lauantai 5. syyskuuta 2015

Rodenbach Vintage 2012 (Barrel 170)

Pullon täydeltä panimon parasta antia...
Rodenbachin veljesten perustama flanderilaispanimo on porskuttanut vahvasti aina 1800-luvun alkupuoliskolta lähtien ja tekee sitä edelleen Palm-konserniin sulautumisestaan huolimatta. Hekumalliset, tammitynnyreissä kypsytetyt hapan alet ovat kuuluneet sen tavaramerkkeihin ”oikeastaan aina”, joten aivan heppoisesta puusta ei näitä makuja ole veistelty.

Flaamilaisten hapan alejen kategoriaan istuvat, pääosin punertavampaa tyylisuuntaa edustavat rodenbachilaiset ovat lajissaan arvostettuja tuotoksia eikä tätä tosiasiaa käy kieltäminen. Esimerkiksi Caractère Rougen eleganttia makumaailmaa on tänä vuonna tullut hehkutettua useaan otteeseen eikä syyttä – kyseessä on viimeisen päälle vakuuttava ja laadukas sour ale ilman heikkoja kohtia tai soraääniä. 

Yleensä panimon tuotokset muhivat tynnyreissä etikka- ja lisättyjen maitohappobakteerikantojen hellässä käsittelyssä muutaman vuoden, jonka jälkeen joukkoon lisätään kunkin oluen reseptiikkaan sopiva määrä tuoreempia oluteriä. Esimerkiksi panimon Grand Cru saadaan aikaan sekoittamalla kaksi osaa pitkään (2 vuotta) kypsynyttä olutta ja yksi osa nuorempaa, melko tuoretta oluterää.

Nyt maistossa oleva Vintage-sarjan olut ei kuitenkaan ole sekoitus, vaan se on peräisin yhdestä ainoasta tynnyristä. Panimolla valitaan kustakin kaksi vuotta kypsyneestä erästä parhaimmaksi osoittaunut, Vintage-merkinnän arvoiseksi koettu tynnyri, joka päätyy pulloon sellaisenaan. Vuosiluku kuvastaa kunkin oluen alullepanovuotta ja tynnyrin numero osoittaa luonnollisesti kyseisen oluen kypsytysastian identiteetin. Rodenbach Vintage 2012 Barrel 170 on siis tämän tulkinnan mukaan tynnyröity vuonna 2012 astiaan numero 170…

Ja on muuten hyvää!


Rodenbach Vintage 2012 (Barrel 170)
Rusinaisen punertava, ruskeaan taittuva olut kohtalaisen kauniilla vaahtokerroksella. Tuoksu on mielenkiintoinen, kutkuttavan kiehtova ja erinomaisen mainio. Makealta puolelta löytyy rusinaa, kuivattua luumua, toffeeta ja hyvin kevyttä lakritsia. Vastapainoa antaa happaman puhutteleva vihreän omenan, puolukan, karpalon, punaviinimarjan ja valkoviinietikan sävyttämä puolisko. Hekumallista!

Maku vie peliä vielä asteen syvemmälle nautittavuuden asteikon yläpäässä. Heti alkuun tummahkon toffeisen maltaisuuden joukosta nousee miellyttävää vaniljaisuutta. Melko nopeasti sävy kääntyy kuitenkin happamaan päin etikkaisen, vihrean omenaisen ja karpalon täyteisen aallon puhaltaessa päälle. Hieman punaviinimarjaista tuntua, puolukkasurvosmaista sokerisuutta, mutta myös kuivaluumuista ja rusinaista syvyyttäkin. Happamasta ryhdistään huolimatta olut ei loppua lukuunottamatta äidy järin kuivaksi, vaan makeutta nostava puolisko tuo mukaan sopuisaa pyöreyttä ja terävimpiä särmiä hiovaa pehmeyttä. 

Jälkimaussa on taas hienoinen annos vaniljaista kaikua, mutta myös kevyttä tammisuuttakin. Se jatkuu pitkälle iltaan punertavan happamana, tummahkon kypsänä ja syvänä…

Tuomio: Todella monipuolinen, sävykäs ja kiehtova olut. Makukirjon monimuotoisuus on käsin kosketeltavaa eikä kaikkia vivahteita ole mahdollista saada listatuksi. Kompleksisuudestaan huolimatta miellyttävän toimiva makunautinto… Vahva suositus sourien ystäville.

Pisteet: 41/50

2 kommenttia: