Sori x Borg x Tanker Window Weather

Sori x Borg x Tanker Window Weather

• Tyyli: Rye Wine
• Alk.%: 10,0
• Panimot: Sori Brewing, Tallinna, Viro / Tanker, Vaida, Viro / Borg Brygghús, Reykjavik, Islanti

Ikkunasta ulos katsahdan ja jotain nään. Ookko se sää?

Kartanon valoaukoista avautuva talvimaisema voi toisinaan sisältää kuvajaistaan raakamaisemman totuuden. Kylmä viima tunkeutuu ulos uskaltautuvan luihin ja ytimiin pakkasen kiristellessä ihon pintaa lailla perkeleen. Salakavala pohjoistuuli muuttaa postikorttimaisen pakkaspäivän helposti taisteluksi kohmettumista vastaan. jolloin paras idea on vetäytyä sisätiloihin tuota kauneutta ihastelemaan. Pieni lisälämmike on näissä tilanteissa usein paikallaan.

Tupla-virolais-islantilais –hengessä valmistettu vastalääke ei suomalaistakaan vielä hankeen aja, vaikka se kuuluisa harmaa kivi voisi pakkasella hieman helpommin haljetakin. Lystikkäästi nimetty Window Weather toimii kuitenkin parhaiten sisätiloissa, jossa se tukevoittaa vällyjen rauhoittavaa tuntemusta ja vahvistaa hiljalleen loimuavan rakovalkean rentouttavaa vaikutusta.

Suomalaista ruista (40%) sisältävä ruisviini on valmistettu Sorilla yhdessä Tankerin ja islantilaisen Borgin väen kanssa. Tammitynnyreissä uinunut olut on maustettu Euroopan laitamilla kasvaneella kuminalla, jolla islantilaiset ovat perunaviinansakin (brennevin) tavanneet maustaa.

Brewed in collaboration with (Borg Brygghús & Tanker) people, who all understand the meaning of “window weather”. Whether it’s Estonia or Iceland, often the day appears pleasant from inside the house, but in reality it’s shockingly cold and windy at the outside. Stay inside and enjoy this warming, sweet and balanced rye wine.

Sori x Borg x Tanker Window Weather

Hidas ja hyvin niukkavaahtoinen olut kastuu lasiin punertavana, tummanruskeana ja vähäeleisenä. Tuoksu pehmyen maltainen, silti orastavaa luonteikkuutta henkivä. Rukiin läsnäolo on selvästi esillä, mutta rustiikkista rouheutta enemmän tarjolla on sen imeltyneempää ja syvälle lämmittävää puolta. Tynnyrivaikutusta, hentoa vaniljaa, lämpöä ja jopa punaviinimäistä punakkuutta.

Maku on hieno. Matalat hiilihapot tekevät oluesta entistä soljuvamman, mikä yhdessä lämmittävän olomuodon kanssa vie tunnelman juuri oikeaan suuntaan: kohti keskitalven kuun valaisemia pakkasöitä. Ruista limppuisen imeltyneessä, hieman paahtuneessa muodossa, kevyttä mausteisuutta ja jopa öljyiseksi liukuvaa suutuntumaa. Tammea, vaniljaa, yrttiä ja punertava marjaisuutta. 

Paahdettua karamellisuutta löytyy maun pyöristyksistä ja lopussa katkeron kanssa esiin tuleva yrttisyys lienee selkein vinkki kuminan käytöstä. On sitä maussa muuallakin, mutta niin hyvin muuhun kirjon sulautuen, ettei sitä tule lähdettyä edes etsimään.

Hidas, rukiinen ja rauhallinen talven lämmike.

Pisteet: 40/50

Omnipollo Mackaper

Omnipollo Mackaper

• Tyyli: American Pale Ale
• Alk.%: 6,0
• Panimo: Omnipollo, Tukholma, Ruotsi
• Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Belgia

We love grains the subtle sensation of comfort that a good usage of grains render. This pale ale is built from equal parts malt, wheat and oats. Hopped profoundly with Mosaic and Galaxy hops, it aims to bring you a fruity yet layered experience.

Omnipollon oma verkkopuoti aloitti tositoimet joulun alla ja tottahan tuo piti jo ihan natseja turpaan teemoitetun Anniversary Covardin vuoksi testata. Mukaan mahtui myös hieman vaaleampia sävyjä, kuten tämä soinnukkaaseen etikettiin puettu Mackaper.

Oluen etiketti kertoo Mackaperin olevan Galaxylla kuivahumaloitua American Pale Alea. Taustatiedot paljastavat kuitenkin myös Mosaicia käytetyn. Mackaperin runko on rakennettu ohra- ja vehnämaltaiden sekä kaurahiutaleiden varaan, tiettävästi 1:1:1 suhteessa hyödynnettynä. 

Odotin makumaailmalta vähän muhevampaa tarjontaa juurikin tuon viljavaraston muodon vuoksi, mutta mukavan suoraviivainen pakettihan tämä loppuunsa oli. Ei siis ylettömästi hedelmäisen pyöreää ja mauiltaan sameaa NEIPAttelua, vaan vähän sitrussärmäisempää ja iskevämpää menoa. Aromia ja hedelmää toki löytyy, mutta syvimpään mehukeittoiluun ei kuitenkaan lähdetä. Tähän väliin ihan mukavaa ”vaihtelua”.

Olut on pantu De Proefbrouwerij'lla Belgiassa, joskin tästäkin näkyy myös "jenkkiversio" Crazy Mountaininkin tekemän olevan. Eurokamaa kuitenkin lasiin ja jenkkipainotusta kehiin King Teen muodossa. Sopivan makaaberia...

Omnipollo Mackaper

Vaalea, samean utuinen ja valkeavaahtoinen olut. Raikas tuoksu on sitrushedelmäinen, vaalean trooppinen ja hieman makeankin hedelmäinen.

Maku on kuivempi ja napakampi, edelleen raikas sekä sitrusta päävärinään kantava. Napakahkosta lopustaan huolimatta todella helposti juotavaa, virkistävää ja vaaleita tropiikin sävyjä henkivä kokonaisuus. Makua voisi irrota enemmänkin, mutta tällainen suoraviivaisempi ja lopussa greippistä särmää tarjoava näkökulma toimii nyt kyllä hienosti.

Pisteet: 37/50

Two Roads Espressway Cold Brew Coffee Stout

Two Roads Espressway Cold Brew Coffee Stout

• Tyyli: Kahvinen Oatmeal Stout
• Alk.%: 6,5
• Panimo: Two Roads Brewing Company, Stratford, Connecticut, USA

Kahvistouttia, ai että. Nämä tuppaavat uppoamaan hienosti allekirjoittaneen makunyppylöihin, eikä jenkkipanimo Two Roadsin transportaatiovivahteisen nimen omaava Espressway tee tielinjaukseen poikkeusta. Olut on itseasiassa varsin mallikelpoinen esimerkki rehdin kahvisesta Stout-unelmasta.

Espresswayn puhuttelevan makumaailman salaisuus piilee panimon lähipaahtimon, Shearwater Coffee Roastersin, toimittamista kahvipavuista valmistetussa cold brew –kahvissa. Yleensä sanottaisiin, että ”tämän oluen valmistuksessa on käytetty CB-kahvia”, mutta tällä kertaa asiaa on katsottava hieman toisesta näkövinkkelistä: Two Roadsin cold brew’n valmistuksessa on nimittäin käytetty olutta. Tummaa olutta. Paahteista olutta. Oatmeal Stoutia.

Paahtimolta haetut paput on nimittäin lykätty Brewnikin uumeniin, jossa paine tekee niille ja niiden makuvivahteilla vapauttavat tehtävänsä. Two Roadsilla Brewinikissä tavallisemmin käytetty vesi on kuitenkin korvattu Espresswayn pohjan muodostavalla Oatmeal Stoutilla eli kylmääuutetun kahvin valmistukessa on tosiaankin käytetty olutta.

Two Roads Espressway Cold Brew Coffee Stout

Espresswayn eteen on nähty myös paljon muuta vaivaa, sillä pelkästään oikeiden kahvilajikkeiden etsimiseen vierähti useita kuukausia. Apuja tehtävään saatiin Shearwaterin kahviammattilaisilta eli mitään juhlamokkaa ei tästä pullosta tarvitse pelätä paljastuvan.

In a process unique to Two Roads, we mixed a locally-roasted Ethiopian/Sumatran blend of beans with a rich oatmeal stout under pressure (like espresso without the steam) using our German-built "Brewnik" device. The mixture is steeped for several days resulting in a true, cold-brewed coffee stout. Hop on the Two Roads Espressway!

Näinkin selkeästi kahviin painottuvat oluet jakavat olutkansaa kahtia: on nimittäin meitä, jotka rakastavat tuota yhdistelmää lähestulkoon yli kaiken ja sitten niitä, jotka ovat auttamatta väärässä. Two Roadsin näkemys edustaa hyvin puhtaasti kahvin varaan rakentuvaa nautintokokemusta, jollaisen toistaa talven mittaan mieluusti kerran jos useammankin.

Two Roads Espressway Cold Brew Coffee Stout

Varsin tummasävyinen, vaaleanruskean vaahdon nostava olut. Tuoksu on hyvin, hyvin espressomainen, muutoinkin paahtuneen tunnelmainen, hivenen vaniljainen sekä kevyen suklainen. Iskee kyllä hyvin.

Maku toistaa tuoksua ja toimii kyllä kahvioluiden ystävälle. Muille voi kaikessa kahvisuudessaan jo tökkiäkin, sillä sen verran vahva tuo espresso-ominaisuus tässä oluessa on. Espressoa siis, samoin vaniljaa ja tummaa suklaata tietty paahtunutta maltaisuuttakin. Rungoltaan olut ei mahdottoman muheva ole, mutta aukoton ja tasapainoinen se kyllä on. Toimii varsin hienosti!

Pisteet: 39/50

Mitä olutvuosi 2019 tuo tullessaan?

Millainen on päivän keitto vuonna 2019?

Olutposti listasi menneen vuoden viimeisessä numerossa olutalan silmäätekevien mietteitä uuden kalenterivuoden myötä olutmaailmaan iskevistä trendeistä ja aiheesta intoutunut Tuopillinen jatkoi ansiokasta maalailua oman bloginsa puolella. Aihe on askarruttanut myös kellarista kirjoittavan mieltä, sillä onhan päissään pohdiskelu aina mukavaa puuhaa ja asioilla spekulointi lienee muutoinkin suht luontainen vaiva meille ihmisotuksille.

Laatu, laaut, latau...

Kuuma aihe, joka korostunee tulevaisuudessa entisestään. En sano, että vuosi 2019 tarjoilee meille automaattisesti aiempaa parempaa laatua, mutta aihe tulee päivä päivältä ajankohtaisemmaksi kuluttajien keskuudessa. Sadan panimon raja rikottiin jo Suomessakin ja laatuolutta virtaa tarjolle myös muilta mailta. Kyläpanimon erävaihteluita on tähän saakka katsottu sormien läpi, mutta asia on viime aikoina alkanut korostumaan keskusteluissa. Makuasioistahan joutunee jatkossakin vääntämään, mutta teknisen laadun kanssa niillä ei tekemistä ole. Malttia ja perehtyneisyyttä vaaditaan siis myös (täältä) panimoihin huutelevalta puolelta.

NEIPA arkipäiväistyy?

Ei nyt enää mikään uusi juttu, mutta mielenkiintoista nähdä jatkaako samea aromihedelmäsuuntaus voittokulkuaan, vai alkaako lakipiste olla jo saavutettu? Sitä kukaan tuskin kukaan osaa varmaksi sanoa, mutta luultavasti tyyli alkaa jossain määrin arkipäiväistymään ja muotoutumaan pysyväksi osaksi meikäläistenkin oluttarjontaa. Ilmiön laajuutta esimerkiksi vuoden päästä on vaikea arvioida tarkemmin, mutta suosiotaan se tuskin vielä ehtii menettämään. NEIPAa tulee joka tapauksessa löytymään laseista jatkossakin. Kenties ”vanha” West Coast –meininkikin saa ajan mittaan taas ääntään kuuluviin, mutta minkä lajin kustannuksella?

Uusi trendi kurkkii jo kulman takaa...

Brut IPA IPAksi IPAn paikalle?

Ilmeisen vahvaa tuloaan meillekin tekevä suuntaus lienee seuraava megatrendiksi kaavailtu olutalatyyli, joka kovasta nosteestaan huolimatta jäänee kohtalaisen pienen, mutta äänekkään kohderyhmän jutuksi. Isossa kuvassa ainakin. Uudeksi IPAksi siitä tuskin on, mutta NEIPAsta voisi sille olla sopiva kilpakumppani? Tuntuisi, että ei ehkä, mutta yllätysmahdollisuus on ilmeinen. Jos Brut IPA lyö isosti läpi, voitaneen varautua yli lajirajojen leviävään Brut-aaltoon…

Perusmaut kunniaan

Unohdetaan se jo monena vuotena kuultu ”lager on uusi IPA”. Osalle varmasti onkin, mutta vahvan suuntauksen mittoihin päästäkseen on näkökulmaa ehkä hieman laajennettava: Helles, Pils, Bitter, Hefeweizen, Porter. Perhana, miksei Brown Alekin… Eli vanhat kunnon oluttyylit sellaisina, kuin ne vielä 2010-luvun alussa olivat. Pakastemarjaliotetulla burgerrasvalla maustaminen alkaa jo jakamaan kansaa, mikä pelaa laadukkaiden ja varmaotteisten ”perusmakujen” laariin. Lisätiedot Tuopillisen Reinheitsgebot-osiosta.

Niitä maistuvia perusjuttuja.

Vaaleisiin lagereihin painottaminen omaa erään vaietun ongelmakohdan, jonka ainakin omalla kohdalla tiedostan: ei imatralaisen (paikkakunta muutettu), tähän saakka soureja moukaroineen DDH-pienpanimon tekemä Helles oikeasti kiinnosta ketään. Ei ainakaan vitosen pullo- tai tölkkihintaan. Yhdeksän kertaa kymmenestä valitsen Weltenburgerin takuuvarman vaihtoehdon ja se yksi kerta kohdistuu craftpajan Cascadella kuivahumaloituun Hellesiin, jonka myötä totean jenkkihumaloitujen lagereiden väsyneisyyden taas todeksi. Perusotteisen Stoutin, Old Alen tai minkä tahansa lipun alla lipuvan Strong Alen heiltä sen sijaan mieluusti maistaisin.

Hapan on märkää

Soureille on muodostunut oma vankkumaton kannattajakuntansa, eikä liene syytä epäillä trendin elinvoimaisuutta. Jos kokee eri hedelmin maustetut Berliner Weisset tylsän geneerisiksi, tarjoaa Goset ja Sour IPAt valikoimaan lisälaajuutta. Hapan on joka tapauksessa edelleen in, mutta laajenemistahti lienee jo hidastumaan päin. Kasvua ja vakioitumista kuitenkin tapahtuu, kiitos siitä kuuluu perinteisen olutmaailman ulkopuolelta löytyneelle kuluttajakunnalle. Voisiko myös Brut IPA iskeä siihen saumaan? Onko käännyttämättömiä viininystäviä enää olemassa? Ja hei, Brut Sour, just sayin’.

Kevyt on pop

Holittomat ja vähäalkoholiset juomat ovat kasvattaneet suosiotaan kaikissa juomaryhmissä ja tietysti trendille toivoo pitkäkestoista jatkoakin. Suunta tuskin kääntyy ja samaan aikaan myös oluthörhötysten kevytmielisyys on lisääntynyt. Kiitos siitä kasvaneille valikoimille myös kevyiden nautinto-oluiden sarjoissa. Vanhoilla vaihtoehdoilla näin vahvaa muutosta olisi tuskin tapahtunut.

Runsasmakuinen Low ABV –kategoria löysi harrastajat jo sour-buumin yleistyessä, tai oikeammin jo Session IPA:n myötä – joskin vähän vaihtelevalla menestyksellä. Sitten tuli sameus eli oikeasti maistuvat NEIPA-liitteiset humalapommit, jotka toivat kauppahyllyyn katkeron sijaan aromaattisuutta. Ennustan, että linja tulee pitämään ja painotusta sessio-tuotteisiin tullaan näkemään vastakin. Niin tuulipuku- kuin harrastajapiireissäkin.

Kevyistäkin oluista löytyy nykyään makua. Se on yksi kasvavan suosion salaisuus ja suoranainen edellytys.

Mitään uutta tämä lista ei aiheesta aiemmin lukeneelle varmasti sisällä ja rohkeat ennustuksetkin loistavat poissaolollaan. Jos nyt jotain villiä korttia pitäisi tällä vuodelle arvuutella, niin täysin silmät ummessa arvottuna sanoisin sijoittavani roposeni Weizenbockeihin, niin perinteisiin kuin Hopfen-liitteellisiinkin. Niistä löytyy sopivassa suhteessa sameutta ja mallasta eikä humalankaan kanssa tarvitse kursailla. Jokin vaalea perusbelgi voisi meillä olla todennäköisempi, kun sen saisi paremmin kauppahyllyynkin.

Mutta kyllähän Brut IPA lienee tällä hetkellä se eniten odotettava aalto, jonka voimakkuudesta on vielä paha sanoa mitään. Joko se laantuu jo Atlantin ylityksen aikana tai rantautuu hyvinkin voimakkaana, mutta kenties totuus majailee jossain siellä välimaastossa. The game changer tai sitten ei.

Kaikesta huolimatta maistuvaa alkanuttu vuotta 2019!