Alkoholikeskustelu on vellonut myrskynlailla viime aikoina
ja viimeistään uusimman alkoholipoliittisen kokonaisuudistuksen valmistelu on
paljastanut, kuinka pihalla asioista Arkadianmäellä todellisuudessa ollaan.
Paljon ääntä on aiheesta siis pidetty, mutta todellisuudessa Suomessa ollaan
niinkin surullisessa tilanteessa, että pienpanimoiden on itse lähdettävä paikan päälle kertomaan, että
missä oikeasti mennään. Olutkulttuuri on paljon muutakin kuin kokonaiskulutuksen
mittareita, puhelinhaastatteluja ja mielivaltaisesti tulkittuja tilastoja…
Hiisin Mäkelän Mikko pyysi minua ja Jaskaa avustamaan tärkeän asian saattamisessa kansalaisten tietoisuuteen. Alta löytyy Olutkellarin vapaasti käännetty "referaatti" pienpanimoedustajiston laatimasta tiedotteesta kansanedustajille. Alkuperäisen manifestin voit käydä lukemassa Jaskan Kaljat-blogista! Mutta mistä tässä kaikessa oikein on kysymys?
Hiisin Mäkelän Mikko pyysi minua ja Jaskaa avustamaan tärkeän asian saattamisessa kansalaisten tietoisuuteen. Alta löytyy Olutkellarin vapaasti käännetty "referaatti" pienpanimoedustajiston laatimasta tiedotteesta kansanedustajille. Alkuperäisen manifestin voit käydä lukemassa Jaskan Kaljat-blogista! Mutta mistä tässä kaikessa oikein on kysymys?
Tiistaina 26.11.2013 Rekolan Panimo, Panimoyhtiö Hiisi sekä
Ruosniemen Panimo keskeyttävät tuotantonsa lähteäkseen viemään pienpanimoiden
sanomaa kansanedustajien tietoisuuteen – aloite tähän tuli yllättäen juuri
kansanedustajien suunnalta. Delegaatio marssii aamupäivästä ensin
eduskuntaryhmien edustajien puheille lähetystöjen vastaanottotilaan ja jatkaa
manifestinsä levittämistä illemmalla St. Urho’s Pubissa (klo 15-20) Helsingin
Museokadulla. Tavoitteena on tuoda esille fakta, että käsityöläispanimot ovat
kasvavia, rehtejä yrityksiä, joiden vaikutusta suomalaisen alkoholikulttuurin
paranemiseen ja kohtuullistumiseen ei tulisi aliarvioida. Ne ovat juuri niitä
pieniä yrityksiä, jotka nostavat alueellista identiteettiä ja luovat suoria
työpaikkoja – juuri niitä yrityksiä, joita Suomeen kovaan ääneen kaivataan!
Toisena teemana on tarkoitus saattaa päättäjien tietoisuuteen ne ongelmat,
joita vastaan pienpanimot tällä hetkellä taistelevat – ne ongelmat, jotka
ulottuvat paljon veroprosentteja syvemmälle. Viestiä siis viedään eteenpäin
samaisten ihmisten voimin, jotka omin käsin pienpanimoissa oluen tekevät,
niiden voimin, jotka ovat sijoittaneet ja panostaneet oman tulevaisuutensa
yritystensä toimintaan.
Pienpanimot vievät tietoa eduskuntaan! (kuva: wikipedia.org) |
Uusia pienpanimoita on syntynyt Suomeen viime vuosien aikana
runsaasti, mutta nykyinen alkoholipoliittinen epävakaus luo suuria haasteita
pitkäjänteisille suunnitelmille sekä tuotannon lisäpanostuksille. Asia on
nurinkurinen, sillä vaikka nuo samaiset pienpanimot ovat potentiaalisia ja
nopeasti kasvavia pienyrityksiä, taistelevat ne samaan aikaan epävarmaa
tulevaisuutta vastaan toinen jalka hetkenä minä hyvänsä pettävällä maaperällä –
mahdollisesti tulevien tiukennosten tarkoittaessa useissa tapauksissa todennäköistä
konkurssia. Mediaan tasaisin väliajoin vuodettu laintiukentajien pelikirja on varmasti tullut
kaikille tutuksi: nostetaan veroprosentteja ja rajoitetaan myyntiä – eli annetaan tekohengitystä toimimattomalle systeemille kiusaamalla tavallista kuluttajaa ja pienpanimoita. Jokaisen
päätöksen yhteydessä media pelottelee alkoholin vaaroilla, perustuen
kokonaiskulutuksesta poimittuihin arvioihin. Ironista on sekin, että
kokonaiskulutuksen mittareiden suurimpia yksittäisiä vaikuttajia ovat suuret,
massatuotettuja salkkuoluita tuottavat panimot, joiden toimintaa mainitut
kiristystoimet eivät koskaan tule kaatamaan – samaa voitaneen sanoa suosiotaan
räjähdysmäisesti lisänneiden laatikkoviinien tapauksessa. Todellisina
kärsijöinä ovat ensisijaisesti nimenomaan aivan eri volyymiluokassa painivat
pienpanimot.
Lakeja ja säädöksiä valmisteltaessa kaikki panimot
niputetaankin samaan koriin, vaikka ero suurten, volyymillä myyvien
panimojättien ja laatuun sekä runsaisiin makuihin keskittyvien pienten
käsityöläispanimoiden välillä on oleellisesti merkittävä. Onhan
pienpanimotuotteiden hinnatkin selvästi salkuissa myytävää ns. kulutustavaraa
korkeammalla tasolla. Tämän lisäksi pienten osuus alkoholin
kokonaismarkkinoista maassamme on noin prosentin luokkaa – olutmarkkinoistakin
ne haukkaavat tätä nykyä noin kolmen prosentin siivun. Siltikin
pienpanimotuotteiden merkitys koko alkoholikulttuurin kannalta on merkittävä,
sillä juuri ne syövät määrän takia ostettavien tuotteiden markkinaosuutta siirtäen
näin kulutusta kohti ihannoitua Keski-Euroopan mallia, jossa laatu näyttelee
määrää tärkeämpää roolia kulutuksessa.
Mutta millaisella pelisuunnitelmalla informaatiota sitten
lähdetään viemään? Panimoiden väellä on kaikkiaan viisi pääteesiä, joidenka ympärille
retken sisältö rakentuu. Aiheita on sivuttu jo tässä kirjoituksessa aiemmin,
mutta pureudutaan niihin vielä hieman kootummin.
- Asia # 1: Ulosmyynti panimolta ei ole mahdollista
Nykyisellään panimoille on tehty hyvin haastavaksi myydä
oluttaan ilman välikäsiä – yli 4,7%:n vahvuisten oluiden myynti on tehty täysin
mahdottomaksi ilman oman panimoravintolan tai pubin perustamista. Alle
4,7%:nkin vahvuisten oluiden myyntiä varten täytyy perustaa panimon yhteyteen
elintarvikeliike, jossa on siis oltava valikoimissa oluen lisäksi myös muita
tuotteita. Jotta asia ei olisi näinkään yksikertainen, käytännössä viimeistään
paikalliset kaavamääräykset sekä alueittain vaihtelevat viranomaistulkinnat
tuovat omat haasteensa mainittujen toimintojen liittämiseen panimon
palveluvalikoimaan. Luonnollisesti nämä lisäpanostukset vaativat myös
kohtuuttoman suuren lisäpääoman. Eikö se, että paikallisesti tuotetun
käsityöläisoluen saisi ostaa suoraan paikalliselta tuottajalta, palvelisi
juurikin kestävän kehityksen periaatteita lähituotannon tukemisen keinoin?
Paikallisen identiteetin pönkittämisen lisäksi palvelisi se myös
elämysmatkailua. Tulisihan ulosmyyntioikeus sallia myös lakimuutosta
valmistelevan hallitussihteeri Ismo Tuomisenkin mukaan, sillä laki on jo
nykyisin kioskein kierrettävissä… Tilaviinit ja sahtihan jo omaavat ulosmyyntiluvan suoraan valmistuspaikaltaan.
- Asia # 2: Keskioluen poistaminen ruokakaupoista tappaisi suomalaiset pienpanimot - ja samalla orastavan alkoholin käytön kohtuullistumisen
Valvira ja THL näkevät edelleen keskioluen poistamisen
kaupoista parhaimpana keinona kaitsia suomalaisten alkoholin käyttöä.
Ehdotuksen toteutuessa on enemmän kuin todennäköistä, että suuri joukko pieniä
panimoita on pakotettuja laittamaan lapun luukulle. Maitokaupoissa myytävän
oluen alkoholipitoisuusrajan laskeminen supistaisi valikoimaa oleellisesti ja
käytännössä ohjaisi ihmisiä yhä enemmän myös väkevien juomien pariin.
Pienpanimo-oluita ei ongelmakäyttäjien laseissa nähdä, mutta virallisten
tahojen esittämät ratkaisut kulutuksen ongelmiin päätyvät viimekädessä aina
rankaisemaan pienpanimoita kaikkein koviten. Miksi näin? Asiaa ei nähdä
ylimmällä portaalla kokonaisuutena, vaan siihen pureudutaan osin valheellisten
tilastotulkintojen ja numeroiden perusteella, osin puhdasta tietämättömyyttään
– pienpanimoiden ääni on hiljennetty, nyt on aika saada tuo ääni kuuluviin!
- Asia # 3: Alkon tämänhetkinen malli suosii suuria ja ulkomaisia. Vertaamme Ruotsiin ja Systembolagetiin
Faktat tiedostetaan, alkoholimonopoli tullee pysymään osana
suomalaista yhteiskuntaa tulevina vuosina, mutta se ei suinkaan estä sen
toiminnan päivittämistä nykyaikaan. Edes EU:n lainsäädäntöön ei tässä voida
vedota: samassa unionissa on myös naapurimaamme Ruotsi, josta löytyy
huomattavasti joustavammin toimiva, vastaavan kaliberin monopoliketju.
Länsinaapurissamme paikallispanimoilla on mahdollisuus tarjota tuotteitaan
paikallisten ”Alkojen” valikoimiin, kun taas Suomessa tarjottavan tuotteen
tulee ensin täyttää täsmähaun kriteerit, voittaa kaikki muut ehdokkaat, jonka
jälkeen kapasiteettiä pitäisi vielä riittää täyttämään maan jokaikisen Alkon
hyllyt. Pelkkään paikallismyyntiin oman tuotteen saattaminen ei Alkon
välityksellä onnistu, mikä monopolin myötä jättää ainoaksi jakelukanavaksi ravintolamyynnin.
Monelle panimolle Alkon myyntiin
pääsy vaatisikin keskittymistä vain tuon yhden oluen valmistukseen, sillä
tuotantokapasiteetti ei usein riittäisi enää laajemman tuotevalikoiman
ylläpitämiseen. Alkon erikoisvalikoima on toki yhtenä vaihtoehtona, joskin tuo
palvelee vain Helsingin keskustassa asioivia ihmisiä – tilausvalikoma taasen on
hankala ja kankea systeemi. Konkretian tasolle vietynä voidaankin pohtia
seuraavaa kysymystä: kumpi on vaikkapa Kiteeläiselle aloittavalle panimolle
liiketoiminnallisesti tärkeämpi markkina-alue, lähikunnat vaiko Arkadian Alko?
Nykylainsäädäntö tekee siis varsin tehokasta työtä lähioluen saatavuuden
hankaloittamiseksi.
- Asia # 4: Valviran muistio ja pienpanimoiden poisjättö
Alkoholilain kokonaisuudistuksen puitteissa Valvira
kartoitti myös pienpanimoiden kantoja aiheeseen liittyen. Lopulliseen
kansanedustajille toimitettuun muistioon nämä pienpanimoiden toimittamat
lausunnot eivät kuitenkaan koskaan päätyneet, vaan niiden yhtenäinen ääni
haudattiin kaikessa hiljaisuudessa liitteisiin. Valvira on muuten myös
paikallisesti se toimija, joka pitelee käsissään mm. panimoiden toimintalupia.
Näinpä yksittäisen yrittäjän onkin riskialtista lähteä kritisoimaan sen
toimintaa, sillä pahimmassa tapauksessa kyseistä pienpanimoa saatettaisiin sen
vuoksi ryhtyä kiusaamaan lupa-asioiden varjolla. Kuten sanottua, pienpanimoiden
rooli juomakulttuurin kehittymisessä on oleellinen, joten onkin outoa ettei
niiden ääntä tahdota kuuluviin virallisia kanavia pitkin…
- Asia # 5: Yrittäjyyden vaikeus jatkuvassa lainsäädännöllisessä epävarmuudessa – esimerkkejä
Suomesta löytyy useita laadukkaita, kehittyviä sekä
tunnustettuja pienpanimoita, joilla on halua ja kykyä kehittää toimintaansa
entistä tehokkaammaksi. Myös markkinat tukevat tuota suuntausta. Jatkuva
soutaminen ja huopaaminen alkoholipolitiikan muutosten keskellä luovat
kuitenkin tälle hedelmälliselle alalle todella epävakaan pohjan. Halutaanko
tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia saati rahallisia panostuksia toimintaan,
joka saattaa yksittäisen, harkitsemattoman lainsäädännöllisen kiristyksen myötä
muuttua täysin mahdotomaksi?
Esimerkiksi Rekolan Panimon tuotannosta 90% myydään ns.
maitokauppojen kautta. Mikäli ns. ”keskiolut” poistettaisiin kauppojen
hyllyiltä, merkitsisi se todennäköisimmin toiminnan lopettamista – kuten jo
aiemmin mainittua, Rekola tuskin jäisi ainoaksi tapaukseksi. Olosuhteet eivät
tosiaankaan ole kannustavat lisäpanostusten, laajentumisen ja sitä kautta
työllistämisen suunnittelulle.
Hiisi taasen valmistaa omien oluidensa lisäksi olennaisena
osana tuotantoaan myös yksittäisiin tapahtumiin sekä toimijoille
henkilökohtaisesti räätälöityjä pieneriä – omaoluita, joiden tarinat
kietoutuvat alueiden ja yritysten historian ympärille. Nykyisellään panimo ei
kuitenkaan voi myydä tuotteita suoraan asiakkaalle, vaan tarvitaan välikäsi(ä)
sekä tavaran tarpeetonta liikuttelua, pahimmillaan pitkiäkin matkoja.
Vahvemmat, yli 4,7% oluet pitää kierrättää Etelä-Suomessa sijaitsevan Alkon
varaston takaoven kautta asiakkaalle, joka periaatteessa voisi olla panimon
seinänaapurina toimiva yritys. Alle 4,7%:n tuotteille taas tarvitaan suopea
päivittäistavarakauppias, jonka kautta tilattu omaolut saadaan myytyä
tilaajalle. Taas tarvitaan liikuttelua, ylimääräistä säätämistä sekä välikäsiä
– eikä mikään näistä luonnollisestikaan ole ilmainen luonnonvara.
Samahan pätee myös Hiisin omiin oluisiin. Olisihan se
hienoa, mikäli muutaman hengen panimoväki voisi omakätisesti myydä varta vasten
paikan päälle saapuneille kiinnostuneille tuoreena pullotettua olutta. Se
ruokkisi ihmisten kiinnostusta oman alueen tuotantoa kohtaan, pönkittäisi
yhteenhitsaavaa paikallisylpeyden tunnetta mutta antaisi lisäarvoa myös alueen
matkailulle. Se olisi palvelutoimintaa parhaimmillaan – henkilökohtaista ja
välitöntä. Nykyisellaan paikallisolut joutuu parhaimmillaan kiertämään
pitkänkin matkan ennen päätymistä paikallisen asiakkaan ruokapöytään – onko
puoli Suomea kiertänyt paikallisesti tuotettu lähiolut enää oikeasti
lähituotannon kriteerit täyttävää..?
Päivä agenda - iltatilaisuuteen on kaikille vapaa pääsy! |
Näillä teeseillä pienpanimoiden sanomaa lähdetään päättäjien
pöytiin tarjoilemaan. Eduskunta on tekemässä päätöksiä jotka vaikuttavat
suoraan pienpanimoiden tarjoamiin työpaikkoihin, suomalaiseen olutkulttuuriin
ja -perinteeseen, ihmisten tapohin kuluttaa alkoholia sekä itsenäisesti
toimivien pienyrittäjien mahdollisuuksiin toteuttaa sitä elinkeinoa, josta he
ovat ikänsä unelmoineet. Toimenpiteellä halutaan varmistaa, että
päätöksenteossa kuullaan myös pienten toimijoiden ääni, mutta samalla halutaan
oikaista mahdollisia väärinkäsityksiä sekä jakaa tietoutta aiheen
konkreettisista vaikutuksista. Pienpanimokulttuuri alkaa vihdoin olemaan
elpymään päin, samanaikaisesti myös kulutustottumusten kehitystien päässä alkaa
pilkottaa valoa. Toivotaan, ettei oikeaan suuntaan kehittyvää kulttuuria lanata
mullan alle hätiköidyillä, väärään informaatioon perustuvilla päätöksillä.
Pienpanimot ovat tulleet jäädäkseen, sellaisen perustamiseen tarvitaan vuosien
perehtyminen, suunnaton omistautuminen, mutta myös oman tulevaisuutensa ja oman
pääoman riskeeraaminen.
Lisätietoja:
Pienpanimot tekevät arvokasta työtä niin panimoilla kuin tapahtumissakin, mutta nyt myös eduskunnassa! Olutkellari toivottaa sylillisen onnea matkaan, tehkää
hyvin! Kauan eläköön käsityöläisolut!
J-P
Hyvää tekstiä! Toivottavasti menee sanoma perille.
VastaaPoistaMoro! ilmeisesti ihan hyvin oli mennyt: https://www.facebook.com/Olutkellari/posts/509071732523541
Poista