläinen ja moniulotteinen stout. Kaakaonibsien päällä kypsytetyssä Imperial Stoutissa on paljon bourbonin vaniljaa ja kylmäuutettua espressoa, joka yhdistelmänä tekee tästä oluesta myös sopivan jälkiruuan. 

Sori Brewingin puolesta luvataan, että tämä on vasta alkua ja myöhemmin tarjolle saattaa tulla myös muita suosituimpia oluita.

Suomen olutkulttuuri riippuvainen Alkon monopolista

Olennaisimmaksi syyksi Viroon lähtemiseen Sori Brewing kertoo tavoitteen tehdä olutta ilman kompromisseja. Suomessa ainoat kanavat myydä yli 4,7 % oluita ovat Alkon monopoli, vuosi vuodelta kutistuva ravintolamyynti sekä ulkomailla toimiva verkkokauppa. Pyry Hurula toteaakin, että jakelukanavien niukkuus myös suodattaa, kuinka montaa uutta tuotetta on mahdollista saada vuodessa myyntiin ja kuinka paljon Suomen markkinoille uusia tulijoita mahtuu. Virossa on mahdollista saavuttaa panimolle tärkeitä volyymeita oluen tyyliin tai prosentteihin katsomatta myös markettimyynnissä. Nykytila on merkittävä hidaste täysimittaiselle pienpanimoiden vallankumoukselle Suomessa.

Sorin mukaan kevyet oluet ovat vaikeampia, jollei ei jopa mahdottomia vientituotteita. Sori Brewing mainitsee tavoitteenaan levittäytyä myös maailmalle. Soria on myyty aloitusvuotenaan 2015 aikana kahdeksassa eri maassa ja kansainvälistymistavoitteet ovat korkealla myös vuodelle 2016. Käynnissä olevalla osakeannilla panimo pyrkii vastaamaan muun muassa Pohjoismaiden lisääntyneeseen pienpanimo-oluen kysyntään.


Kuva: Sori Brewing

Kolme lyhyttä: Fourpure IPA, Traquiar 50 & BrewDog #MashTag 2015



Tallustelin jokunen viikko sitten kohti kotia Sahti-kirjan julkistustilaisuudesta. Märän lumisateen sävyttämä lauantai-ilta kuitenkin toi olosuhteidensa puolesta pieniä mutkia matkaan. Ensimmäinen näistä sattui Vihreän Haltiattaren kohdalla… Kulttuuriväki olikin tuppaantunut jatkamaan iltaa ”Vihreään”, joten olihan se varsin kohteliasta istahtaa hetkeksi rupattelemaan ja jakamaan oluita. Ensimmäisenä sahdin ja maltölin jälkeen mieli teki kuitenkin IPAa ja tuoreeltaan hanaan asennettu fourpurelainen sai luvan olla tähän sopiva olut…


Fourpure IPA

Fourpure, Bermondsey, Englanti / India Pale Ale / 6,5%

Fourpure on suur-Lontoon Bermondseyssä majaansa pitävä pienpanimo. Kuten sijaintikin jo paljastaa, on se yksi radan vartta seurailevan Bermondsey Beer Milen innovatiivisista pienpanimoista. Helposti ranskanaksentilla lausuttavaksi muuttuva panimo olikin tätä ennen vielä maistamaton tuttavuus joskin sen tölkitettyä Session IPAa on ruokakaupoissa jo jonkin verran vastaan tullutkin. Panimon IPA on Citralla ja muodikkaalla Mosaicilla humaloitu, 80 EBUa tarjoileva kokonaisuus, joka arvostetun olutasiantuntija Nikulaisen mukaan ”maistuu ihan IPAlle”…

Fourpure IPA
Tuoksu hyvin trooppinen, aromaattisen aprikoosonen, sitruksinen ja kiivinen. Maultaan hyvin raikas, vaalea ja hedelmäinen. Sopivaa sitrusta, aprikoosista tuorehedelmää ja vaaleaa mallasta. Mukavasti purevaa greippisyyttä, paljon hyviä perusIPA-makuja. Mutkaton, aromaattinen...
Toimii... 

Pisteet: 37/50

Traquair 50

Traquiar House, Innerleithen, Borders, Skotlanti / Old Ale / 9,0%

Jakoseuran löytyessä lasiin kaatui skottipanimo Traquairin puolivuosisataista taivalta kunnioittava juhlaolut, Traquiar 50. Maan vanhimman asutun rakennuksen pihapiirissä toimiva panimo luottaa perinteisiin makuihin ja niinpä tämä juhlapainoskin tarjoilee rehtiä Old Ale –henkeä. Suhteellisen lyhyestä historiastaan huolimatta osa panimon varustuksesta on todella vanhaa. Tontilla on nimittäin harjoitettu oluen valmistusta huomattavasti ennen nykymuotoisen kaupallisen toiminnan aloittamista. Avasin tuota aikajanaa aiemmin seuraavin sanoin:
”Olutta tiluksilla on kuitenkin tavattu valmistaa jo paljon aiemminkin. Alkujaan maltaiset aromit täyttivät kartanon keittiön, sittemmin toiminta siirtyi kappelin alle tehtyyn panimotilaan yli sadan vuoden ajaksi ennen 1800-luvun alusta alkanutta unohduksen aikakautta. Vanha laitteisto kuitenkin selvisi ajanhampaan käsittelystä ja vuonna 1738 hankittu keittolaitteisto on edelleen käytössä – halkolämmityksestä on tosin siirrytty kaasuliekkiin. Panimo käyttää osin myös yli 200 vuotta vanhoja käymisastioita.”
 Traquiar 50
Tuoksu luumuisen mämminen, hieman paahteinen. Maultaan hieman kulmikkaampi, syvempi ja vivahteikas. Luumuisen mämmistä tunnelmaa, ylikypsää viikuna ja kevyttä rusinaa. Kohtalaisen yrttistä katkeroa ja kevyttä valkopippurisuutta, pääsääntöisesti kuitenkin makeahkon maltaista ja tumman hedelmäistö tunnelma.

Pisteet: 39/50


BrewDog #MashTag 2015

BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti / Barley Wine / 10,0%

Kansan äänestämä brewdogilainen on tänä vuonna kutkuttavan kuuloinen eikä sen kohdalle voida kovinkaan kepeästä folk alesta puhua. Viisiportaisessa äänestyksessä oluenystävät saivat päättää vuosikerran oluttyylistä, mallaskattauksesta ja vahvuudesta, humaloinnista ja sen voimakkuudesta sekä leikittelevään olueen kuuluvasta kikkakolmosesta  - Special Twististä. Viides äänestys olikin sitten pelkkää kosmetiikkaa eli etiketin valintaa ja tässä kohtaa kansa kyllä äänesti väärin… Omaan silmään vaihtoehto oli kenties huonoin tarjolla olleista (tai ainakin toiseksi heikoin), mutta pullon sisältö sen sijaan vaikuttaa ihan hauskalta sopalta. Kovin suuria odotuksia sen kohdalle en tosin ollut ladannut ja se olisikin todennäköisesti jäänyt ilman jakoseuraa kokonaan maistamatta…

Mutta nyt kävin näin. Mustaa vanijalla ja paahdetuilla tammilastuilla maustettua barley winea kaatui lasiin ja mikäpäs siinä.

BrewDog #MashTag 2015
Tummahkon hedelmäinen, vaniljaista aromikkuutta, kevyttä karamellia ja kevyen paahtunutta tunnelmaa... Maussa salmiakkia, tummaa luumua ja tumman hedelmäistä tunnelmaa. Lopussa kevyttä katkeroa, tammista vaniljaisuutta ja rusinaa. Hentoa mausteisuutta, kevyttä yrttiä... Kohtalaisen soljuva, pyöreä ja jyhkeä. Runsas, monipuolinen mutta myös hieman tasapainoa hakeva... Iso olut, joka voisi olla isompikin, mutta toimii ihan hyvin.

Pisteet: 38/50