Kreikka olutmaana? – Turistin näkökulma, osa 1

Merten Kreikka, mutta entäs olut?

Oliiviöljy, aloe vera, antiikin jumalat ja viinitarhat… Moussaka, kleftiko, viininlehtikääryleet ja tsatsiki – ouzo, raki, paikalliset viinit ja tisleet. Siinä lyhyt listaus asioista, jotka Kreikanmatkaajan mielissä varmastikin ensimmäisinä ravaavat. Entäs sitten olut?

Vaikka Kreikka onkin aikanaan ollut tärkeä palanen tuon jalon mallasjuoman tiellä kohti Euroopan valloitusta, on sen rooli jäänyt surullisen pieneksi viinin ja vahvempien nautintoaineiden rinnalla. Aikoinaan se leimattiin vahvasti rahvaan kansanosan ja barbaarien juomaksi, eikä mallaspohjaiset maut saaneet suurta jalansijaa antiikin kukoistuksen aikakaudella. Nykyisin suunta on jo parempaan päin ja puuduttavien tuontibrändien lisäksi myös paikallista väriä alkaa katukuvassa näkymään – hitaasti, mutta varmasti.

Piipahdin lyhyellä lomalla Rodoksen auringon alla ja siinä sivussa päätin hieman katsastaa saaren turistirysien oluttarjontaa. Otos on suhteellisen pieni ja keskittyy lähinnä muutamien markettien, putiikkien ja ravintoloiden valottamaan katsaukseen – esimerkiksi Ratebeerin esille nostamat pubit ja kaupat jäivät kiertämättä, mutta vastapainoksi isompia ja pienempiä marketteja tuli tallattua ihan kohtalaisella kammalla läpi. Tarina sisältää kaksi osaa, joista tämä ensimmäinen osa käsittää pohjustuksen ja katsauksen maan oluthistoriaan sekä karkean yleistyksen odotettavissa olevasta tarjonnasta. Toisessa osassa pureudutaan matkalta käteen jääneeseen mielikuvaan ja konkreettiseen valikoimaan.

Karkea yleistys ja lähtökohdat:

Kliseisesti yleistettynä Kreikan matkan perinteiset oluttuttavuudet painottuvat kansainvälisten brändien Amstel, Heineken ja Carslberg vahvaan näkyvyyteen. Lisäksi Mythos Brewery valmistaa maan markkinoille Henningeria ja Kaiseria. Helleenien omista oluista tunnetuin lienee Mythos* (Mythos Breweries - Carslberg), jolla taasen löytyy tuontiedustusta aina meidän pimeintä pohjolaa myöten. Muita paikallisia, laajemmalti matkakohteessa näkyviä oluita ovat mm. Fix (Olympic Brewery), Vergina (Macedonian Thrace Brewery), Alfa (Athenian Brewery - Heineken) ja Pils Hellas (Hellenic Breweries of Atalanti) - Zorbaksen valmistus on kuuleman mukaan lopetettu ja itselleni tuntematon Hillas (Macedonian Thrace Brewery) kuuluu olevan Mythoksen ohella toinen vahva vientituote. Koko konkkaronkkaa yhdistää tyylisuuntauksen keskittyminen vaaleiden lagereiden tai pilssien luokkaan – paikallisten Hartwallien, Olvien ja Sinebrychoffien tuotteita siis. Nämä pyrin suosiolla jättämään väliin ja keskityin etsimään mielenkiintoisempia makuja... Tästä sitten lisää toisessa osassa.

*Mythos viitannee Kreikan olutta tarkoittavaan zythos-sanaan (ζύθος), joka polveutuu muinaisegyptin mallasjuomaa tarkoittavasta zytum-termistä.

Perusvalikoima on aikalailla tämän näköinen, mutta onneksi jo muutakin alkaa löytymään...

Kreikan oluthistoriaa:

Kreikan itsenäistyttyä Turkista 1832 Lontoon konfrenssi (Britannia, Venäjä ja Ranska) asetti maan johtoon baijerin prinssi Oton. Uuden kuninkaan myötä maahan saapui myös muuta saksalaisedustajistoa, joten osuvaa olikin, että maan ensimmäinen panimo perustettiin sammuttamaan virkamiesten oluen janoa – kyllähän yksi hovipanimo olla pitää. Lähteiden sekavuuden vuoksi tarinan alkutaival jää hieman epäselväksi, mutta vuonna 1864 Johann Karl Fuchs (kreik. Karolos Ioannou Fix)** kuitenkin perusti panimon, jonka brändi tunnetaan edelleen – nimekseen se sai FIX.

Samoihin aikoihin oli myös kourallinen muita panimoita (ilmeisesti "virkamiespanimoita/-ravintoloita"), mutta FIX-olut nousi näiden joukosta parhaiten kansan huulille. Olut keräsikin suosiota ja lähes sata vuotta FIXin perheyritys porskutti Kreikassa hyvällä menestyksellä.

1960-luvulla tapahtunut ulkomaalaisten panimoiden rantautuminen kuitenkin muutti tilanteen ja häikäilemätön hintojen poljenta sekä perheen poliittiset konfliktit ajoivat yrityksen lopulta lopettamaan toimintansa. Amstelin johdolla Heineken, Carlsberg ja Henninger valloittivat olutmarkkinat niin valtaisalla voimalla, että kaksi viimeksi mainittuakin joutui lopulta luopumaan leikistä.

Heineken nousi valtiaaksi ostettuaan Amstellin ja tästä saakka pelkkä yksityisen panimon perustaminenkin on ollut haasteellinen tehtävä hollantilaisjätin kontrolloidessa maahantuontia, jakelukanavia ja virkakoneistoa. 60-luvun lopulta on kuitenkin jäänyt muutama paikallinen selviytyjä. Näistä yksi on vuonna 1968 perustettu Macedonian Thrace Brewery, joka tunnetaan Vergina***-oluestaan. Pelin hengestä kertookin panimon perustaja Demetri Politopoulos New York Timesin haastattelussa: haasteita, sabotaasia ja uhkailua… MTB:n lisäksi myös Alfa-oluella on lähes 50-vuotinen historia takanaan, joskin senkin valmistus välillä loppui epärehdin kilpailun seurauksena.

**Fuchs oli lähteestä riippuen joko Kuningas Oton hovipanijan poika tai sitten eräässä ”virkamiespanimossa” työskennellyt, lopulta toiminnan ostanut saksalaista alkuperää oleva kreikkalainen paluumuuttaja.

***Nimi muuten viittaa Aleksanteri Suuren isän synnyinkaupunkiin Makedoniassa.

Yleiskuva Kreikan perustarjonnasta...

Tuontioluiden eli käytännössä Heineken-konsernin täydessä hallinnassa mentiin aina pitkälle 1990-luvulle saakka, jonka jälkeenkään hollantilaisten valta-asemaa ei radikaalisti ole saatu horjutettua. Vielä vuonna 2011 Heinekenin osuus olutmarkkinoista oli 72% ja Kreikan markkinat muodostivat yli 7% jättiläisen liikevaihdosta. Hiljalleen paikalliset panimot kuitenkin tekivät tuloaan ja myös historialliseksi leimattua FIX-brändiä yritettiin herätellä henkiin viineihin erikoistuneen D. Kourtakisin toimesta 1995 (valmistajana tuolloin Hellenic Breweries of Atalanti).

Uusi tuleminen  ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen ja valmistus ei noussut missään vaiheessa taloudellisesti kannattavaksi. Sen sijaan vuonna 1997 markkinoille tullut Mythos nousi nopeasti suureen suosioon ja lienee tätä nykyä maan tunnetuin olutmerkki. FIXkin saatiin kolmannella yrittämällä vihdoin elvytettyä Olympic Breweryn toimesta 2010 ja lopulta suuren suosion vuoksi panimolla olikin vaikeuksia vastata kysyntään. 

---

Lager on tosiaan tuntunut olevan vahva sana maan olutmarkkinoilla, mutta käsittääkseni viime vuosina Kreikassakin on orastanut alkava pienpanimobuumi ja ennen kaikkea halu tehdä myös pintahiivaoluita. Vielä taitaa kuitenkin olla niin, että olutharrastajaa kosiskelivia paikallistuotteita saa hieman enemmän vielä metsästää, joskin suurempien markettienkin hyllyiltä voi tehdä löytöjä. Kovin suureksi en nykyistä panimomäärää uskalla lähteä arvuuttelemaan, mutta Ateenan lisäksi saaripuolelta ainakin Rodos, Corfu, Kreeta ja Santorini kukin omaavat panimon tai kaksi - samoin toimintaa löytyy Patraksesta, Artasta, Evialta sekä Thessalonikista.

Laajemman valikoiman baareja löytyy lähinnä suuremmista kaupungeista ja ainakin Ateenasta pitäisi löytyä muutamia olutkauppojakin. Ratebeerin maahaku on hyvä väline tutustua omaan matkakohteeseen ja lisää infoa löytyy jutun loppuun listatuista linkeistä. Tällä hetkellä saksasta tuotu vehnäolut on kuitenkin selkeästi yleisin vastaan tuleva ei-lagerolut, mutta myös paikalliset panimot ovat ottaneet sen kohtalaisen hyvin valikoimiinsa. Tuonti pelaakin jo kohtalaisen hyvin ja kulmakaupan hyllystä löytynee melko hyvällä prosentilla edellä todettua saksalaista vehnäolutosaamista sekä tutumpia belgiedustajia. ”Vihreä pullo” on edelleen vahvoilla, mutta toivotaan uuden kukoistuksen nousevan tasapainottamaan tilannetta. Likaista on peli ollut menneillä vuosikymmenillä Kreikan olutalalla – ainakin vahva mielikuva sen suuntaisesta jää…

Kylmä olut ja sähkökaappi...

Näistä lähtökohdista matkaa lähdetään siis purkamaan. Tarkempaa tietoa Rodoksen oluttarjonnasta on luvassa jutun toisessa osassa, jossa valikoimaan pureudutaan konkreettisempien havaintojen pohjalta… Alta löytyy kuitenkin pari linkkiä, joista voi ihmetellä hieman maan olutkirjoa sekä muuta triviaa. TÄSTÄ jutun oluelliseen osioon...

• Kreikan TOP50-oluet (Ratebeer) 
• Lähinnä perustuotteita esittelevä olutjuttu Kreikasta 
• Hieman toisintoa edellisestä, mutta jotain uuttakin
• Kevyt olutkulttuurin noususta kertova olutesittely 
• Likaista peliä Kreikan olutmarkkinoilla 
• Opas Ateenan kävijälle

Kippis,

Matkaoppaanne J-P...