torstai 29. tammikuuta 2015

Founders Dirty Bastard


Foundersin ponteva skottiale näyttää hiljalleen hupenevan olemattomiin Alkon valikoimista ja omankin korteni olen tuohon kekoon kantanut muutamien pullojen voimin. Ensikosketus nyt arvioitavana olevaan olueen sain kolmisen vuotta sitten varsin kirpeänä helmikuun päivänä. Brick’sissä oli alkanut jonkin sorttiset American-viikot, joten pitihän tarjonta työpäivän päätteeksi käydä tarkastamassa. Pakkasta oli rapiat kolmekymmentä astetta, mutta toppahuosut tungin reppuun pyörämatkan ajaksi, koska eihän oluelle sovi kahisevissa housuissa lähteä ja kaikenmaailman välihousutkin kuuluvat lähinnä ulkoliikuntavarustukseen… Reisiä nipistellen saavuin punaisen tiilitalon lämpöön ja tarjonnasta houkettelevimmalta kuulosti samainen, 8,5-prosenttinen scotch ale, jonka nimikin oli melko iskevä. Voinetkin arvata, että olut maittoi ja ennen kaikkea lämmitti, mutta tuota taikaa löytyy Dirty Bastardin kohdalta edelleen…

Dirty Bastardin tyylilajiksi on Ratebeerissä annettu scotch ale, joskin vahvuus huomioiden strong-etuliitekään ei kaukaa liippaisi. Twistiä tyylijaotteluun tuo myös Foundersin olueen iskemä humalointi, joka nostaa EBU-lukeman viiteenkymmeneen eli silkkaa maltaan mahtia ei suinkaan ole tarjolla - skottialeilta kun näin yleensä sopisi odottaa… Noh, eipä siinä, jenkki mikä skotti, sopivalla purennalla varustettuna.

Founders Dirty Bastard
Kohtalaisen tumma, punertavan marjaista kajastusta henkivä, maalatun ruskea olut, jonka valkea vaahto liukuu tiiviinä kerroksena sen öljymäisen verkkaisella pinnalla. Tuoksu on runsas, pehmeä ja miellyttävä – myös rentoa kuivuutta esiintyy. Makeutta löytyy niin tumman karamellisen maltaan kuin kypsän, kuivatun hedelmäisyyden muodossa. Hienoisen limppuinen, kypsyneen rusinainen sekä hyvin hillityn paahtunut – ehkä myös punertavan marjainen. Tuoksuna melko tuhdin oloinen.... Oikein mukava. Brittien barley wine-strong ale-akseli vaikuttaisi tuoksun perusteella vahvalta sukulaissielulta…

Maultaan hieman kulmikkaampi ja ennen kaikkea purevampi, joskin tuhtia maltaisuutta löytyy pohjalta mukavasti. Rusinaista kuivahedelmää, toffeista mallasta ja kevyttä leipäisyyttä. Vivahteikas maku sisältää paljon pieniä elementtejä, kuten punertavaa puutarhamarjaisuutta sekä marjamarmeladia, hentoa suklaan kuivuutta, paahtunutta siirappisuutta sekä kevyttä, vaniljan sävyttämää heinikkoa. Myös yleisemmin paahtunutta henkeä löytyy taustalta, humalointi sen sijaan on varsin mukavassa roolissa. Se leikkaakin muutoin nahkean pehmyttä tunnelmaa tuoreen kukanvarren, kevyen mutta tiiviin sitruksen sekä yleishedelmäisen ja puumaisen purennan voimin. Tuore, hivenen vihertävä ja pitkään, katkeraan loppuun tahdittava. Alkoholi lämmittää, mutta tuo myös rauhoittavaa arvokkuutta makumaailmaan. Tuntumaltaan kohtalaisen runsas, hidas ja hitusen tahmaava. Makeus ikään kuin hieman piilottelee, mutta sitäkin kyllä löytyy…

Tuomio: Hieno, moniulotteinen ja arvokas skottiale, joka kantaa matkassaan vahvoja viitteitä saarivaltakunnan barley wine/strong ale-tyylilajien jyhkeästä maltaisuudesta. Humalointi on voimaisaa ja leikkaakin kuivuudenkin elementtejä esittelevän pehmeyden verhoa napakasti.

Hieno tribuutti jenkeiltä, maistuva scotch ale kerrassaan!

Pisteet: 38/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti