maanantai 23. helmikuuta 2015

Alkon pienpanimo-oluet 2015: Ruosniemen Vuorineuvos

Arvovaltainen vieras...
”Kun työmarkkinoilla myrskyää, Vuorineuvos rientää hätiin kaksirivisessä liituraitapuvussaan. Tämän jo hieman ikääntyneen teollisuuspampun ajatus alkaa kirkastua vasta pitkän lounaan jälkimmäisellä tunnilla. Työnantajalinnakkeen jyrähtävä kannanotto Hakaniemen vaatimuksiin muotoillaankin vasta jälkiruokajuomien ääressä.”
Porilaisten marssi Alkon pienpanimokattauksessa on tänä vuonna kaupungin nuorempaa polvea edustavan Ruosniemen Panimon varassa. Auktoriteettejä ei monopolin keltanokan toimesta kuitenkaan lähdetty kumartelemaan, sillä paikalle lähetettiin suorilta käsin itse Vuorineuvos – mitä sitä nyt suotta näpertelemään! Imperial stouteja ei Alkon valikoimista liiaksi löydy, joten kotimainen panostus aiheeseen on aina tervetullutta. Panimo luonnehtii oluen viskositeettiä moottoriöljymäiseksi, mikä omaan korvaan kuulostaa erittäin hyvältä – tuntumaltaan tuhdit, paahteiset oluet kun tuppaavat olemaan sitä mielijuotavaa…

Tuotantoaan alati kasvattava navettapanimo kuuluu omissa kirjoissa niihin mielenkiintoisempien seurattavien joukkoon, mutta toistaiseksi kosketukset ruosniemeläisten tuotantoon ovat jääneet lähes tyystin oluttapahtumien varaan. Täksi vuodeksi panimon tavoitteena on kuitenkin nostaa tuotanto lähelle 100.000 litraa, mikä kielisi levikin laajentamisen puolesta – tämä visio lämmittää mieltäni kovasti. Katsotaan tässä odotellessa, että millaisin teesein Vuorineuvos Alkon valikoimaa lähestyi… Huhujen mukaan olut saattaisi olla vielä hieman raakilevaiheessa, eli pieni unohtuminen kellarin pimeyteen ei varmaankaan pahitteeksi olisi. En silti malttanut olla korkkaamatta tuoreeltaankaan…

Ruosniemen Vuorineuvos

Sysimusta olut kaatuu lasiin verkkaiseen tahtiin. Ruskea vaahtokerros nousee lasin reunoja myöten korkeuksiinsa eikä näytä pitkään aikaan taantumisen merkkejä. Riittoisa, kestoisa vaahto tumman jyhkeän oluen harjalla – näky hivelee silmiä… Tuoksukin on kohdillaan: runsaasti tumman paahteista kahvisuutta mokkaisen pehmeällä, suklaisella pedillä. Syvässä tummuuden verkossa ui hienoista nahkaa, runsaampaa lakritsia sekä miellyttävää yrttisyyttä ja paahtuneen siirappista leivän kuorta. Hekumallinen tuoksu kertakaikkiaan ja syvyyden lisäksi myös tasapaino on kauniisti hallussa. Tuoksu lupailee hidasta nautintoa lasin täydeltä… 

Myös maku kerää kehuja, joskaan ei aivan tuoksun aistikkuuteen saakka ylläkään. Tästä huolimatta olut on silkkaa nautintoa. Mokkainen, kahvisen paahteinen, suklaalla tahditettu alku viettelee pehmeydellään ja jatkaa osaltaan tuoksun syväluotaavaa moniulotteisuutta. Hiljalleen lakritsinen, salmiakkiyrttisyyttä vihjaileva noste pääsee paremmin peliin mukaan päättyen sopuisan voimaisasti purevaan, yrttisen greippiseen lopetukseensa. Paahteinen maltaisuus sekoittuukin kauniisti katkeroiden viimeistelemään, pitkään jälkimakuun, eikä kyydistä voi muuta kuin nauttia. Paahtuneen siirappinen leivänkansi viimeistelee makuelämyksen ja öljymäisen runsas, soljuva suutuntuma sinetöi paketin arvolleen sopivalla jämäkkyydellä. Paksu, tuhti, syvä… Mitä muuta oluelta voisi muka vaatia?

Tuomio: Ensiluokkaisen paksu suutuntuma, syvän paahteinen, lopussa ronskin pureva makumaailma… Vuorineuvos kantaa nimensä asemalleen sopivalla jämäkkyydellään ja tasapainoisella, painavaa arvoa omaavalla luonteellaan. Kerrassaan hieno olut!

Pisteet: 42/50

Kellarointipotentiaalikin on ilmeinen – pitänee noutaa pari pulloa odottelemaan…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti