 |
| Kippistä vaan Mikollekin...! |
Reittausblogin ja kansallisen televisiokanavan kautta maailman
maineeseen noussut Metsäjoen Harri lähetti minulle kesäterveiset
pahvilaatikkoon pakatun Mikko Alatalon muodossa. Alkujärkytyksestä selvittyäni
kaivelin tuuhean takkutukan kuvaa kantaneen Olut-lehden alta myös muutaman
lasisen aarteen – Harrin kotipanimon tuotoksia yhdellä kaupallisella vedoksella
täydennettynä. Paketti tosiaan saapui perille jo ennen juhannusta ja sen
maltaiseen sisältöön pääsin tarkemmin tutustumaan heinäkuun lomajaksolla.
Pientä julkaisuruuhkaahan tuossa kuukauden aikana ehti kertymään kun
kirjoittelut jäivät aika vähiin, mutta hiljaa hyvä tulee. Kotiolutpuolta esiteltiin kutkuttavan kuuloisen Katajaisen Ruis Alen sekä heinäkuun helteettömään
lomajaksoon vähän heikommin istuneen, joskin oikein toimivan Kesäpilsin myötä...
Reittausblogin Katajainen Ruis Ale
Rukiin käyttö oluen valmistuksessa puhuttelee
allekirjoittanutta varsin syvästi ja Harri tämän taisi jostain aavistaakin. Kun
soppaan lisätään vielä katajainen maustepuoli, voidaan jo hyvällä omalla
tunnolla puhua varsin kutkuttavista lähtökohdista. Katajainen Ruis Ale eli KRA
on saanut innoituksena sahtikeisarin sukujuhliinsa valmistamasta juhlaoluesta,
vaikkei samasta reseptistä veistetty olekaan. Rukiin ja katajan tunnelmaa
täydentää jenkkihenkinen Simcoe-Centennial-humalayhdistelmä, joten mielestäni mökkimaisemat
olivat enemmän kuin oikea paikka oluen makustelulle. Oluen resepti ja
taustatarinointi löytyy Reittausblogin puolelta:
Resepti: Reittausblogin Katajainen Ruis Ale
 |
| Reittausblogin Katajainen Ruis Ale |
Pähkinän punainen, ruskeaan taittuva olut varsin niukalla
vaahtokerroksella. Tuoksusta löytyy päällimmäisen pihkaisen tuntuista
greippisyyttä sekä rukiisen tunnelmallista, kevyen toffeelisän omaavaa
leipäisyyttä maltaan muodossa.
Jenkkitunnelmaa löytyy maunkin puolelta, mutta matkaan on
tarttunut muutakin. Pihkeän, greipin täyttämän humaloinnin loppusilausta
täydentää nimittäin melko reilu, katajanmarjainen, ”kitkerän hapan” sävykkyys.
Aika jännä…mutta hyvä…ja hassunmakuinen. Taustalta löytyy rukiisen
tunnelmallinen, sopivaa toffeisuutta tarjoileva mallaspohja.
Humalointi on oikeinkin onnistunut, eikä katajanmarjainen
lisäpotku esitä poikkeusta tuohon näkemykseen. Se antaa tunnelmalle oman
säväyksensä, mutta sen yhteispeliä rukiin kanssa voisi… ei… pitäisi tehostaa
syvyyttä lisäämällä. Tämä on sellainen Arctic Circlen sekä sahtimaisten
ruisalejen aiheuttama päähänpinttymä…
Hienoa työtä Harrilta jälleen kerran. Jenkkitwistattu ruiskatajaolut
luo tunnelmaa viilenevän mökki-illan ratoksi. Väkisinkin alkoi kutkuttamaan jonkinmoinen kataja-ruis
–versioitu wee heavy… Anyone?
Pisteet:
- Tuoksu: 7/10
- Ulkonäkö: 4/5
- Maku: 8/10
- Suutuntuma: 3/5
- Yleisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 35/50
Reittausblogin Kesäpils
Harmaa oli heinäkuu, joten kovinkaan kesäistä soppea ei
pilssin maisteluun tahtonut löytyä. Biergartenin rauha kuitenkin takaa aina
oluen maisteluun sopivat puitteet, joten tekosyyt sivuun ja olut lasiin.
Kesäpils on Harrin ensimmäinen lagervedos, jonka lähtökohtana oli aikaan saada
rapsakasti humaloitu pils – pienellä sitruksisella jenkkitwistillä varustettuna tosin. Takuuvarman
Saazin lisäksi humalapuolelle onkin lisätty Citraa, katkeroiden luottaessa
Magnumin voimaan. Resepti ja maestron omakohtaiset mietteet löytyvät tuttuun
tapaan Reittausblogin puolelta, mutta huomionarvoista ko. oluen kohdalla on,
että olut on valmistettu ulkoilmassa vanhaa saunapataa hyväksikäyttäen…
Tunnelmallista…
Resepti: Reittausblogin Kesäpils
 |
| Reittausblogin Kesäpils |
Hieman utuinen, aurinkoisen keltainen, kevyen punertava olut
ronskilla vaahtokerroksella. Tuoksu on mainio, rehdin oloinen. Hieman toki löytyy
hedelmäistä makeutta, mutta viljava maltaisuus, vaalea leipäisyys ja
kutkuttavasti ilmanalaa halkova ruohoisen heinikkoinen raapaisu ohjaavat mielen
odottamaan malttamattomana oluen maistamista.
Maku ei petä. Vaalean viljava, sävyttömän leipäinen
maltaisuus omaa kevyttä, hyvin häviävää leivosmaista makeutta. Sen suomaa
taustatukea hyödyntää kauniisti tuoreen ruohikkoinen, villiintyneen
heinikkoinen purevuus sekä aavistuksen mausteinen, pientä hedelmän vivahdetta
tarjoileva sivujuonne. Napakka on, mutta niin pitääkin… Runsaat maut,
hyvänoloiset katkerot ja makumaailman eri osapuolet ovat hyvin balanssissa eikä
suutuntumassakaan ole valittamista. Vaikka olut vaikuttaa hieman odotettua
rungokkaammalta, on se edelleen miellyttävän kesäinen ja virkistävä.
Tämän vuoksi voisin ajaa nurmikon useamminkin…
Pisteet:
- Tuoksu: 8/10
- Ulkonäkö: 3/5
- Maku: 7/10
- Suutuntuma: 3/5
- Yleisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti