Pääsiäisen mökkitasting

Ennen pääsiäissaunaa päästiin tastingin makuun

Pääsiäisen ohjelmassa oli mm. kaverin polttarit pienellä erämökillä Päijänteen saaristossa. Juoksevan veden ja sähköjen puute ei harmaan keväisessä kelissä juuri haitannut, eikä olosuhteiden askeettisuus ollut esteenä makumatkailun harrastamisellekaan.

Oluttastinkeja ei ole hetkeen tullut järjestettyä, joten polttarien varjolla tätäkin lajia oli mukava päästä taas harjoittamaan. Valikoin läpikäytäväksi viisi erilaista olutta jossain määrin keväinen painotus tausta-ajatuksena. Säätila ei oikein mielikuvaani tukenut, muttei se suuremmin menoa himmentänyt. Yksi ”tummakin” mukaan mahtui, ikään kuin ajankohtaan (joidenkin mielestä) soveltuvan mämmiropposen korvikkeeksi. Maistelutuokion tarkempi sisältö oli seuraavanlainen:

Tastingin kattaus

Suomenlinnan Höpken Pils

5,0% / Pils

Suomenlinnan Panimo, Fiskars, Suomi

Oma käyttöolueni, joka sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Magnumilla ja Spalter Selectillä humaloitu Höpken on kohtalaisen napakka (40 IBU), yrttinen ja pirskahteleva lager.

Suomenlinnan Piper Wit

4,7% / Witbier

Suomenlinnan Panimo, Fiskars, Suomi

Saisonia ei tähän hätään löytynytkään saataville, mutta Witbier paikkaa tuon puutteen varsin hyvin. Belgivehnässä mausteena korianteria sekä appelsiinin ja pomeranssin kuorta. Sitruksinen ja mausteinen kesävehnä, joka teki kevään myötä paluun markkinoille.

Monkish Lost In Your Eyes

7,0% / New England IPA

Monkish Brewing Co., Torrance, Kalifornia, USA

Session jenkkiyllätys eli sumukaljaa hypemehujen huippupäästä. Simcoella ja Enigmalla kuivahumaloitu (DDH) aamupalajuoma, josta löytyy tuttua tropiikin hedelmäisyyttä, mutta myös kevyttä vadelmaisuutta. Monikerroksellinen kokonaisuus. Valitsin "riskillä" mukaan, sillä tämä oli ensimmäistä kertaa omassakin lasissa. Joskus näitä riskejä on vain rohkeasti otettava…

Oude Geuze Boon Black Label Edition N°4

7,0% / Geueze Lambic

Brouwerij Boon, Halle, Belgia

Boonin geuezeista se kaikkein kuivin sekoitelma, jonka jokainen pullote on luonnollisesti omanlaisensa. Maistelussa mukana oli sarjan neljäs painos, muistaakseni pari vuotta tämä on kellarissani jo odotellut. Black Labeliin käytetään 1-, 2- ja 3-vuotiaita lambic-eriä. Todella kuiva ja tyylikäs ”brysselin shampanja”.

Tämä herätti myös selvästi eniten keskustelua raadin kanssa.

Bad Seed Brewing Adambier

10,5% / Adambier (German Strong Ale)

Bad Seed Brewing, Storvorde, Tanska

Maistelun päätöskaato on yleensä joku jyhkeämpi, makumittarin äärilaitaan sijoittuva valinta. Pääsiäisen kunniaksi valinta osui tummasävyiseen, vahvan mallasvetoiseen ja pehmeään erikoisuuteen, Bad Seedin valmistamaan Adambieriin. Dortmundilaisten historiallinen, viime vuosisadan lager-rynnistyksessä kadonnut Strong Ale -tyyli on edelleen hyvin harvinainen näky markkinoilla. Pientä savua, tummaa hedelmäisyyttä, paahdetta ja imeltynyttä mallasta soljuvassa paketissa.

---

Valmisteluja.

Maistelun toteutustavaksi valittiin osallistava metodi eli maistelijat arvostelivat läpikäydyt tuotteet asteikolla 1-5. Mittaria ei määritetty kovinkaan tarkasti, vaan homma pyrittiin pitämään mahdollisimman rentona. Maistelun lopuksi pisteytykset ja mahdolliset perustelut purettiin olut kerrallaan keskustellen. Itse en vetäjänä osallistunut pisteytykseen.

Piste-erot oluiden välillä olivat lopulta erittäin pieniä, vaikka makukirjo vaihtelikin laidasta laitaan. Alla oluiden lopullinen pistejakauma sekä muutamia jälkipuinneista ylöspoimittuja kommentteja.

1. Monkish Lost In Your Eyes

4,5 + 4,5 + 4,5 + 2 + 5 + 3 = 23,75/30

”Hedelmäinen tuoksu ja maku”

”Lajinsa parhammistoa”

”Näyttää mehulta, haisee mehulta, maistuu hyvältä”

”Nestemäinen Solero”

”Ei Humalajan veroinen”

 ---

2. Oude Geuze Boon Black Label Edition N°4

4,5 + 4 + 2,5 + 5 + 5 + 2,5 = 23,5/30

“Jukkiksen kiljumainen tuoksu (tämä oli kehu)”

”Lupaava ensimaku, omenainen puraisu”

”Tosi kuiva omenaviini”

”Hämmentävä ja outo”

”Oluena hyvä, mutta tuoppia ei voi juoda”

”Aamupalan jälkeen voisi aina juoda”

”Brunssijuoma”

 ---

3. Suomenlinnan Piper Wit

2,75 + 3,5 + 3 + 5 + 4 + 5 = 23,25/30

”Hunajainen, yrttinen, kevyt hiivaisuus”

”Lempivehnä, ehkä hieman kevyt”

”Tiputtaisi useamman”

 ---

4. Suomenlinnan Höpken Pils

Pisteet: 2,5 + 3 + 4 + 4 + 4 + 5 = 22,5/30

”Alkukesä”

”Vetinen, mutta vedettävä”

”Viisi”

 ---

5. Bad Seed Brewing Adambier

4,75 + 2,5 + 3 + 3 + 4 + 1 = 18,25/30

”Mahonkinen, mämminen tuoksu”

”Joulukinkun kylkeen 5/5, pelkiltään 5-”

”Hyvä kategoriassaan, silti liian tumma”

”Paras tumma olut, mitä olen maistanut (3/5)”

”Tummat ei oma juttu, ruokapöydässä kärkikastia”

”Vähän liikaa kaikkea”

”En tykkää tummista”

 ---

Ainoastaan Adambier jäi selkeästi muiden kyydistä. Olutta ei sinällään pahaksi tuomittu, vaan hekumaa laski pääsääntöisesti sen tummuus. Raadin omat mieltymykset painottuivat selkeästi vaaleisiin sävyihin.

Kokonaisuutena mukava tilaisuus ainakin näin vetäjän roolista nähtynä.

BrewDog-tasting @ Harry's

Kyltti johdattaa perille...

Keskiviikko valkeni kosteana, harmaana ja pitkin päivää vettä taivaan täydeltä tarjoilevana. Kaikki tämä oli kuitenkin toissijaista illan tarjonnan rinnalla, sillä Olutravintola Harry’sin peräkabinetissa odotti uteliasta oluen ystävää mielenkiintoinen kattaus. Edellisenä perjantaina maahan oli nimittäin saapunut useampikin skottipanimo-BrewDogin uutuusolut ja näitä esittelemään oli lähetetty jo aiemminkin Suomessa tasting-tilaisuuksia vetänyt Victoria Scott. Harry’s oli ilmeisesti tämänkertaisen matkan viimeinen pysäkki ennen Skotlantiin paluuta – alkuviikosta Victoria oli ehtinyt emännöimään vastaavat tilaisuudet jo Lappeenrannan ja Kuopion suunnilla. 

Illan kulku oli seuraava: pirtsakka ja nauravainen neitonen maistatti panimon oluita tarinoiden samalla niiden taustoista sekä omaan suuhun nousseista makulöydöksistä. Iloinen skottiaksentti oli soljuvaa, ajoittain nopeatempoista mutta yllättävän ymmärrettävää ja helppoa seurattavaa. Oluttietouden ja jöröttäviä suomalaisia testailleen small talkin väliköissä saimme kuulla myös perustietoja panimosta sekä sen historiasta. Melko yleistä tietoutta esitys tarjoili, mutta tulipa joukosta poimittua omaan korvaan uusiakin tiedonmurusia. Balttia on kuulemma noussut Skandinavian ohella varsin merkittäväksi markkina-alueeksi, mikä hieman pääsi yllättämään allekirjoittaneen. Viron pienpanimobuumista onkin ollut jo jonkin aikaa hyviä viitteitä, mutta ilmeisesti kysyntää riittää hyvin myös ulkomaisilla craft beer-brändeille – hieno juttu! Pitänee itsekin jossain välissä hyödyntää etelänaapurin oluttarjontaa ja järkevämpää alkoholipolitiikkaa… 

BrewDogin nousu kulttimainetta nauttivaksi ”suosikkipanimoksi” oli varsin nopea, mutta huomionarvoista nousun alkuvaiheissa on, että eräällä pohjoismaisella alkoholimonopolilla on tarinassa varsin suuri rooli. Se monopolihan on luonnollisesti meidän rakas Alk.. *heh-heh* Katseet kääntyvät vähemmän yllättäen länsinaapurimme suuntaan, sillä Systembolagetin valikoimiin päässeen Punk IPAn kysyntä sai panimolla pasmat sekaisin. Tuotantokapasiteetti ei tahtonut riittää alkuunkaan vastaamaan suureen menekkiin, mutta paine onnistuttiin kääntämään hienosti eduksi ja voimavarat suunnattiin harkittuun laajenemiseen. Monopolista voi harvoissa tilanteissa siis olla hyötyäkin..? Tarinaa tuli paljon, mutta nämä pari asiaa jäi parhaiten niistä mieleen.

Osa uutuuksista...

Illan oluttarjonnasta ei sen kummempaa tietoa etukäteen ollut eikä kymmenen euron kannatusmaksukaan suuria odotuksia sen suhteen ladannut – toiveikkaana olin varautunut yhteen uutuuteen. Paikalle päästyäni yllätys oli mieluinen, sillä sivupöydältä löytyi rivillinen mielenkiintoisen näköisiä puteleita. Jakoperiaatteella maistelun tiimellyksessä mentiin, eli kukin pullo jaettiin pöytäseurueen kesken. Tastingin alkaessa luulin jo iskeneeni kultasuoneen, sillä kansoitin neljän hengen pöytää itsekseni – leikkimielistä kateutta oli ilmoilla naapuripöytien suunnilla… Lopulta paikalle kuitenkin saapui pari mattimyöhäistä, joten annoskoko muuntui maltilliseksi kolmasosapulloksi per tuote ja riittipä suun kostuketta vielä Victoriallekin. Katsastetaanpa sitten illan olutantia:

Ensimmäisenä laseihin kaadettiin kolmen omaan makuun maistuvan panimon kollaboraatio-olutta. BrewDog yhdisti voimansa innovatiivisen Magic Rockin sekä aina varman kalifornialaisen Stone Brewing Companyn kanssa. Lopputulemana oli rapea ”kesähybridi”, joka yhdistelee jenkkihenkisten pale alejen vaaleaa ja rapeaa tunnelmaa yhdessä saisonhiivan aikaansaaman mausteisen, kuivahkon tuntuman kanssa. Humalina Simcoe ja Amarillo.

Magic Stone Dog

Magic Stone Dog

Belgian ale / 5,0% / yhteistyössä Stone & Magic Rock

Pisteet: 33/50

Sitruksinen, rapea ja saisonmaiseen tapaan kuiva, kohtalaisen mausteinen sekä vaaleaa viljaisuutta tarjoileva kollabo-olut. Kuivahko, olemukseltaan kesäisen kevyt joskin makua riittää varsin mukavasti. Rungoltaan hyvä, ei tietoakaan vetisyydestä. Käytännössä rapsakasti humaloitu, terassikeleille hyvinkin sopiva saison.

Seuraavaksi luoksemme lipui Harry’sin hanan valloittanut U-Boat, joka Magic Stone Dogin tapaan yhdistää mannerten välistä olutosaamista. Pennsylvanialaisen Victory Brewingin kanssa valmistettu ”Transatlantic Smoked Porter” on tyyliltään savustettu porter joka on valjastettu siistiin sukellusveneteemaan. Rungosta löytyy niin suklaa- kuin savumaltaitakin, humalien virkaa toimittavat Mittelfruh ja Galena – hiivana on käytetty pohjahiivaa, eli savustettua balttiportteri on tarjolla. Omaan makuun viisikon maistuvin ja onnistunein olut – vahva suositus tässä kohtaa!

U-Boat

U-Boat

Savuolut / 8,4% / yhteistyössä Victoria Brewing

Pisteet: 41/50

Tuhti, tumma, todellinen syksyn lämmittäjä. Tuhdin paahteinen, pehmeä ja intensiivistä tummaa suklaata tarjoileva, kaakaopapujen ryydittämänä makumaailma. Syviä värejä, runsaita makuja. Alkuun savun tuiverrus hieman piilottelee, mutta lämmetessään jälkimaun kautta alkaa löytyä myös nahkeaa, kevyen turpeista savun henkeä. Se viimeistelee maun kauniisti eikä loppuvaiheen runsautensakaan voimin äidy liian hallitsevaksi. Pääpaino onkin tumman paahteen ja suklaan maailmassa.. Hieno olut, joka kätkee vahvuutensa varsin hyvin. Tuntuma ei nimittäin äidy odotetun paksuksi mutta kokonaisuus ehkä toimiikin sen ansiosta todella hyvin.

Kolmas olut olikin vanha tuttu, jota viime aikoina on harmillisen vähän tullut tapailtua. Hardcore IPAn vahvuutena on double IPAksi varsin hyvä juotavuus sekä omaan suuhun hyvin istuva, maistuvan rapea tunnelma. Hyvä valinta uutuuksien keskelle – yhdyin muun seurueen nyökyttelyyn.

Neljänneksi olueksi käärimme paperipussista esille illan erikoisimman tapauksen, kutkuttavan mielenkiintoisen ”rotta-oluen”, Everyday Anarchyn. Oluen slogani menee tähän tapaan: If we could sum up Everyday Anarchy in one sentence, it would probably be “it doesn’t have to make sense”, enkä voisi sen kanssa olla enempää samaa mieltä. Kyseessä on periaatteessa saison, joka on kypsynyt ranskalaisissa valkoviinitynnyreissa (oliko Chardonnay?) lähes vuoden verran – 355 päivää tarkalleen ottaen. Hankalasti sanoiksi puettava, vaikeasti jäljitettävä. Hieno ja mukavan haastavakin olut… Rungosta löytyy myös ruista.

Everyday Anarchy

Everyday Anarchy

Belgian Strong Ale / 10,3%

Pisteet: 39/50

Tastingin ylivoimasesti kiehtovin olut. Tuoksultaan todella runsas, mielenkiintoinen ja koukuttava - hauskalla tapaa paksu. Mitä tämä on? Makumaailma on hieman latteampi, joskin edelleen varsin riittoisalla tasolla. Tynnyröinti määrittää oluen kokonaisuutena varsin pitkälle. Valkoviinitynnyrin pohja antaakin vahvan leimansa makuun, mutta mielikuviin tunkee myös punertavampi, Thornbridgenkin tynnyröidyissä oluissa esiintyvä kanervainen loppusilaus. Hieman tiukkaa makeutta rungon puolella, aavistus kuivattua hedelmää sekä runsaammin punaherukkaista marjaisuutta. Lopusta löytyy yrttisen mausteista potkua, ajoittain seassa on myös lambicmaista alkukantaisuutta. Maanläheisyys on oikeastaan käsinkosketeltavaa... Johan on twistiä ja meininkiä. Hyvällä tapaa hankalasti kiinni otettava.

Illan viimeinen olut kätkeytyy tutun näköiseen pahvilootaan. Panimon seitsemänvuotisen taipaleen juhlaolut, naga chilillä ja vaniljalla maustettu imperial stout. Resepti on sama kuin sen edeltäjissäkin, Abtsrakt 4:een pohjautuvissa Dog A:ssa ja Dog B:ssa – nimen kirjainmuutos kuvastaa vain oluen vuosikertaa. Tämä olut hieman jakoi pyötäseuruettamme…

Dog C

Dog C

Imperial Stout / 15,1%
Pisteet: 41/50

Chili puskee nenään vahvasti jo tuoksun puolella. Maultaan olut on syvä, U-Boatia selvästi iskevämmällä ja tiiviimmällä paahteisuudella etenevää, salmiakinvivahteista nektaria. Chilin polte ja aromi vyöryy suuhun kohtalaisen runsaana pölähdyksenä. Myös alkoholi on makuna hieman läsnä ja kevyt liköörinen tuntu löytyy taustalta. Jälkimaku on pitkä, tiukan suklainen ja paahteen kannattelema. Suuri olut, joka vaatii oman hetkensä.

Yhteenveto:

Ilta oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ja Victoria veti sen läpi varmalla otteella. Oluttarjonta oli mainio ja rehellisesti sanottuna kymmenen euroa tällaisesta huvista on naurettavan pieni summa – en valita, näitä lisää! Uutuuksia tosiaan kahlattiin läpi hyvällä kirjolla ja kuten sanottua, vei U-Boat mielestäni pisimmän korren erityisesti onnistuneella kokonaisuudellaan – sitä uskaltaa suositella myös vähän vähemmänkin oluita hifisteleville paahteen ja sopuisan savun ystäville. Seikkalijoille taasen suosittelen tutustumista Everyday Anarchyyn, jota todennäköisesti pyrin itsekin hommaamaan lisää. Todella mielenkiintoinen ja runsaan maistuva kokemus, jossa riittää hyvin pureksittavaa.

Victoria muuten kehui Beer Hunter’sin CCCCC IPAa erittäin maistuvaksi olueksi ja kertoi syttyneensä panimon touhuihin muutenkin viime vuoden Olut Expossa. Porilaiset kuulemma voisivat hyvinkin olla mieluisa kollabo-oluen keittelykumppani – pistäkääpäs hakemusta vetämään!

Myös Hiisin Humulus Lupus sai osakseen kehuja, kuin myös Harry’sin hanasta tällä hetkellä löytyvä Donut Island-kollabo Sour Puzzkin. Hyviä oluita kaikki, ansaitut tunnustukset…

Olutkellari kiittää mainiosta illasta,

Kippis! 

Mieluisa paketti...

Olutmaistelu- ja pienpanimoilta – Palokka Savukataja-portterin ensimaisto

Ystävänpäivän aattona sekalainen joukko oluen ystäviä kerääntyi Jyväskylän Harry’s pubiin, paikalla oli niin opiskelijoita kuin varttuneempia työssäkävijöitä, aloittelevia oluen harrastajia sekä muutama kokeneempikin kettu. Tapahtuman aiheena tietenkin oluen maistelu. Illan isäntä, useita maisteluita vetänyt Mika Silajärvi esitteli ja maistatti meille neljä pienpanimo olutta illan aikana. Lisäksi kuultiin tarinaa Mikan puuhaamasta Panimoyhtiö Hiisistä. Illan esiintymiset täydensi vielä Jyväskylän Olutkulttuuriseuran puheenjohtajan Sampo J. Välimaan pitämä puhe koskien seuran toimintaa sekä tietenkin hyvää olutta. Nämä ovat mielestäni aina hienoja tilaisuuksia tutustua uusiin makuihin ja samalla kuulla tarinaa oluiden takaa. Ehdottoman sopivia myös uteliaille, ei niin asiaan perehtyneille herkkusuille. Etukäteistietämystä ei vaadita vaan sinne voi mennä avoimin mielin oppimaan. Suosittelen. Tämä oli toinen itse kokemani tilaisuus ja mukavaa oli jälleen. Tunnelma on rento, ainut jännitystä aiheuttava tekijä on uuden oluen maistelu. Lisäksi tietoiskut ovat mielenkiintoisia, ei liian teoreettistä kirjaviisautta. Kirjoittelin tämän ihan infotakseni ko. tapahtumista, niiden luonteesta sekä kertoakseni omat arviot illan tuttavuuksista ja jakaakseni lopuksi muutaman tiedonjyväsen. Ensin oluisiin:

Ensimmäinen olut oli tanskalainen, vaalea lager joka on pantu Belgiassa. 

To Øl Raid Beer

 To Øl Raid Beer

Hieman samea, pehmeän oranssinen, hieman kellertävä olut. Tuoksultaan hyvin IPAmaisen hedelmäisiä piirteitä henkivä. Trooppista hedelmäisyyttä on alkuun runsaasti, mutta ajan kanssa se tasoittuu. Sitrushedelmäistä ja ruohoista katkeroa sekä männyn pisteliäisyyttä. Taustalla makeahkoa, vaaleaa mallasta ja rusinaa. Kovin ale-suuntaan viittaava. Maussa vahva humalointi uhkaa peittää kaiken alleen, mutta runkoa on sen verran hyvin, ettei tätä humalamehuksi voi haukkua. Katkeroissa greippistä karvautta, ruohoista raikkautta ja pihkaista tunnelmaa. Ns. perinteisille lagerin ystäville varmasti suuri shokki, itselleni maistuu hyvin. Rapsakka ja katkera, ei niin hedelmäinen kuin tuoksusta hekumoin. Tuntuma keskitäyteläinen, ehkä hivenen vettyy loppua kohden. Mikkellerin vastaavaa humala-pilsiä tasapainoisempi suoritus.

Pisteet: 35/50

Loput kolme maistiaista olivatkin sitten kotimaista käsityötaitoa. Toinen maisteluannos on peräisin Malmgårdin tilalta ja löytyy useista maitokaupoistakin.

Malmgård Huvila Brown Ale

Tuoksun syvä maltaisuus on aavistuksen makeaa ja leipäisen paahtunutta. Karamellista makeutta kautta linjan, kuivaa pähkinää ja keksiä. Sivussa aavistus marjaista happamuutta. Miellyttävä ja tasapainoinen tuoksu. Maussa maltaan makeus on hieman väistynyt happamuuden ja kuivahkon pähkinän tieltä, myös keksiä, hienoista toffeeta ja yrttistä loppumakua löytyy. Saksanpähkinäsuklaa tulee mieleen osasta makua. Keskirunsas hiilihappoisuus hieman raikastaa tuntua, muuten suht tunkkainen, punertava ja lempeän lämmin. Hieman yksioikoinen, kuten tyyliin kuuluu, runkoa voisi olla ripaus lisää mutta varsin maistuva olut tämäkin on. Omimmillaan juurikin nahkasohvalla nurkassa nautittuna (näin sen teinkin).

Pisteet: 33/50

Illan tastingit.

Kolmannesta oluesta aluksi hieman hämäännyin. Melko kylmänä eteen tuotu olut muistutti huomattavan paljon sahtia, mutta vaahdon muodostus ja hiilihapot saivat epäilemään. No ei ollut sahtia, en niin väittänytkään.

Plevnan Weizenbock

Koskipanimon, paremmin Plevnana tunnetun tamperelaispanimon tuotteet ovat aina mukava tuttavuus, sillä niihin en kauheasti ole törmännyt. Aprikoosin oranssi, tasaisen samea vehnäolut, joka siis tuoksuu kovasti makealle ja banaaniselle sahdille. Tuoksussa tarkemmin runsaasti pehmennyttä banaania, hiivaa ja hienoista käymisaromia, vehnämallasta joka on aavistuksen paahteista reunoiltaan. Lämmetessään esiin nousee hieman enemmän hapanta aromia. Maussa kuivaa mausteisuutta hiivan joukossa, kypsän banaanin makeutta ja melko hyvin havaittavan greippisen katkeron kuivakkuutta. Hieman yrttejä sekä makean puoleista maltaisuutta. Tuntumaltaan suht paksu, omaa suutani viettelevä olut. Hiilihapot tekevät selkeän eron sahtiin, jonka piirteitä tässä on melko runsaastikin. Ei se raikkain valinta kesäterassille vehnäolueksi, mutta kyllä tämä maistuu muutenkin, vaikka heti keväällä.

Pisteet: 39/50

Neljäs ja oikeastaan se illan kohokohta, olut jonka takia tänne oikeastaan on tultu. Eli suureen suosioon nousseen Palokka-olut sarjan kolmas tuotos.

Palokka Savukataja-portteri

Tässä sitä nyt olisi. Kolmas Palokka.

Tänään (14.2) myyntiin tulleen maitokauppaversion hieman vahvempi ”isoveli”, joka on saatavilla Jyväskylän Harry’sissä ja Vihreässä Haltiattaressa. Vitamiinipitoisuus on hieman epäselvää vielä tässä vaiheessa siitä syystä, että panimomestarin mukaan oluen vahvuus olisi 7,2% kun taas Harry’siin tuodun tankin korkissa lukee 7,5%. Itseltäni kaksi ensimmäistä jäivätkin kokonaan maistamatta hitaan liikkeen vuoksi, nyt olin onneksi eturivissä.

Syvän musta porter-olut. Tuoksu on voimakkaan savuinen, palvarin savukinkkua nahkoineen, lämmintä maanläheisyyttä uhkuva. Hentoa happamuutta aistittavissa, liekkö sitten käytetyistä katajanmarjoista peräisin. On hyvä! Myös maultaan herkullista, sitä savukinkkua löytyy, oikeastaan mieleen tulee myös vanhan savusaunan seiniin imeytynyt puinen savuisuus. Savu ei kuitenkaan dominoi samalla voimalla kuin esimerkiksi Schlenkerlan Urbockista, vaan myös muille mauille on annettu mahdollisuus. Keskivaiheilla maistuu myös tumma suklaa, lopussa salmiakin suolaisuus ja lakritsi. Suutuntuma ei ole yltiöpäisen paksu, vaan sopeutuu hyvin makujen kirjoon joka on suhteellisen tasapainoinen. Sopivan haastava nautiskeluolut savun ystäville, mutta valitettavasti katajaa en mausta onnistunut poimimaan. Tuo huomioimatta mielestäni onnistunut savuporter.

Pisteet: 37/50 

Palokan maitokauppavahvuinen

Illan päätteeksi istuimme yhdessä alas keskustelemaan Palokka-oluista ja Hiisi-panimosta. Pyöreän pöydän ääreen istuutuivat tentattaviksi Hiiden Mika Silajärvi ja Mikko Mäkelä, joka on myös puuhaillut Palokka-sarjaa Citymarketin puolelta. Tarkoitus oli alun perin jututtaa panimon koko porukkaa tulevana viikonloppuna, mutta muuttokiireiden vuoksi olutmestari Tatu Hiitola oli estynyt saapumasta paikalle, joten päätettiin hoitaa homma alta pois jo maistajaisissa. Tukea sain sopivasti Olutsampoon omaa juttua tekevästä Sampo J. Välimaasta, joka ansiokkaasti hoitelikin kysymyspuolen. Elämäni ensimmäisen haastattelun lähtökohdat siis paranivat kohisten heti kättelyssä. Lisäksi mukana olivat maisteluun mukaan raahaamani elämäntapaherkuttelija Lauri ja kotipanon ammattimies Mika Laitinen, joka on osakkaana Rönnvikin viinitilan panimoprojektissa. Ei hassumpaa. Keskustelu sujui hyvässä hengessä ja välillä jutut rönsyilivät myös muihin olutaiheisiin. Leppoisa ja antoisa tuokio kaiken kaikkiaan.

Eli lähiaikoina on tulossa tarkempaa tarinaa Jyväskylän olutkulttuurin nostetilasta Palokka-ilmiön ja Hiisi-panimon tiimoilta. Kannattaa olla kuulolla jahka saan ”nauhat” purettua ja tulkittua omat pikakirjoitusmuistiinpanot. Lisäksi Olutsampo varmasti selventää asioita vielä hieman myöhemmässä vaiheessa. Elämme jännittäviä aikoja. Odotellessa kannattaa vaikka käydä maistelemassa Palokka-satsin kolmas erä.

J-P