- Tyyli: Barley Wine
- Alk.%: 10,5
- Panimo: Ridgeway, Reading, Englanti
- Pantu: Hepworth, Horsham, Englanti
 |
| Kriminaali! |
Jälleen on yksi pukin apureista seonnut! Yrmeä, tuoppia
kaltereiden takana ylimielisesti kohottava tonttumafian irstas ja kulahtanut pääjehu,
Don Tonttú Corleone, komistaa Alkon jouluvalikoimaan saapuneen britti-barley winen
etikettiä. Ridgewayn vuonna 2003 aloitettuun tonttusarjaan kuuluu Criminally
Bad Elfin lisäksi myös Bad, Very Bad, Insanely Bad sekä Seriously Bad Elf. Eli löytyypä
pahoja tonttuja enemmänkin! No, kriminaalisen paha tonttu on kuitenkin saatu
kaltereiden taakse ja pulloon, joten on aika päästää se viimeiselle matkalleen
lasin kautta ihmiskehon syövereihin. Kriminaalin tyyli on siis barley wine ja
vahvuutta siltä löytyy kiitettävät 10,5%.
"It turned out to be a case of mistaken
identity, of course - wrong place at the wrong time...but Claus was soon back
on the street with the polite apologies of the authorities - no questions
asked. All’s well that ends well, surely, but still, the reporters wanted to
know...it takes its toll, doesnt’t it? "Indeed" sighed Claus,
"my elf is going crazy, and I fear I shall soon go crazy as well" And
with that he hoisted a great flagon of his favorite barleywine-style ale,
silently contemplating the future and straining to remember why he got into
this particular line of work in the first place.”
.JPG) |
| Ridgeway Criminally Bad Elf |
Kuparinruskea, punertava ja kirkas, todella niukkavaahtoinen
kriminaali. Tuoksun voimakkuus on hienoinen pettymys, joskin pääsee irti vähän
paremmin pienen odottelun jälkeen. Parhaiten esillä on hienoisen imeläkin
hedelmäisyys, josta löytyy myös kuivattua aspektia. Aprikoosia, appelsiinia,
rusinoita ja persikkaa. Keksimäistä maltaisuutta, ehkä hiven makeahkoa
limppuakin – hunajaa ja kevyelti mausteita. Maussa alkoholi pääsee puraisemaan
ja onkin ikävästi torpedoimassa kokonaisuutta. Hedelmäinen makeus koostuu
tuoksunkaltaisista elementeistä, muttei ole enää niin imelää tai muutoinkaan
kokonaisvaltaista kuin olisi odottanut. Myös keksinen, ehkä mallaslimppuunkin
taittuva runko jää hieman ohueksi, vaikka onkin hedelmiä vahvemmin esillä.
Alkoholi kuumottaa etenkin loppumaussa ja saa seurakseen hieman mausteista,
ehkä yrttejäkin sisältävää otetta. Alkoholi siis maistuu, mutta vahvuus ei
tuntumassa näy. Hiilihappoja oluessa on yllättävän paljon eikä pehmeää
nautintoa tästä kummemmin saa. Optiminautiskelutilanne lienee kosteahko
syysilta vanhan kivitalon takan ääressä mauton kylpytakki päällä – tuolloin ei
ainakaan jäisi olosuhteista kiinni. Maltaisuus on aromeiltaan miellyttävää,
liian paljon alkoholille tilaa antavaa, eikä näin ollen onnistu vakuuttamaan.
Ei huono, lopulta ihan kelpo tavaraa, vaikkei suuremmin tunteita suuntaan tahi
toiseen onnistu herättämään… Pysykööt kaltereiden takana toistaiseksi.
Pisteet: 33/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti