Founders Porter

Kaunis olut, vaikka autotallissa ihastelisi...

• Tyyli: Porter
• Alk.%: 6,5
• Panimo: Founders Brewing Company, Grand Rapids, Michigan, USA

Michiganilaisen laatupanimon portteri saapui talven ratoksi Alkon valikoimiin ja tottahan tuo piti kokea. Maalauksellinen, vanhahtava etikettitaide verhoaa tummanpuhuvaa nektaria sisältävän olutpullon kylkeä. Olut kuuluu Foundersin ympärivuotiseen tuotantoon, mutta on omiaan nimenomaan kylmän ja pimeän vuodenajan tunnelmallisiin hetkiin sovitettavaksi. Münich- ja suklaamaltaisiin nojaavaa runkoa on aateloitua Crystal-, Willamette- ja Nugget-humalin kokonaisvahvuuden noustessa 6,5%:in ja EBU-lukeman näyttäessä 47,9:ää.

Nautiskelin omani autotallin viileydessä muuttokamoja järjestellen. Takkatulen soljuvan lämmön puutteesta huolimatta olut toimi todella hienosti, luoden jo itsessään lämpimän ja pehmeän tunnelman ympärilleen... Hieno olut...

Founders Porter

Musta, ruskealla vaahdolla varustettu olut. Tuoksu on paahteisen maltainen, kevyen kahvinen ja kuivan suklainen. Myös vienoa luumua sekä tuhdimpaa, kevyen palanuttu leipäsyyttä.

Maultaan runsaan paahteinen, hienoisen kahvinen ja lopussa mukavan katkera. Salmiakkia, suklaata, kuivaa hedelmää ja rouheaa leipäisyyttä. Jälkipotkussa yrttiä, sitrussävyistä hedelmän hapokkuutta sekä lakritsaa.

Suussa soljuva ja pyöreä mutta myös karskisti pureva.

Tuomio: Mainio, monipuolisen onnistunut porter yhdistelee hienosti paahteen ja sopivan katkerokattauksen parhaita paloja... Toimii!

Pisteet: 38/50

Ruosniemen Panimo Diplomi-insinööri Double IPA

Katkera Dippainssi seinäruusuna...

• Tyyli: Double / Imperial IPA
• Alk.%: 8,0
• Panimo: Ruosniemen Panimo, Pori, Suomi

Ruosniemen insinööripanimossa on tosiaan valmistunut myös ylemmän tutkinnon omaavaa Diplomi-insinööriä eli purevan katkeraa double IPAa. Alkon tilausvalikoimaan kuuluvaa olutta on mahdollista saada käsiinsä oman lähi-Alkon kautta, mutta vähimmäistilausmäärä on laatikollinen (109,92€). Kannattaakin tiedustella, josko myymälä tilaisi kopan ja ottaisi ylimääräiset pullot hyllyyn myytäviksi. Olutoppaan kautta pystyy myös tarkastamaan, missä myymälöissä kyseistä olutta on jo valmiiksi hyllyssä: Diplomi-insinöörin saatavuus.

Graduaan yötä päivää vääntänyt Diplomi-insinööri on kunnolla katkeroitunut, EBU-arvoltaan 107:n kieppeillä kummitteleva olutnautinto katkerohampaan kolotukseen. Panimo itse luonnehtii tuotetta seuraavasti:

”Diplomi-insinöörin maailmassa asiat pelkistetään prosessikaavioiksi. Keskustelua kutsutaan iteroinniksi ja tunneälyä tai muuta vatulontia ei päätöksenteossa tarvita. Suhteessa Insinööriin Dippainssi pitää itseään aina etuliitteensä verran vahvempana, halutumpana ja paremman tuoksuisena.”

Meripihkainen, kohtalaisesti vaahtoava olut. Tuoksu on napakan sitruksinen, mäntyisen havuinen ja hieman pihkainen. Kevyttä mausteisuutta, terävää, katkotun kukanvarren pisteliäisyyttä. Kevyen ranskanleipäistä mallasta, hyvin hienoa toffeen väriä, ei juurikaan makeutta. Hyvin, hyvin kipakka ja runsaanlainen...

Maultaan tuoksun kaltainen, hyvin katkera ja kuiva DIPA. Sellainen tuoreen kukanvartinen, rehdisti greippisen katkera aalto hallinnoi kokonaiskuvaa. Lopussa on hieman valkopippurista vivahdetta, mutta myös kevyesti hedelmäisempääkin sitrusmaisuutta. Napakka on, mutta myös rungokkuutta löytyy. Karamellit ja toffeet on heitetty romukoppaan ja eteenpäin marssitaan vaaleanmakuisen maltaan pohjustamana. Tuntumassa on hienoista tahmaavuutta, kuivuudesta huolimatta myös kevyttä pyöreyttä.

Tuomio: Napakan katkera, kuiva ja vaalean rungokas. Itse ehkä kaipaan sitä makeutta ja hedelmää DIPAani, mutta onhan tässä potkua kerrakseen. Katkeron juhlaa... 

Pisteet: 37/50

Mikkeller Green Gold

Vihreää kultaa...

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 7,0
• Panimo: Mikkeller, Kööpenhamina, Tanska
• Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Belgia

Mikkellerin Green Gold tuli Alkon valikoimiin jokunen hetki sitten ja kyllähän hyvälle IPAlle on aina ottajia. Olutoppaan forumilla spekuloitiin kovasti oluen tuoreuden laitaa ja nimimerkki Andyn tekemän salapoliisityön perusteella voinen todeta, että nyt on tuoretta tavaraa!

Oluena Green Gold on ”vanha” tuttu, sillä kaivelin muistiinpanoista esiin ensikohtaamisemme raportin. Tuote käväisi Harry’sin hanassa kolmisen vuotta sitten ja vakuutti tuolloin miellyttävän voimakkaalla humalaprofiilillaan. Merkille pantavaa on, että olen tuolloin kaivanut EBU-lukemaksi niinkin kovan arvon kuin 137, mutta tuo lienee paholaisen painovirhe. Alkon mittaama 55,6EBU sen sijaan kuulostaa ihan sopivalta…

Green Gold on Cascadella, Citralla, Simcoella ja Centennialilla humaloitu, seitsemänprosenttinen ja napakka IPA, joka on saanut runkoonsa ohramaltaiden lisäksi myös kaurahiutaleita ja paahdettua ohraa. Mikkelleriläiseen tapaan olut on pantu Belgiassa De Proeffin luolassa.

Mikkeller Green Gold

Meripihkainen olut runsaalla ja kestävällä vaahdolla. Tuoksu on tuore, vehreän pureva ja sopivan aromaattinen. Sitruksisen kipakka, kukkaisen tuore ja sateen kasteleman yrttinen. Kevyttä makeutta, ehkä vienoa pihkaakin...

Maultaan melko suoraviivainen, rapea ja maistuva. Sitruksista rutistusta, vehreää yrttisyyttä ja katkaistua kukanvartta sekä kevyttä pihkaa. Mallaspuoli jättäytyy taaemmas kevyen karamellisenä, hitusen rouheana ja punertavana. Kipakka. Hieman tahmaava ja sopivan pyöreä ilman että raikkaus vaarantuu...

Tuomio: Napakka, tuoreen rapea IPA nimensä mukaisesti vehreällä tunnelmalla.

Pisteet: 38/50

Schneider Weisse Tap 7 Unser Original

• Tyyli: Hefeweizen
• Alk.%: 5,4
• Panimo: Weissbierbrauerei G. Schneider & Sohn, Kelheim, Saksa

Weissbierbrauerei G. Schneider & Sohn on saksalainen vehnäolutpanimo jonka laatuun ja makuihin voi aina luottaa. Panimo on perustettu ”vasta” vuonna 1872, mutta saksalaisittain lyhyestä historiastaan huolimatta se omaa vahvan kannatuspohjan niin alueellisesti kuin kansainvälisemmilläkin vesillä. Panimo on kulkenut Schneiderin suvussa polvelta toiselle, Georgilta Georgille käyden välissä myös Mathilde Schneiderin omistuksessa palaten taas Georgien ketjuun…

Panimon perusti Georgeista se ensimmäinen eli luontevasti Georg I. Samoihin aikoihin hän hankki oikeudet kuninkaalliseen oluenpanoon eli alkoi valmistamaan maistuvaa vehnäolutta Ludwig II:n hoviin. Näin syntyi olut, jota valmistetaan vielä tänäkin päivänä: Schneider Weisse Tap 7 Unser Original.

”Tapseiska” on tunnelmallinen ja toimiva hefeweizen, jonka raaka-aineet tulevat panimolle ominaisesti Kelheimin alueelta. 60% vehnämallasta, 40% ohramallasta – humalina panimon luottolajike Hallertauer Tradition sekä Magnum… Erittäin hyvä paketti kasassa siis.

Aina kyseinen olut ei kuitenkaan ole puhutellut, tai näin ainakin kirjanpitoni väittää. Vuodelta 2011 olevassa arviossa totean oluen tylsäksi, kuivaksi ja mauttomaksi – tasapaksuksi tallaajaksi. Mitäpä sitä murehtimaan, makumieltymykset elävät ja muuttuvat, mutta ajan myötä varmasti myös kehittyvät. Mitään ihmeellisyyksiähän kyseinen olut ei tietenkään tarjoile, mutta eipä perushefen tarvitsekaan. Perusvarma, puhutteleva, tasapainoinen ja toimiva makumaailma riittää, se on se juttu…

Schneider Weisse Tap 7 Unser Original

Rusehtavan oranssi, normaalisti vaahtoava vehnäolut. Tuoksussa purukumia, banaania sekä sopuisaa vehnäoluthiivaista happamuutta. Tasapainoista pippurimausteisuutta, kevyttä sitruunaa sekä korianterista yrttisyyttä. Oikein hyvä.

Maultaan hieman särmikkäämpi. Mausteinen hiivaisuus on esillä, samoin neilikkainen tuulenvire. Banaani on hieman hillitympää, samoin tuoksun purukumi. Kirpakkaa, sitrusmaista happamuutta, yleistä kuivuutta sekä varsin rehtiä ja tasapainoisen jyhkeää hefetunnelmaa.

Tuomio: Kirpakkaa ja hieman kuivempaa suuntaa edustava, laadukas ja tasapainoinen hefeweizen. Ei ehkä edelleenkään se kaikkein omin tämän tyylin edustaja itselle, mutta silti pirun mainio vedos!

Pisteet: 35/50

Vakka-Suomen Prykmestar Jouluolut 2015

Vaaleampaa sävymaailmaa joulusesonkiin...

• Tyyli: Savuolut
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Vakka-Suomen Panimo, Uusikaupunki, Suomi

Uusikaupunkilaisten jouluisen savuinen pils on tullut aiempina vuosina kohtalaisen tutuksi ja senpä myötä se löysi tiensä ostoskoriini jälleen kerran. Vaaleita savuoluita on toki olemassa muitakin, mutta pääsääntöisesti tarjonta tuppaa painottumaan tummempiin sävyihin. Vaalea ja rapea pils kuitenkin tarjoaa mainion pohjan sopivalle savun tuiverrukselle joka vahvistaa muutoin vaaleansävyisen oluen soveltuvuutta myös pimeämmän vuodenajan tunnelmointiin. Minusta tämä on miellyttävä ja sopivan erilainen jouluolut, joka luottaa rehteihin ja maistuviin makuihin…

”Prylkmestar Jouluolut on vaalea, rapsakasti humaloitu suodatettu savuolut, jonka raikkaassa maussa yhdistyvät niin Pils-oluen puhtaus, kuin oluen valmistuksessa käytettyjen savumaltaiden hieno aromi.”

Vakka-Suomen Prykmestar Jouluolut 2015

Oljenkeltainen, kirkas ja kohtalaisesti vaahtoava olut. Tuoksu on vaalean maltainen, hieman ruohoinen ja sopuisan turpeinen. Raikas mutta samalla vuodenaikaan sopivaa tunnelmaa henkivä.

Maussa nahkean savuinen henkäys on tuoksua paremmin esillä, mutta sen voimakkuus on sovitettu kokonaisuuden kannalta sopivaksi, muille mauille hienosti tilaa antavaksi. Oikein miellyttävä, tunnelmallinen ja nautinnollinen näkemys vaaleasta savuoluesta. Kevyttä makeutta, vaaleaa viljaisuutta ja ruohoisen raikasta purevuutta... Siinäpä ne perusteesit elegantin savuisuuden lisäksi.

Tuomio: Monikäyttöinen, puhutteleva ja tasapainoinen savupils näin joulusesongin ratoksi.

Pisteet: 33/50

Jukolan Aito Sahtivierre myynnissä Karoliinan Kestikievarissa!

Mieluisa yllätys Leivonmäellä...

Käväisin viikon alkamisen kunniaksi visiitillä Heinolan Heila Lähiruokatorilla. Sahti-, makkara- ja glögi-ostosten lisäksi piipahdin myös takahuoneen puolella jututtamassa Titta Pihamaata ja Mikko Hasua – Pihamaan Viinitilan, Viini-Heilan ja Pihamaan Panimon taustavoimia siis. Kävimme läpi yritysten toimintaa ja tuotteita, mutta kurkistimme myös Viini-Heilan sekä Pihamaan Panimon tiloihin. Pyörähdys oli antoisa ja kolmen yrityksen keskinäistä asettelua selventävä, mutta myös jääkaapin ja vatsan sisältöä täydentävä. Tapaamisen jälkeen suuntasin nimittäin ostoksille lähiruokatorin puolelle luonnollisesti sahti- ja viinihyllyn kautta lihatiskin suuntaan… Myös Heilan lounas tuli taas toimivaksi todettua, joten mikäpäs siinä lähteä iltapäivän orastaessa kohti kotipuolta.

Pysähdyin matkalla vielä piiraanhakuun Leivonmäelle viime kesänä auenneeseen Karoliinan Kestikievariin, joka jatkaa alkuperäisen Karoliinan Kahvimyllyn tarinaa. Tämä pysähdys yllättikin paikallisen olutharrastajan positiivisesti, sillä ensimmäinen asia ovesta tultaessa oli kyltti: Jukolan aito sahtivierre 18,00 (3 litraa)! Meinasi mennä pullat väärään kurkkuun, mutta en niitä onneksi vielä ollut ehtinyt ostaa…

Valmiiksi hiivattu vierre pitäisi ohjeen mukaan olla helppo käyttää sahdiksi... Jahka tuotteen malttaa ensin sulattaa...

Jutustelin aiheesta Kestikievarin avuliaan myyjän kanssa ja sain kuulla, ettei kyse ollutkaan suoranaisesta uutuustuotteesta. Jukolan Sahtivierre oli ollut myynnissä jo vuoden päivät ja se on etenkin näin joulun alla osoittautunut varsin suosituksi tuotteeksi. Itselleni tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun kuulin ko. tuotteen olemassa olosta ja saatavuudesta. Kyseessä on kolmen litran kanistereissa myytävä, valmiiksi hiivattu ja pakastettu sahtivierre, jonka mukana tuleva ohjeistus opastaa tuotteen käytössä. Vierteen valmistaa Kestikievarin yhteydessä toimiva Jukolan Juusto tai pikemminkin sen juustomestari, Leivonmäkeä Sahdin SM-kisoissakin edustanut Markku Liias.

Soittelin siltä istumalta Markulle ja hän avasikin minulle vierteensä syvimpiä saloja. Koska Leivonmäki sijaitsee Itä-Hämeen sahtialueen reunamilla on tuota perinnettä harjoitettu myös Markun kotitilalla sadan vuoden ajan. Sahdilla on kuulemma ollut paikkansa juhlien sulostuttajana ja talkootöiden jouduttajana tälläkin alueella ja tottahan kulttuuria on hyvä pitää yllä! Vaikka vierteen voisi hankittujen lupien puitteissa valmistaa rosteriastioissa juustolankin puolella, valmistaa Markku vierteensä omalla maitotilalla, haapapuusta valmistetuilla välineillään. Reseptiikka ja valmistustapa ovat pysyneet samoina sukupolvien ajan: sahtiin tulee ohran ohella vehnää ja ruista, mutta vierrettä myös keitetään. Katajaa käytetään kuurnan reunoilla, mutta koko pohjaa niillä ei vuorata.

Ehdimme rupattelemaan pitkän puhelun aikana aiheesta enemmänkin, mutta lähimuistini tila tuntuu olevan rajallinen. Jukolan tilan sahdinvalmistuksesta löytyy kuitenkin mainintaa jostain 50-luvulla kirjoitetusta kirjastakin ja hiljattain tilan piharakennuksesta on löytynyt myös vihkonen, jossa prosessi ja reseptiikka on kuvattu tarkoin...

Joka tapauksessa käyttövalmista (heh) vierrettä löytyy hyvinkin läheltä Jyväskylää hyvien yhteyksien varrelta ja mikä parasta, löytyy samasta osoitteesta verrattomia leipomotuotteita ja juustoja! Win win, vaikka millä porukalla olisi liikkeellä. Eiköhän yksi satsi lähde testiin täälläkin jahka muuttohommat saadaan ojennukseen.

J-P