Paikallispanimon juhlaolut: Hiisi Iku-Turso

Juhlajuomaa jyhkeällä sanomalla...

Kaislikossa sorsa sousi,

perse laski, perse nousi,

allamme vain kuuma hiekka…

Antaapi olla… Kollegani etelästä, Tuopillinen-blogin Jouni asetti runollisen riman varsin korkealle omalla Iku-Turso arviollaan enkä usko Olutkellarista sellaista värssyä kajahtavan, jolla tuohon voisi vastata. Arvostettavaa toimintaa hienon oluen äärellä, käyhän ihmeessä lukemassa mikäli et näin ole vielä tehnyt – selvä ehdokas Runo-Finlandian saajaksi:

Tuopillinen: Hiisi Iku-Turso (Yhdeskuudetta runo)

Sainpa joulun alla itsekin tätä nektaria käsiini ja itse asiassa Iku-Turso oli vuoden 2014 viimeinen nautiskeltu olut – aika itseoikeutetusti mielestäni. Iku-Tursohan on Hiisin juhlaolut, sadannen oluterän merkkipaalu. Facebook-yleisö sai äänestää juhlakeittoa muutamista vaihtoehdoista ja lopulta voiton vei tumma ja keisarillinen olut. Voiko siitä muutakaan syntyä kuin imperial stouttia? Ei mielestäni… Sadas oluterä oli tosiasia elokuussa, noin vuosi panimon toiminnan todellisesta aloittamisesta eli aika hyvin on Hiisin tarina saatu urilleen. Juhlaolut kypsyi rauhassa ennen alkutalven julkaisuaan ja pieni osanen 1500-litran keitoksesta jatkaa suljettua elämäänsä Kyrö Distillery Companyn puutynnyreissä – ainakin toistaiseksi. Tästäkin 240-litran pienerästä varmasti tiedotellaan sitten kun aika on kypsä, mutta kutkuttavaltahan tuo eittämättä vaikuttaa!

Pohjoisen mystiikkaa...

Häiriköin aiheen tiimoilta Hiisin Tatua kesken joulukiireiden ja kyselin hieman oluen taustoja ja sen sellaista. Imperial stoutia on panimolta kuulemma pyydelty heti perustamisesta lähtien, mutta sen valmistamisen kanssa ei Hiisillä haluttu hötkyillä. Olutmestarimme viittaa vähän samaan ajatukseen kuin täysmallaslager-Keitonkin tapauksessa, että oma laitteisto haluttiin oppia tuntemaan riittävän hyvin ennen tiettyjen lajien keittoon ryhtymistä. Iku-Turson reseptiikkaa oli toki pohdittu jo aiemminkin, mutta lopulliseksi se konkretisoitui äänestyksen myötä.

Reseptipuolella ei ole sinällään mitään "ihmeellistä", maltaina on ison pale ale -pläjäyksen lisäksi siirappistakin makeutta haettu tummalla (C300) karamellimaltaalla sekä tummalla leipomosiirapilla - paahdetta ja täyteläisyyttä kotimaisilla paahto- ja suklaamaltailla.

Olut on humaloitu yksinomaan Columbuksella ja mielenkiintoiseksi piirteeksi Tatu mainitsee sen, että koko jättimäinen humalamäärä on heitetty sekaan yhdellä kertaa – aivan keiton alkuvaiheessa – eli aromihumalointia ei sen suuremmin ole harrastettu. 

Infoa pullon takaa...

Hiisin uudistuneesta ilmeestä tulikin E. Indicuksen yhteydessä tarinoitua ja tätä hyväksi havaittua, uutta linjaa myötäilee myös Iku-Turson etikettitaide. Sarvipäinen, hieman harteikastakin hirveä muistuttava ilmestys esittänee nimenmukaisesti Kalevalastakin löytyvää ikiaikaista merihirviötä, Iku-Tursoa. Kansalliseepoksessammehan Turso on Louhin sammon menettämisestä kostoksi loihtima hirviö, jonka Väinämöinen kuitenkin rehdillä korvatillikalla taltuttaa. Tarina myös kertoo, että Turso lupaa henkensä säästämiseksi pysyä pinnan alla ihmisiä hätistämästä. Hiisi kuitenkin herätti sen henkiin ja seuraukset lienevät maistuvat.

Tursosta kaikkine muunnoksineen löytyy mainintoja Kalevalan ulkopuoleltakin, mutta yleisesti pysytellään jumaluskomusten ja kunnioitusta herättävien olentojen kategorioissa. Aiemmin on myös uskottu, että nimellä olisi yhteyttä skandimytologian Thor- tai Tyr-jumalten nimiin, mutta tämä lienee jo kuopattu teoria. Onkin mielenkiintoinen yhteensattuma, ettei Iku-Turso suinkaan ensimmäinen tursas-aiheinen imperial stout Palokasta ole, sillä reilut vuosi sitten Ukonmalja valmisti herkullisen Kuuratursas IS:n - tämä vain sivuhuomiona... Wikipediasta lainattuna myöhemmässä kansanperinteessä tursas-nimi on yhdistetty erilaisiin pelottaviin haltijaolentoihin, joiden on sanottu asuvan ainakin vedessä, tulessa tai muurahaispesässä. Iku-etuliite taasen viitannee ikuiseen olentoon, joka on ollut olemassa maailman syntymästä lähtien. Jyhkeää, jylhää ja ehdottomasti hienon oluen arvoista....

Oluesta haluttiin riittävän jyhkeä, paahteinen ja... väkevä, jotta se vertailussa pärjäisi esikuvalleen.

Iku-Tursoon oluen nimenä suhtauduttiin panimolla muutoinkin syvällä vakavuudella. Tatu kertookin, että mikäli oluen lopputulos ei olisi täysin onnistunut hiisiläisiä miellyttämään, olisi tällöin menty jollain muulla nimellä ja kypsytelty Iku-Tursoa ideana vielä vaikka toinen vuosi! Iku-Tursoa tästä kuitenkin sitten tuli, mikä kertonee paljon luotosta omaan tekemiseen. Oluen musiikkipariksi on jylhästi isketty Sibeliusta, mikä todistanee panimon väen olevan tosissaan*.

*Uuden ilmeen käsittelyn yhteydessä Tatu kertoi, että musiikkiparitus lienee tärkein indikaattori panimon porukan suhtautumisesta kuhunkin olueen...

Hiisi Iku-Turso

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 9,0
• Panimo: Hiisi, Jyväskylä, Suomi

Onpa todella kaunis olut… Todella tumma, oikeastaan musta, liikkeiltään melko hidas juoma saa kruunukseen runsaan, kestävän ja väriltään beigen vaahtokerroksen. Tuoksultaan se on runsas, varsin paahteisen maltainen, mokkaisen suklainen ja hyvin pieneltä osin imeltyneen makeakin – tyylinmukaisesti myös salmiakkia esiintyy. Tunnelmaa kuitenkin halkoo tehokas, greippisen katkera humalan sivallus, joka levittäytyy mukavan laajalle alalla.

Maussa jyllää alkuun greippinen, hieman havuinenkin humalointi, joka liikkuu vahvasti katkerot edellä. Suuremmin ne eivät matkan aikana tunnu hellittävän ja etenkin jälkimaku on taatun katkera, greippinen ja pureva! Vastapainoa humalan mahdille antaa mielestäni mukavan jyhkeä, paahteinen ja suklaata hyvin tarjoileva mallaspuoli, joka pönkittää niin makumaailmaa kuin tuntumankin puolta. Jälkimakuun se antaa oman lisänsä lähinnä paahtuneen suklaan muodossa. Etenkin maun loppupuoliskolla esiintyy myös tuoksussa mainittua salmiakkia. Tuntumaltaan sopivan jyhkeä – ei liian tuhti, mutta juuri riittävä suurelle makumaailmalle. Syvä, pureva, paahteinen ja tumma…

Tuomio: Iku-Turso on imperial stout Hiisin vaatteissa. Tuhti, suoraviivainen humalointi on purevaa, mutta mallaspuolen esiintulo on vähintäänkin kehuja ansaitsevaa. Tunnelmaltaan tuhdeimpiin verrokkeihin nähden vähän easy going, joskin erittäin toimiva sellainen.

Pisteet: 41/50