Juhlavaa vuosikertaa... |
- Tyyli: English Strong Ale
- Alk%: 8,5
- Panimo: Fuller's, Lontoo, Englanti
Tänä vuonna 170-vuotta täyttävä lontoolaispanimo Fuller’s on
tuttu toimija Alkon valikoimista, jossa se pitää lippuaan salossa useammankin
oluen voimin. Monesti näiden monopoliliikkeen ”kestosuosikkien” kohdalla tulee
pyöriteltyä päätään ihmeissään, mutta Fuller’sin läsnäolosta olen
poikkeuksellisen iloinen. Panimon jälki on vakuuttavan tasalaatuista ja
maistuvaa, löytyypä listoilta jokunen lajikirjonsa klassikkokin – perinteiset
brittimaut aateloituvat Thamesin rannalla kauniisti. Pääsääntöisesti tarjonta
uppoaakin allekirjoittaneelle hyvillä mielin ja tutusta logosta onkin
muodostunut eräänlainen laadun tae.
Joulun alle valikoimiin saapui tuttuun tapaan panimon
vuosikertaolut, Golden Pride-strong
alen jalanjälkiä seuraileva Fuller’s
Vintage Ale. Vuosittain Golden Priden reseptiikkaa sorkitaan hieman uuden
vuosikertapainoksen aikaansaamiseksi ja tänä vuonna twistiä on haettu kuivahumaloimalla
olut Liberty- ja Cascade-jenkkilajikkeilla. Keittohumalana on perinteisempi
brittilajike Goldings. Jenkkiparin vaikutus aiemmin pehmeämmän maltaisen
arvojuoman makuun kutkuttelee ja tarjolla lieneekin hieman totuttua
humalapainotteisempaa menoa… Se kuinka peliliike olutsarjan henkeen sopii jää
kuitenkin nähtäväksi.
Olut on pullokäyvä ja kylki kertoo sen kestävän säilytystä
kymmenisen vuotta, joskin panimo itsessään mainostaa BBE-päiväyksen olevan
pikemminkin best after-päivämäärä.
Luotto oman tuotteen kypsymispotentiaaliin on suuri, mutta ainakin tämänvuotisen
(tai nyt jo viimevuotisen) oluen voisi kuvitella antavan enemmän tuoreempana. Totuttuun
tapaan oluet on taas kerran numeroitu ja omassani lukema kohoaa pitkälti yli
viidenkymmenentuhannen. Aivan pienestä erästä ei siis ole kyse…
Sivuhuomiona lisättäköön, että kuten muutaman muunkin
fullersiläisen kohdalla Alkon sivuilla, myös Vintage Alen yhteydessä muistetaan
mainita, että Fuller's on Lontoon ainoa
jäljellä oleva itsenäinen panimo. Tämähän ei varmastikaan pidä tätä nykyä
paikkaansa..?
Kuparinen, kirkas olut on todella
kaunis, hiljenevän talviyön taikaan hienosti istuva. Vaahtoa muodostuu
runsaasti, se on luonnonvalkoista, kumpuilevaa ja kestävää… Tuoksultaan taattua
laatua. Melko vaaleaa, karamellista mallasta, hieman rusinaa sekä muuta
kuivattua hedelmäisyyttä – puumaista kuivuutta, suklaakonvehdin
appelsiinimarmeladia sekä väijyvää sitruksen kuorta. Kohtalaisen makea,
kuivattu mutta myös yrttistä sivallusta henkivä, hieman kukkainen tunnelma.
Maultaan hieman ronskimmin pureva…
Greippistä tuntua onkin kohtalaisen mukavasti tarjolla läpi maun ja etenkin
loppupuoliskolta löytyy puoliraa’ankin oloista purevuutta melko napakasti.
Brittimäisen hillitty, syvä ja viettelevä pohja kantaa kokonaisuuden kauniisti
loppuun saakka ja voitaneen puhua oikein maistuvasta painoksesta – ehkä hieman
vieroksun humalavalintaa, joka syö tehokkaasti pehmeää arvokkuutta, mutta eipä
sen suuntaan valituksenkaan aihetta oikein voi heittää. Toki voisi kysyä, onko
se Vintage Alen-henkisyyttä kuitenkaan, mutta oluena tämä kuitenkin toimii.
Humalointi tosiaan on isossa roolissa, mutta hyvää jalansijaa saa myös
keskitumma, karamellinen maltaisuus sekä kuivahedelmäinen pehmeys. Ripaus
appelsiinin kuorta, hentoa mausteisuutta sekä yrttejä – ehkä myös kevyt
vivahdus pähkinäistä kuivuutta. Rapeaa meno loppuviimein kuitenkin on…
Tuntumaltaan olut on kohtalaisen runsas,
kevyen öljyinen ja vahvuutensa kauniisti tunnelmaansa peittelevä. Ehkä
hienoisen tahmaava…
Tuomio: Pureva, greippistä ”tehokkuutta”
matkaansa ottanut vuosikerta. Perusvarmat brittiteesit taustalla ja paketti
onkin kauniisti kasassa. Ei ehkä sarjanmukainen humalavalinta, mutta silti
erittäin maistuva olut. Tällä kertaa kypsytys lienee ajanhukkaa, tuoreena
ainakin iskee hyvin!
Pisteet: 39/50
Taattua vintage-laatua... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti