Timothy Taylor Landlord

Timothy Taylor Landlord

• Tyyli: Bitter
• Alk.%: 4,1
• Panimo: Timothy Taylor, Keighley, Englanti

Tämä klassikon aiheellisessa maineessa oleva brittiolut oli kenties taloutemme eniten hankittu olut kuluneen vuoden aikana. Tai ainakin yritti olla, kunnes Mestarin Herkku tiputti sen pois oluthyllynsä perimmäisestä nurkasta. Toivoa sopii, että olut löytäisi tiensä takaisin valikoimiin ja vaikka vähän paremmalle paikallekin.

Landlordilla on oluena enemmän ikää kuin isälläni, mistä huolimatta se on edelleen varsin varteenotettava vaihtoehto nykyaikaisen sameuden keskellä. Olutharrastusta aloitellessani se kuului useammankin kaupan valikoimiin ja oli myös keskustelun aiheena lajia pidempään harrastaneiden jupinoissa – niin sanotusti harrastajien huulilla, minkä vuoksi päätin itsekin lähteä tuotteeseen tutustumaan. Tykästyin, mutta hiljalleen myös unohdin sen, kunnes löysin taas uudestaan.

Vuonna 1952 ensi kerran valmistettu olut on ollut minulle kirjoituksellisesti eräänlainen tabu – aihe, jonka äärelle en ole rohjennut sanallisesti lähteä pätemään. Olut loisti jonkin aikaa myös poissaolollaan, tai ainakaan itse en siihen ollut aikoihin törmännyt, ennen kuin sen keskustamarketista viime vuonna taas yhytin. Maistoin yhden, ostin toisen, suosittelin naapurillekin. Hain taas pullon, ostin toisen ja niin eespäin. Nyt se on taas poissa.

Timothy Taylor Landlord

Landlordin tarinaa alkaa tosiaan 50-luvun alkuvuosilta, jolloin se tuli myyntiin Competition Alen nimellä. Tavoitteena oli valmistaa "vahva", pullotettu pale ale kasvaan markkinarakoon. Sanotaan, että Landlord oli vastaisku kaivostyöläisten kuluttaman, paikalliskilpailijan valmistan Barnsley Bitterin suosioon. Competiton Alen alkuperäisnimen tavoitteena oli aktivoida kuluttajia kilpailun muodossa. Oluelle haettiin iskevää nimeä, johon apua pyydettiin kansalaisilta. Tuotteen viralliseksi nimeksi päätyneen ehdotuksen antaja palkittiin £500 palkinnolla, joka nykyrahassa on noin £10 000. Ihan pienestä puuhastelusta ei siis ollut kyse.

Useita palkintoja kahminut Landlord on valmistettu tyystin Golden Promise –maltaisen rungon päälle, Styrian Goldingsin, Goldingsin ja Fugglesin tarjotessa parasta antiaan humalapuolelle. Palkintojen ja oluthörhöjen arvostuksen lisäksi se on saanut osakseen myös ylevämpää tunnustusta itse Madonnan julistaessa sen suosikkioluekseen 2000-luvun alussa. Ei paha.

Timothy Taylor Landlord

Kevyen punertava, oranssinen klassikko kauniin, valkean vaahtokerroksen kuorruttamana. Tuoksu on varsin runsas, kaikessa orastavan oranssisessa vaaleudessaan tasapainoisen jämäkästi perustettu. 

Kukkaisan aromaattinen, brittisitruksinen humalointi on tuoretta, kevyen ruohoyrttisessä sivukaiussaan toimivaa. Hyvin esillä oleva, hunajainen, imeltynyt keksimäisyys saa seurakseen hienoista pähkinää ja päästää altaan esiin myös mukavasti maltaan karamellisuutta. Onpa oiva britti.

Eikä maku petä tuoksun lupauksia. Kukkainen, sitruksinen ja yrttinen humalointi sointuu tuoksua voimakkaampana, miellyttävän aromaattisena, mutta samalla lopussa hyvin pureutuvaa sitrusyrtin napakkuutta tarjoilevana. Takapotkussa on myös hienoista mausteisuutta, joka toimii hyvin yhteen kevyen pähkinäisyyden kanssa. 

Mallaspuoli on tuoksua rennommin esillä. Paahtoleipäinen, keksinen ja kevyemmin karamellinen maltaisuus ei kuitenkaan jää huomaamatta, vaan sillä on kokonaisuuden kannalta tärkeä rooli, jota yleinen vaalea ja kevyen marmeladimainen hedelmäisyys täydentää. Hienoa brittitunnelmaa alusta loppuun.

Pisteet: 36/50