 |
| Fiskars Luostarin Talvipolku |
- Tyyli: Dubbel
- Alk.%: 6,7
- Panimo: Fiskarsin Panimo, Fiskars, Suomi
Ruukkipanimon talvibelginen panostus Alkon jouluolutkattauksessa nousi ennakkoon yhdeksi kiintoisimmista tuotteista ja lopulta yhdeksi harvoista koriini napatuista sesonkioluista. Aivan ensilaukaisuun olut ei jostain syystä ehtinyt, mutta tuli tarjolle ennen joulua kumminkin.
Belgi Dubbeliksi tölkin kyljen mukaan tunnustautuva olut on monessa mielessä kiinnostava tapaus. Kotimaisia belgejä ei tosiaan kamalasti tarjolla ole ja dubbel on siinäkin sarjassa kai jonkinlaisen alivähemmistön edustaja. Ei välttämättä se minunkaan suosikkityylini tuolta maaperältä ole, vaikka kyllähän hyvä dubbel aina sattumanvaraisen tripelin kiinnostavuudessa pesee. Lisäksi kosketukset Fiskarsin Panimon oluisiin ovat jääneet viimevuosina melko vähäisiksi, joten hyvä nosto siinäkin mielessä. Lisätään tähän vielä toive Munkintien saattamisesta Alkon jakeluun. Sitä olen tässä hiljalleen alkanut kaipailemaan…
Munkintien sijaan nyt on alla Luostarin Talvipolku. Luostaria ei Fiskarsista taida löytyä, mutta kylän hiljaisten talviraittien tunnelmaan tällä kyllä pääsee oivallisesti. Oma suuni löysi oluesta aika paljonkin paahtuneita sävyjä, mitä dubbeleihin ei yleensä oikein tule mielikuvissa liitettyä. Samoja sävyjä näkyy löydetyn myös vertaisarvioissa, mutta rivien välistä tulkiten niiden runsauden suhteen löytyy hajontaa. Itselleni makumaailma ei kuitenkaan tunnu vertautuvan suoraan dubbeliin sen tunnusomaisempien vivahteiden jäädessä hieman varjoihin, vaan jonkinlaisena yleisempänä talvioluena tämän nautiskelin. Väliäpä sillä, hyvältä maistuu.
 |
| Fiskars Luostarin Talvipolku |
Meripihkanruskea, reunoiltaan nätin punertava olut vaalealla vaahdolla. Tuoksussa kevyttä paahteisuutta, suklaata ja tummaa, hieman imeltynyttä maltaisuutta. Kypsää kuivahedelmäisyyttä, mukavaa pehmeyttä ja luumuisuuttakin.
Maku on tuoksun linjoilla, runsaammin paahtuneena ja suklaisena kuitenkin. Taaempana lämmön myötä nousevaa kuivahedelmäisyyttä, kevyttä siirappisuutta ja yleistä imeltyneisyyttä. Kovin makeaksi meno ei kuitenkaan koidu, mikä vähän yllättääkin. Tyylissä harvemmin esiintyvä, joskin yllättävän toimiva paahteisuus on aika kuivaa, samoin siihen liitoksissa oleva suklaisuus ja kevyt lämpökin hillitsee imeltyneisyyttä. Tuntuma voisi napsun soljuvampi ehkä olla, mutta pahemmin en siitä tohdi jäädä nurisemaan.
Kokonaisuutena oivallinen talviolut, joka henkii sellaista talven lumisen, postikorttimaisen kylänraitin tai maalaistien iltahämyistä tunnelmaa pakkasen paukkuessa ympäristössä. Tykkäsin.
Pisteet: 37/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti