- Tyyli: American Pale Ale
- Alk.%: 4,5
- Panimo: Fuller's, Lontoo, Englanti
Taiteilijan ehkä kliseinenkin näkemys Amerikan lohi-joista |
Wild River tuli bongattua maitokaupan hyllystä jo hyvän
aikaa sitten, mutta maistelu jäi hieman kiireiden vuoksi odottamaan. Ei tässä
nyt kuukausitolkulla pulloa tullut säilyteltyä, joten tuoreus tuskin on
minnekään ehtinyt häviämään – pidempään tämän jutun julkaisussakin nimittäin
kesti! Eli perusvarman ja omaan makuun laadukkaan lontoolaispanimon katsahdus
Atlantin taakse, suuren amerikan humalavainioiden ja etiketin perusteella myös
vahvasti romantisoitujen, vuolaittein koskien halkomien ikimetsien suuntaan. Inspiraatio
on siis haettu jenkkien craft beer-skenestä. Etikettitaide, humalalajikkeet ja
tyylilaji johdattelevat siis uuden maailman makujen pariin – humalakattauksesta
löytyy niin Williamette-, Liberty-,
Cascade- kuin Chinook-lajikettakin. Wild Riverin pulloon tuo ESB:n yhteydessä haukkumani uudistus ehtikin jo puraisemaan ja onhan tuo kieltämättä vähän tekemällä tehdyn näköinen. Mutta kuten ennenkin, maun vuoksihan olutta ostetaan, ei ulkonäön tai etiketin...
Fuller's Wild River |
Kellertävän oranssi, kirkas olut joka muodostaa suht ohuen,
napakan ja tiiviin vaahdon hatukseen. Tuoksun on kesäisen miellyttävä,
raikaskin. Keskirunsaan vaalea ja kevyesti karamellisen makea, hennon
keksimäinenkin mallasrunko on saanut seurakseen sopivan vahvasti esillä olevaa
aromaattista tropiikin tuulahdusta, kukkaista virinää sekä varovahkoa
sitruksisen puraisevaa katkeroa. Maku ei oikein vastaa tuoksun haasteeseen.
Mallas on menettänyt hempeää makeuttaan eikä keksinen tuntu yksin riitä
kantamaan maaliin saakka. Sitruksinen katkeruus on hieman raakaa, joskin
voimakkuudeltaan sopivan maltillista – juuri omiaan saattelemaan nipistelevän
jälkimaun terävän katkeraan tiristykseen. Sivuilla jonkin verran kukkaista
tuoreutta, ehkä hitunen pähkinäistä kuivuutta sekä eksoottista nipistystä.
Sinällään maukas ja ihan hyvällä maulla valmistettu olut, joka monelta osin
jättää hieman kylmäksi. Perusvarma Fuller’s, muttei tällä kertaa muuta. Voisin
kuitenkin harkita nauttivani toistekin – suuria suosituksia en tälle kuitenkaan
voi tarjota. Ehkä vähän kompromissin omainen britti-viritelmä Amerikan
meiningistä – jää (kuten niin usein) hieman puolitiehen.
Pisteet: 30/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti