torstai 12. heinäkuuta 2018

Hailuodon Gose

Hailuodon Gose
Hailuoto taitaa lagereiden salat, mutta kuinka on suloisen suolaisen Gosen laita? Hailuodon Gose on nykytyylinmukaisesti korianterilla ja merisuolalla maustettu, hapahko vehnäolut. Koska panimo luottaa luomun voimaan, on myös korianteri ja jännästi merisuolakin luomuleimattua.

Itse olut ei minusta Goslarin suunnan tarjontaan kovin voimakkaasti vertaudu, vaikka ajan mittaan suolaisuus esiin pääseekin. Etiketin lupaama määritelmä hapahkosta vehnäoluesta täyttyy hienosti ja vahvuuteen nähden lasissa on taas kerran mukavan runsasta ja tasapainoista nautintoainetta. Tämän hailuotolaiset tuntuvat hanskaavan äärimmäisen hienosti, sillä vaikka valtaosa oluista varsin mietoja onkin ollut, on niistä irronnut makua ja tunnelmaa kuin vahvemmistakin tuotteista ikään.

Hailuodon Gose
Vaalean meripihkainen, hivenen utuinen ja runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on mukavan runsas, aika jämäkkäkin. Elokuinen vehnäisyys tuntuu auringossa hivenen paahtuneeltakin, mukana on vienoa maltaan makeutta ja aika mallaspuolisena tuoksu itseään muutoinkin esittelee. Korianterista yrttisyyttä löytyy raikkauden takeeksi, Gosemaailma ei suoranaisesti nenään tunnu vaan kevyesti spesiaalilta vehnältä tämä lähinnä tuoksuu. Ihan hyvältä joka tapauksessa.

Maku... No etiketissä seisova ”hapahko vehnäolut” pitää hyvin kutinsa. Tai no hapantahan tämä ei tunnu oikeastaan lainkaan olevan, vaikka takaa hieman suolaisen sitruksisesti kaikuukin. Punertava, ei-niin-viljavan vaalea väritys myös maistuu selvästi. Vahvuuteen nähden melko rungokas, jämäkkä ja syvääkin makujen kerroksellisuutta tarjoileva vehnänen, missä kevyt korianteri antaa tuoreella yrttisyydelle ja kuivahkolle mausteisuudelle kasvot.

Maltaan puolella on taas hieman paahtunutta, paahtoleipäistä vehnävyyttä, kevyttä makeutta ja yleistä, pellon laidassa kököttävän myllyrakennuksen täydentämän maalaismaiseman rustiikkisuutta. Suolaisuus muuten tikuttelee kieltä jälkimaun puolella. Aluksi sitä ei edes noteerannut, mutta ajan mittaan ilmiö tuntuu varsin selvänä, joskaan ei valtoimenaan tohottavana.

Gosena vähän niin ja näin, vehnäoluena herkullinen ja monipuolinen. En valita, juon ja nautin.

Pisteet: 34/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti