keskiviikko 1. helmikuuta 2023

Paloaseman Baltic Rust

Paloaseman Baltic Rust

Työvelvoitteiden myötä männäviikolla pääpitäjään päätyneenä minulla oli kerrankin hieman luppoaikaa ihmetellä tammikuisen Helsingin menoa. Se tarkoitti arvokasta laatuaikaa kuulumisten vaihteluun oluttuopposen äärellä – sosialisoituminen kun tekee välillä ihan hyvää. Keskustan värivalot jäivät tällä kertaa kuitenkin vilkkumaan itsekseen, kun iltaonnikkani suuntasikin kohti Oulunkylän rajaseutuja. Päämääränä siinsi kaverini lähikuppilana toimiva Olutravintola Jano.

Janon oluttarjonnasta vastaa kohtalaisen laaja hanarivistö, olisiko kahdeksisen hanikkaa kaikkiaan tiskiltä löytynyt. Pullokaapissa valittavana oli useampiakin klassikoita ynnä muuta kivaa, kuten Puhasten värivahattua Silver-sarjaa. Leppoisa mesta kaikenkaikkiaan. Itse nappasin hanasta varmaotteista Helsinki Portteria, jota seurasi espoolaisten balttityylin edustaja.

Baltic Rustista ei taustatietoja sen suuremmin ole saatavilla, mutta paahteista menoahan siltä odottaman pitää. Mukana on hieman tuhkaisampaakin, robustia tunnelmaa, mutta myös vastapainoa antavaa hedelmäisyyttä. Sopii iltavaelluksen lomaan hyvin. En tullut purkista tarkistaneekseni, onko olut lähtöisin paloaseman verstaalta, vaiko Espoon Kiviruukin uudemmalta panimolta. Nummilaisia nuo aiemmat purkitteet muistaakseni ovat olleet, joten liekö sitten tämäkin.


Paloaseman Baltic Rust

Tummanpuhuva, kevytvaahtoinen olut antaa itsestään ensinuuhkaisulla mukavan paahtomaltaisen vaikutelman. Hieman suklainen sävykkyys täydentää tunnelmaa, pientä nokisuutta ja hedelmääkin tuntuisi olevan.

Maku on kevyen lakritsainen, tumman suklainen ja painotetun paahtomaltainen. Hitusen robusti, nokinen, mutta taustaltaan myös kypsän hedelmäinen. Ehkä hieman odotettua kevyempi, silti runsasmakuinen kokonaisuus. Varsin hyvä, muttei erityisen mieleenpainuva kuitenkaan. 

Pisteet: 35/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti