Sori Ménage á Trois

Sori Ménage á Trois

• Tyyli: Triple IPA
• Alk.%: 10,1
• Panimo: Sori Brewing, Tallinna, Viro

Hyvältä maistuu kolmen kimppa virolaisittain… Naapurin isäntä kotiuitui jokunen viikko sitten järjestetyiltä Tallinn Craft Beer Weekend –pippaloilta ja toi mukanaan tuliaispullon tuolta kotimaisen olutharrastajan lähimmästä aarreaitasta. Viinarallia kun harrastetaan enenevissä määrin myös kotimaasta saamattomien laatujuomien saralla.

Ménage á Trois antaa nimellään hienoista osviittaa sisällöstään. Kolmen maltaan ja kolmen humalan liitosta on syntynyt tuhdinlainen, triple IPAksi tituleerattu ja hitusen makeakin humalaherkuttelu, jonka tasapainoinen ja runsas yleisilme sopivalla purevuudella varustettuna iski allekirjoittaneeseen hyvin. Mallaspuolelta löytyy Pale, Cara Pale ja Crystal 50, humalina toimii Motueka, Citra ja Tomahawk.

Ménage à Trois Triple IPA is a praise to polyamoric love for hoppy beers – you just need more to love! We wanted to go overboard with our League of Hops series and added one more IPA to top it off. Killer amounts of Motueka, Citra & Tomahawk hops making this one smooth as silk.

Sori Ménage á Trois

Meripihkainen, utuinen ja keskirunsaan, nopeasti tiivistyvän vaahdon koristeeksi saava olut. Tuoksu on runsas, hunajaisen trooppinen, greipin sävykkyyttä kerroksittain ilmentävä ja jämäkkä. Jylhä humalapommi ainakin tuoksun perusteella.

Ja maku... Runsas tropiikin tenho sävyttää alkutaivalta mangojen, aprikoosien ja papaijoiden murskautuessa yhdeksi ihanaksi hedelmien sopaksi. Eipä aikaakaan kun taustalta nousee greippinen, tarinaan sopivaa särmää tuova, aluksi jopa aika päälle käyväkin purevuus. Se kuitenkin tasoittuu nopeasti, ikäänkuin "hukkuu" syvänä soljuvaan hedelmävirtaan. Hain evä jää kuitenkin pintaan viiltäen sitä ahnaasti kohti lopun katkeraa rutistusta liikuttaessa. Jälkiliuku onkin vahvan greippinen, paikoin kuivatun hedelmäinen ja ehkä raikkaan yrttinenkin. Suu hieman tahmaantuu lasin tyhjentyessä, mutta oluen vahvuus jää ihailtavan, jopa pelottavan hyvin piiloon.

Tuomio: Kaikin puolin osuva tripla IPA sorilaisilta. Nappiesitys.

Pisteet: 40/50

Kesäilta Vihreässä: Unkari ja Olutsataman taustajoukot

Viime viikolla unkarilainen craft oli kova sana Vihreässä.

Hektinen kevät vaatii nestemäistä vastapainoa ja liikekannalle siirtymiseen on hyvä yhdistää myös sopiva annos sosiaalisuutta. Viime keskiviikko olikin oiva päivä kaivaa vanha kesäfillari talviteloilta ja suunnata kulku Rantaraitin vehreiden maisemien kautta kohti yläkaupungin hiljaisia katuja ja Vihreää Haltiatarta.

Vihreässä oli tarjolla sahtia, mutta retken päätarkoitus oli vaihtaa muutama sananen HIISIn Tatun ja hänen koolle masinoiman Olutsataman väen kanssa. ”Sopivasti” samalle illalle oli osunut myös Olutkulttuuriseuran Unkari-aiheinen iltama, jossa puhujana toimi olutasiantuntija Anikó Lehtinen. Hyvin mielenkiintoinen aihe ja hyvä puhuja, mutta tuon esityksen jouduin kotikiireiden vuoksi jättämään väliin. Tulin paikalle siis sopivasti myöhässä.

Hieman harmitti, mutta nousussa olevan Unkarin craft-touhuista kuultaneen vielä myöhemmin – tai sitten pitää lähteä paikan päälle ihmettelemään. Muutamien vuosien takainen Budapestin matka herätti mielenkiinnon koko maata kohtaan, joten ehkä nyt olisi jo aika tehdä pitkään odotettu ”paluu” Tonava-joen maisemiin. Ihan vaikka pelkän vertailun vuoksi, sillä en juuri muista muuta kuin Dreheriä siellä nähneeni ja katseet tuli muutoinkin käännettyä paikalliseen viiniosaamiseen ja tietty hyvin toimivaan ruokapuoleen.

Esitelmä jäi siis kuulematta ja tarjolla olleet unkarilaisoluetkin (lista) olivat käyneet jo melko vähiin. Satamalaiset olivat juuri kumonneet käsinkosketeltavan tuhdin ja tahmean jälkiruokaoluen, Mad Scientist / TuffBuzz Sugar Daddyn. Kahvi-kaakao-vanilja-muscovado-Imperial Milk Stout ei lämpimänpuoleisessa illassa kuitenkaan huokutellut tarpeeksi ja vaikka unkarilaisten lagertarjontakin olisikin kiinnostanut, päädyin budapestiläisen HopTopin (ei tiettävästi sukua Fiskarsin Panimon Topille) soljuvalinjaiseen Double Check DIPAan.

Blogikollega Arden Unkari-raporteista oli mieleeni jäänyt korostunut huoli maan olutskenen logistiikkapuutteista ja maistamani Double Check vahvisti tuota näkemystä osuvasti – peräkärryn olemattomuus teki oluesta melko tuhdin ja turhan imelänkin, vaikka muutoin miellyttäviä sävyjä tarjosikin. Yhden oluen perusteella on tietty hankala laajempaa näkemystä muodostaa ja yleinen mielipide tarjolle tuoduista unkarilaisoluista vaikutti hyvin positiiviselta, mikä entisestään vahvistaa matkakuumettani. Alla vielä sosiaalisessa tilanteessa koostettu pika-arvio illan unkarilaisvalinnasta ja tarkempaa tarinaa illan taustoista sekä oluistakin kannattaa lukea Helppoa Juotavaa -blogin Jukan jutusta:

Helppoa Juotavaa: Olutkulttuuri-ilta: Unkari

HopTop Double Check

Imperial IPA / 8,0% / HopTop Brewery, Budapest, Unkari / Pisteet: 34/50

Tuhti ja ryhdikäs, makean maltainen ja kypsän hedelmäinen olut havuisin ja trooppisin sävyin. Aika jämäkkää tavaraa, etenkin kun katkeropuoli tuntuu tyystin matkasta unohtuneen. Pullon kyljessä tosin mainitaan 66 IBU, mutta jonnekin se vain tuntuu alta häviävän. Ronskille purennalle olisi nimittäin tilausta. Oluen loppuhuikat ovat jo aika nasevaa kampetta suun tahmautuessa tiukasti jo lasin puolivälissä. Sitrusta toki löytyy, muttei sitäkään järin leikkaavassa roolissa. Takapotkua jään siis kaipaamaan muutoin kutkuttavankin tuhdin ja tunteikkaan DIPAn kohdalla. Nyt jää hiukka raskaaksi kosketukseksi.

Double Checkin loppua kohden ylivoimaiseksi käynyt ”hitaus” tuli huuhdeltua alas hyväksi kesäjuomaksi jo aeimmin osoittautuneella HIISI / Donut Island Guess Wh(e)at –leikittelyllä…

Olutsatama-viisikonkin kanssa tuli tosiaan jutusteltua. Mitään suurempaa agendaa ei meillä istuskelulle ollut, mutta olihan se mukava nähdä hieman kulisseihin ja katsoa minkälainen porukka kiinnostusta herättävää tapahtumaa on kokoonlaittamassa. Aiemmin en Roosaa, Robertia, Nooraa, Satua ja Jereä ollut tavannutkaan, joten nyt on yhden tapahtuman kokoinen tietoaukko samalla täytetty.

Hieman modernimmalla otteelle liikkeellä oleva tapahtuma ottaa nyt useamman askeleen eteenpäin debyyttivuoden tuoman kokemuksen, saadun palautteen ja benchmarkkauksen pohjalta. Harmittaa jo etukäteen, että olen osaltani estynyt osallistumaan tällä kertaa. Viisikolla on käsittääkseni aika monipuolinen osaamis- ja taustakenttä, josta on luonnolllisesti otettu täysi hyöty irti rooleja ja käytännön asioita hoidettaessa. Touhusta jäi varsin hyvä kuva ja kooste tulevista uudistuksistakin kuulosti omaan korvaan hyvällä - näitä juttuja on selvästi talven aikana mietitty ja viime hetken viilauksia sun muita kontakteja oli tarkoitus lähteä seuraavana päivänä hoitamaan SOPP-kauden avajaisiin Tampereelle.

Tapahtuma-alue on laajentunut sataman piknik-nurtsille, jossa voi istuskelun ohessa käydä kokeilemassa Suomeen keväällä rantautunutta olutjoogaa. Aitojen siidereiden noussut arvostus on myös huomioitu ja Olutsataman Siideri-loungessa voi maistella ainakin Kuura Ciderin sekä Panimoinen & Lemmes –duon tuotteita. Parinkymmenen panimon joukosta löytyy myös virolaisväriä TANKERin muodossa ja vahvan kotimaisen edustajiston rivejä täydentää pari melko tuorettakin, hauskasti jyväskyläläistaustaa omaavat Linden Brewery sekä Takatalo & Tompuri. Myös katettua istumatilaa on lisätty runsaasti ja viihtyisyyttäkin on viety eteenpäin. Hyvinhän nuo jo vuosi sitten pelasivat eikä homma tule kaatumaan viimeksi omakohtaisestikin hiertäneeseen saniteettitilojen niukkuuteen.

Tarkempaa infoa kannattaa ihmetellä tapahtuman kotisivuilta ja some-kanavista. Allekirjoittanut voisi lähteä satamaan jo ihan pelkän ruokapuolen perässä: tarjolla on ainakin Naughty BRGRin herkkuja sekä paikallista smokerosaamista edustavan T-Barbeque Smokerin muodossa. Premium-puolelle lippunsa lunastaneista sen sijaan pitää huolen aina niin rok Sohwi, jolla on omat eväänsä levällään Ruoka&Olut-parituksissa.

Viime vuonna itsenikin todella positiivisesti yllättänyt tapahtuma on herättänyt kiinnostusta panimoidenkin suunnalla, mikä on tuonut eteen suoranaista ylitarjontaa halukkaiden suhteen. Pikaisen jutustelun perusteella tapahtumaa on rakennettu huolella ja harkiten, uudet tuulet hyvin huomioiden. Raikas ja moderni tapahtuma on siis tänäkin vuonna tuloillaan. Isommat paljastukset ja päittyvät tiedot ongitaan sitten täältä:

Olutsatama 16.-17.6.2017

Ja pitihän sitä sahtiakin vielä maistaa, että jaksoi kotia asti laahustaa. Vihreä on kaupungin ainoa ravinteli, josta Finlandiaa edes säännöllisen epäsäännöllisesti saa, joten tilaisuus on hyvä aina mahdollisuuksien mukaan hyödyntää.

De Dochter van de Korenaar Embrasse

De Dochter van de Korenaar Embrasse

• Tyyli: Belgian Strong Ale
• Alk.%: 9,0
• Panimo: De Dochter van de Korenaar, Baarle-Hertog, Belgia

Belgian hollantilaisimman panimon makuja käytiin läpi tuossa talven aikana toimivan L’Ensemble di Montalcino Barley Winen myötä, mutta nyt olisi tarjolla hitusen kevyempää, joskin edelleen tukevaa nektaria samalta toimijalta. Embrasse on osa De Dochter van de Korenaarin perusvalikoimaa tyylin suuntautuessa lähteestä riippuen Belgian Strong Dark Alen ja jännänkuuloisen Abbey Porterin välimaastoon. Vahvaa belgitekemistä joka tapauksessa.

Vuonna 2007 toimintansa aloittaneen panimon nimi on vanhaa flaaminkieltä ja tarkoittaa yksiselitteisesti olutta – tai no ei aivan yksiselitteisesti, mutta tähkän tytär (De Dochter Van De Korenaar) on 1500-luvulta lähtien toiminut nimityksenä mallasjuomalle. Tai ”tähkän korvan tytär”, kuten englantilaiset viljan kukintoa nimittävät. Potato, potato…

De Dochter van de Korenaar Embrasse

Tummanruskea, kauniisti vaahtoava olut. Tuoksussa kypsää hedelmää, mutta myös kuivattuja sävyjä rusinan ja luumun muodoissa. Paahtunutta, makeahkon leipäistä maltaisuutta, keksisiä viitteitä ja yleistä, lämmintä tummuutta. Taustalla pähkinää sekä kevyttä belgimausteisuutta. Hyvältä vaikuttaa.

Paahteisuus nousee maussa korostetusti esiin. Kypsä, tumma hedelmäisyys on läsnä, samoin kuivattu luumuisuus ja rusinat. Mallaspuoli tarjoillaan soljuvana, imeltyneen limppuisena ja paikoin paahtuneen kaurakeksisenä, yleisen varmana ja lämmittävän jyhkeänä. Makeutta on myös toffeen muodossa mutta kokonaisuus ei mahdottoman imeläksi äidy. Pähkinää, kevyttä marjaisuutta ja lopussa yrttistä katkeruutta sekä kuivattavaa belgimausteisuutta. Onpas mainio, vaikkei aivan kärkijoukossa seilaakaan.

Tuomio: Paahtunut ja lämmin belgistrong. Hyvä sellainen, luonnollisesti.

Pisteet: 38/50