Mitä olutvuosi 2019 tuo tullessaan?

Millainen on päivän keitto vuonna 2019?

Olutposti listasi menneen vuoden viimeisessä numerossa olutalan silmäätekevien mietteitä uuden kalenterivuoden myötä olutmaailmaan iskevistä trendeistä ja aiheesta intoutunut Tuopillinen jatkoi ansiokasta maalailua oman bloginsa puolella. Aihe on askarruttanut myös kellarista kirjoittavan mieltä, sillä onhan päissään pohdiskelu aina mukavaa puuhaa ja asioilla spekulointi lienee muutoinkin suht luontainen vaiva meille ihmisotuksille.

Laatu, laaut, latau...

Kuuma aihe, joka korostunee tulevaisuudessa entisestään. En sano, että vuosi 2019 tarjoilee meille automaattisesti aiempaa parempaa laatua, mutta aihe tulee päivä päivältä ajankohtaisemmaksi kuluttajien keskuudessa. Sadan panimon raja rikottiin jo Suomessakin ja laatuolutta virtaa tarjolle myös muilta mailta. Kyläpanimon erävaihteluita on tähän saakka katsottu sormien läpi, mutta asia on viime aikoina alkanut korostumaan keskusteluissa. Makuasioistahan joutunee jatkossakin vääntämään, mutta teknisen laadun kanssa niillä ei tekemistä ole. Malttia ja perehtyneisyyttä vaaditaan siis myös (täältä) panimoihin huutelevalta puolelta.

NEIPA arkipäiväistyy?

Ei nyt enää mikään uusi juttu, mutta mielenkiintoista nähdä jatkaako samea aromihedelmäsuuntaus voittokulkuaan, vai alkaako lakipiste olla jo saavutettu? Sitä kukaan tuskin kukaan osaa varmaksi sanoa, mutta luultavasti tyyli alkaa jossain määrin arkipäiväistymään ja muotoutumaan pysyväksi osaksi meikäläistenkin oluttarjontaa. Ilmiön laajuutta esimerkiksi vuoden päästä on vaikea arvioida tarkemmin, mutta suosiotaan se tuskin vielä ehtii menettämään. NEIPAa tulee joka tapauksessa löytymään laseista jatkossakin. Kenties ”vanha” West Coast –meininkikin saa ajan mittaan taas ääntään kuuluviin, mutta minkä lajin kustannuksella?

Uusi trendi kurkkii jo kulman takaa...

Brut IPA IPAksi IPAn paikalle?

Ilmeisen vahvaa tuloaan meillekin tekevä suuntaus lienee seuraava megatrendiksi kaavailtu olutalatyyli, joka kovasta nosteestaan huolimatta jäänee kohtalaisen pienen, mutta äänekkään kohderyhmän jutuksi. Isossa kuvassa ainakin. Uudeksi IPAksi siitä tuskin on, mutta NEIPAsta voisi sille olla sopiva kilpakumppani? Tuntuisi, että ei ehkä, mutta yllätysmahdollisuus on ilmeinen. Jos Brut IPA lyö isosti läpi, voitaneen varautua yli lajirajojen leviävään Brut-aaltoon…

Perusmaut kunniaan

Unohdetaan se jo monena vuotena kuultu ”lager on uusi IPA”. Osalle varmasti onkin, mutta vahvan suuntauksen mittoihin päästäkseen on näkökulmaa ehkä hieman laajennettava: Helles, Pils, Bitter, Hefeweizen, Porter. Perhana, miksei Brown Alekin… Eli vanhat kunnon oluttyylit sellaisina, kuin ne vielä 2010-luvun alussa olivat. Pakastemarjaliotetulla burgerrasvalla maustaminen alkaa jo jakamaan kansaa, mikä pelaa laadukkaiden ja varmaotteisten ”perusmakujen” laariin. Lisätiedot Tuopillisen Reinheitsgebot-osiosta.

Niitä maistuvia perusjuttuja.

Vaaleisiin lagereihin painottaminen omaa erään vaietun ongelmakohdan, jonka ainakin omalla kohdalla tiedostan: ei imatralaisen (paikkakunta muutettu), tähän saakka soureja moukaroineen DDH-pienpanimon tekemä Helles oikeasti kiinnosta ketään. Ei ainakaan vitosen pullo- tai tölkkihintaan. Yhdeksän kertaa kymmenestä valitsen Weltenburgerin takuuvarman vaihtoehdon ja se yksi kerta kohdistuu craftpajan Cascadella kuivahumaloituun Hellesiin, jonka myötä totean jenkkihumaloitujen lagereiden väsyneisyyden taas todeksi. Perusotteisen Stoutin, Old Alen tai minkä tahansa lipun alla lipuvan Strong Alen heiltä sen sijaan mieluusti maistaisin.

Hapan on märkää

Soureille on muodostunut oma vankkumaton kannattajakuntansa, eikä liene syytä epäillä trendin elinvoimaisuutta. Jos kokee eri hedelmin maustetut Berliner Weisset tylsän geneerisiksi, tarjoaa Goset ja Sour IPAt valikoimaan lisälaajuutta. Hapan on joka tapauksessa edelleen in, mutta laajenemistahti lienee jo hidastumaan päin. Kasvua ja vakioitumista kuitenkin tapahtuu, kiitos siitä kuuluu perinteisen olutmaailman ulkopuolelta löytyneelle kuluttajakunnalle. Voisiko myös Brut IPA iskeä siihen saumaan? Onko käännyttämättömiä viininystäviä enää olemassa? Ja hei, Brut Sour, just sayin’.

Kevyt on pop

Holittomat ja vähäalkoholiset juomat ovat kasvattaneet suosiotaan kaikissa juomaryhmissä ja tietysti trendille toivoo pitkäkestoista jatkoakin. Suunta tuskin kääntyy ja samaan aikaan myös oluthörhötysten kevytmielisyys on lisääntynyt. Kiitos siitä kasvaneille valikoimille myös kevyiden nautinto-oluiden sarjoissa. Vanhoilla vaihtoehdoilla näin vahvaa muutosta olisi tuskin tapahtunut.

Runsasmakuinen Low ABV –kategoria löysi harrastajat jo sour-buumin yleistyessä, tai oikeammin jo Session IPA:n myötä – joskin vähän vaihtelevalla menestyksellä. Sitten tuli sameus eli oikeasti maistuvat NEIPA-liitteiset humalapommit, jotka toivat kauppahyllyyn katkeron sijaan aromaattisuutta. Ennustan, että linja tulee pitämään ja painotusta sessio-tuotteisiin tullaan näkemään vastakin. Niin tuulipuku- kuin harrastajapiireissäkin.

Kevyistäkin oluista löytyy nykyään makua. Se on yksi kasvavan suosion salaisuus ja suoranainen edellytys.

Mitään uutta tämä lista ei aiheesta aiemmin lukeneelle varmasti sisällä ja rohkeat ennustuksetkin loistavat poissaolollaan. Jos nyt jotain villiä korttia pitäisi tällä vuodelle arvuutella, niin täysin silmät ummessa arvottuna sanoisin sijoittavani roposeni Weizenbockeihin, niin perinteisiin kuin Hopfen-liitteellisiinkin. Niistä löytyy sopivassa suhteessa sameutta ja mallasta eikä humalankaan kanssa tarvitse kursailla. Jokin vaalea perusbelgi voisi meillä olla todennäköisempi, kun sen saisi paremmin kauppahyllyynkin.

Mutta kyllähän Brut IPA lienee tällä hetkellä se eniten odotettava aalto, jonka voimakkuudesta on vielä paha sanoa mitään. Joko se laantuu jo Atlantin ylityksen aikana tai rantautuu hyvinkin voimakkaana, mutta kenties totuus majailee jossain siellä välimaastossa. The game changer tai sitten ei.

Kaikesta huolimatta maistuvaa alkanuttu vuotta 2019!