keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Alahovin Pale Ale & IPA

Savon tuliaisia...

Kuopion Vaajasalossa toimiva Alahovin Viinitila on maamme vanhimpia viinitiloja ja saarella päätettiin pari vuotta sitten laajentaa toimintaa myös pienimuotoiseen oluen valmistukseen. Olutkellarin hankintaosasto saunoi loppukesästä Savonmailla ja tuolta retkeltä Keski-Suomeen tuli tuliaisia kahden ennalta maistamattoman oluen muodossa. Mukana tuli myös viime kesänä testissä ollutta Vanhan Tornin Tummaa, joka tuolloin osoittautui varsin hyväksi brown aleksi. Tällä kertaa kuitenkin pureudutaan session IPAn ja pale alen makuihin.

Alahovin Pale Ale

Aloitetaan Alahovin Pale Alesta. Joutsen-merkitty, Tahkon logoakin kantava olut istahtaa kauppavahvuisten American Pale Alejen kastiin. Rungosta löytyy ripaus vehnää, humalista ei ole tietoa. 

Alahovin Pale Ale
Vaalea, väriltään viljavan keltainen, hienoisen samea ja erittäin kauniilla, todella riittoisalla ja runsaalla vaahtokerroksella varustettu savolaisolut. Tuoksu on varsin hyvä, hieman kepeä, mutta sitä myöten virkistävä. Sitruksista särmää, muutoinkin ihan mukavasti tropiikin hedelmäisyyttä mutta myös kotoisampaa metsän kaikua löytyy mäntyisenä tuulahduksena. Hienoista makeutta, kevyttä keksisyyttä.

Maultaan melko helposti lähestyttävä, sellainen ”kansan pale ale”. Laatupuoli on kunnossa, eikä mauissakaan valittamisen sijaa ole. Vaalean hedelmäinen rintama on hyvin edustettuna melko kepeäksi jäävässä tunnelmassa. Sitrushedelmäinen purenta on hieman appelsiiniin kallellaan, mutta mukana on myös vienoa mäntyä sekä yrttistäkin särmää. Runko on vaalea, hieman vehnäisen pyöreä mutta samalla kepeän harsomainen.

Tuomio: Helposti lähestyttävä, kesäisen hedelmäinen ja hillitty APA viinitilan panimopuolelta. 

Pisteet: 31/50 

Alahovin IPA

Vihreäetikettinen Alahovin IPA on oletettavasti kaksikosta napakammin humaloitu. Tahkon-merkkiä ei sen kyljestä löydy, mutta edellisestäkin tuttu Joutsen-merkki koristaa senkin ulkoasua. 

Alahovin IPA
Vaaleankeltainen, todella runsaasti vaahtoava olut. Tuoksussa napakkaa ruohoisuutta sitruksisella terällä. Melko iskevä, ei järin moniulotteinen vaan rehellisen rapsakka. Kevyttä hedelmäistä makeutta löytyy, samoin mansikanomaista sivuaromia, jota ilman kokonaisuus olisi oikeinkin virkistävä.

Mausta löytyy samaa ruohikkoisen sitruksista iskevyyttä, joka monen session IPAn tavoin kärsii rungon ajoittaisesta vetisyydestä. Purua kuitenkin riittää ja jälkimaun greippisempi raapaisu säilyy suussa pitkään. Tuoksussa mainittua vaaleaa hedelmäisyyttä löytyy jonkin verran, mansikkakin ilmoittelee itsestään aina välillä. Mukana on myös eräänlaista lagermaista makuisuutta, joka ei tähän olueen kyllä istu. Sääli, alkuun kaikki vaikutti miellyttävän iskevältä.

Tuomio: Hieman tapapainoton ja sivumakuja henkivä session IPA, josta kuitenkin löytyy miellyttävän tiukkaa purevuutta. Valitettavasti täysin puhtain paperein ei liikkeellä olla, melko keskinkertaiseksi kokonaisuus jää.

Pisteet: 26/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti