sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Hailuodon Dunkkeli


Hailuodon Dunkkeli
Hailuodon Panimon Dunkkeli on saksalaine tumma pohjahiivaolut.
Talveen hyvin sopiva makeahko, täyteläinen ja tasapainoinen tumma laakerimme istuu erinomaisesti myös ruokapöytään. Kevyt humalointi ja monipuolinen mallaspohja luovat oluen harmonisen makumaailman.
Hailuodon perusvarmat maut ovat toimineet Olutkellarissa hienosti ja mukava huomata, että oluet ovat vakioittaneet paikkansa Länsiväylän hyllyssä. Tällä kertaa testiin lähti tummempaa lagermaailmaa henkivä Dunkkeli, joka on jätetty monen muun hailuotolaisen tavoin tyylin optimivahvuutta kepoisemmaksi. Esimerkiksi panimon vehnäoluet eivät tästä vahvuuden mietoudesta ole minusta kärsineet, vaan makua ja tuntumaa on ollut enemmän kuin riittävästi. Dunkkeli olikin sitten ensimmäinen, jonka äärellä sitä runsautta olisi saanut olla enemmänkin.

Dunkkelin mallaspohjasta löytyy Münichia, Pilsneriä, Cara 100:sta ja Cara Blackia, humalapuolelta taas Hersbrucker Purea ja Mandarina Bavariaa sekä kylmähumaloinnista Cascadea ja Saphiria. Ei siis ihan perinteisemmän pään humallajikkeita, muttei kuitenkaan liian eksoottista menoakaan. Vahvuutta tosiaan vain 4,3%, mikä on tähän tyyliin turhan vähän. Dunkkeli on muutes taas tuttuun tapaan luomuolutta.

Hailuodon Dunkkeli
Tummanruskea, valoa vasten reunoilta punakka olut runsaalla vaahdolla. Tuoksussa melko runsasta maltaisuutta hienoisella paahteella varustettuna. Aika maltillinen ja harmiton.

Maku on hieman runsaampi, tummaa, hieman paahtunutta ja siirappista mallasta pääasiassa esittelevä. Lopussa kevyttä katkeruutta, jälkimaussa eniten paahteisuutta. Dunkkeli on kuitenkin Hailuodon ensimmäinen (minun maistama) olut, jossa etiketissä ilmoitettu, lajille turhan matala vahvuus myös tuntuu. Ei pahasti, mutta kokonaisuuteen se selvästi vaikuttaa, vaikka makua ihan mukavasti löytyykin. Sais olla rosentin verran töpäkämpi…

Pisteet: 28/50

torstai 24. tammikuuta 2019

Tornion Lapland Pilsner


Tornion Lapland Pilsner
Gluteenittomuus on noussut olutmaailmassakin kansan huulille ja valikoima tuntuu viimeisen vuoden aikana laajentuneen suht mukavaa tahtia. Myös Tornion Panimo kantaa korsia tähän kekoon ja nyt käsittelyssä oleva Lapland Pilsner on hyvinkin suunmukainen ja kokonaisuutena toimiva lisä kasvavaan valikoimaan.

Lapland Pilsner ei sinällään mikään uusi tuote ole, sillä se pohjautuu vahvasti aiemminkin tarjolla olleen Czech Style Pilsnerin reseptiikkaan. David Mášan kehuja keränneen Pilsin vahvuus on samalla nostettu paremmin toimivalle tasolle ja olut liittyy nimimuutoksen myötä panimon ”mestarisarjaan” eli osaksi vierailevien panimomestareiden kanssa loihdittua Lapland-olutsarjaa. 

Oman tölkkini sain maistoon panimolta, mutta aika hyvin tätä näkyy jo isommissa marketeissa tarjolla olevan. Pisteet näemmä pysyvät Czech Style Pilsnerin tasolla, vaikka lisävahvuutta sen runkoon aikanaan kaipailin. Nyt vahvuus on nostettu luotaisempiin lukemiin, mutta arvosanaan sillä ei näemmä ole vaikutusta. Hyvin maistuu edelleen, mikä on pääasia.

Tornion Lapland Pilsner
Kirkas, vaaleankeltainen ja valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on aika eleetön, selkeään pilstyyliin etenevä eli raikas ja tuoreen ruohoinen. Mallaspeti on vaalea ja kepeälinjainen, taustalta löytyy kevyttä voita.

Maku on toimiva, mukavasti törpöteltävä monikäyttöolut, jossa on riittävästi (muttei liikaa) makua. Aika raikas, sopivan rapea ja tyylinmukainen. Tuore ruoho, vaalea ja harmiton mallaspuoli yhdistettynä pitkänä jatkuvaan, purevaan jälkimakuun. Toimiva kokonaisuus.

Pisteet: 33/50

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Northern Monk x Esben Bøg Jensen x People Like Us: Patrons Project 7.05 Sæsoner Kettle Sour Saison

Kesän merkkejä...
Northern Monkin kulttuurikollabojen tuotoksia on rantautunut kaupparajan noston myötävaikutuksella myös vähittäismyyntiin. Valokuvaaja Esben Bøg Jensenin kesäistä valokuvataidetta esittelevä purkillinen kattilahapatettua Saisonia kiinnitti huomioni Länsiväylän hyllyssä ja ihan hyvästä syystäkin: onhan se aika hieno ilmestys, eikä Northern Monkin nimi aiheen kiinnostavuutta ainakaan himmentänyt.

Olut on osa panimon Patrons-kulttuuriprojektia. Oluita juonitaan eri alojen taiteilijoiden, urheilijoiden ja vieraspanimoiden kanssa, pääpainopisteenä Leedsin alueen kulttuurivirtojen esittely. Vierailevat panimot tosin edustavat vähän laajempaa maantieteellistä levikkiä, sillä nytkin mukaan otettu People Like Us vaikuttaa Tanskassa.

People Like Us on panimona siinä suhteessa omintakeinen, että sen operatiivisesta puolesta vastaavat autistiset työntekijät. Toimintaa tukee kaikkien tuntema Mikkeller, jonka kanssa projekti on alkujaan myös ideoitu ja käynnistetty. People Like Us on toiminut jo vuodesta 2016 lähtien ja sen tavoitteena on paitsi työllistää rajoitteellisia sosiaaliryhmiä, myös kannustaa muita kaupallisia toimijoita vastaaviin käytäntöihin.

Northern Monk x Esben Bøg Jensen x People Like Us: Patrons Project 7.05 Sæsoner Kettle Sour Saison
Northern Monk x Esben Bøg Jensen x People Like Us: Patrons Project 7.05 Sæsoner Kettle Sour Saison
Northern Monk x Esben Bøg Jensen x People Like Us: Patrons Project 7.05 Sæsoner Kettle Sour Saison
Esben on sen sijaan valokuvataiteilja, joka ikuistaa "arkisia" asioita jokapäiväisestä elämästämme. Upeat maisema- ja luontokuvat koostavat niitä pieniä yksityiskohtia, joita nykyihminen ei välttämättä kykene tai halua kiireessään havaita. Mukana on myös kekseliäitä yleiskuvia urbaanista ympäristöstä, jotka vangitsevat ohikiitäviä hetkiä päiviemme varsilta.

Itse olut on 5,5-prosenttinen, happamanlainen Saison, joka on humaloitu Hallertau Blancilla. Se on jatkumoa Saisoneiden maailmaa syväluodanneelle Sæsoner-olutsarjalle, johon kattilahapatettu näkemys tuo oman, modernia menoa esittelevän lisäsävynsä. Saisonin etsijälle tämä voi jonkinasteinen pettymys tosin olla, sillä aika vahvoja Sour Ale –piirteitä olut pääosin pursuilee.
Through our Saesoner series we’ve been exploring different interpretations of the saison style. For the fifth installment in the series, we teamed up with our Danish friends from People Like Us to brew a kettle soured version.
We settled on a complex malt bill containing rye and spelt, with flaked varieties of wheat, oats, and barley to provide body and compliment the earthy, spicy and peppery notes provided by the classic Belgian WLP565 yeast strain.
A small whirlpool hop addition of Hallertau Blanc sits nicely alongside the fruity tartness created through the souring process, providing a pleasant balance to the earthier notes of the malt and yeast.
Northern Monk x Esben Bøg Jensen x People Like Us: Patrons Project 7.05 Sæsoner Kettle Sour Saison
Sama purkki riisuttuna.
Kevyen utuinen, vaaleankeltainen ja runsaan, valkean vaahdon nostava olut. Keskirunsas tuoksu ilmentää perusvarmaa sourtunnelmaa. Ei mitään ylitselyövää, muttei mitään hissutteluakaan. Sitruksen ja greipin hapanta puolta, viheromenaa ja kohtalaista maltaisuuttakin. Taustalla on mukavaa valkopippurisuutta sekä vaaleaa, hivenen kirpeää ja kuivan rypälemäistä marjaisuutta.

Maku on hieman hedelmäisempi, mutta silläkin saralla edelleen happamansävyinen. Sitrusta, vaaleaa omenaisuutta ja ehkä mehukkaampiakin nuotteja. Mallas pyöristää tunnelmaa ja pehmentää happamuutta, valkopippurinen mausteisuus on kuivaa ja toimii hyvin vaalean marjaisuuden kanssa. Tuoksua selvästi runsaampi, yllättävän paljon aikaa ottava eli mukavan fiilisteltävä hapanolut.

Pisteet: 35/50

tiistai 22. tammikuuta 2019

Mustan Virran St. Olaf American Pale Ale 1,2%

Mustan Virran St. Olaf American Pale Ale 1,2%
  • Tyyli: Vähäalkoholinen olut / American Pale Ale
  • Alk.%: 1,2
  • Panimo: Mustan Virran Panimo, Savonlinna, Suomi
Kepeät ja oikeastaan holittomatkin mallasjuomatuotteet ovat kiinnostaneet jo pidempään, mutta varsinainen kulutusinnostus alkoi omalla kohdalla vasta viime kevään aikoihin. Tuolloin markkinoilta alkoi löytyä enemmän jo ihan oikeasti maistuvaa, kepeän linjan craft-valikoimaa ja hellekesää vasten romukopasta kaivettu juoksuharrastus tarjosi sopivan janontunteen virkistävien vaihtoehtojen läpikäyntiin.

Makrotuotteista Heineken 0,0 löysi paikkansa virkistävänä, tasapainoisena ja harmittomana juoksubissenä, mutta craft-puolella läpimurto on vielä tekemättä. Alle kolmeprosenttisten vaihtoehtojen kirjo alkaa jo tarjoamaan ihan kivasti vaihtoehtoja mm. Session (NE)IPOjen ja sourien sarjoissa, mutta yleensä joko saatavuus tai hinta ovat horjuttaneet tuotteiden vakioitumista laajempaan käyttöön. Enemmän tarjolla olevista ei taasen ole sitä suuhun sopivaa vielä löytynyt, vaikka Olvin ja Saimaan tuotoksista moisia vähän salaa ehdin toivomaan.

Whiplashin Northern Lights olisi tietty ilmiselvä ja monia maistelutilanteita valloittava valinta, mikäli saatavuus yltäisi keskiseenkin Suomeen. Big Dropin Stoutia täältä jo saakin, mutta tyylivalinta ei ole ehkä se optimaalisin ja monikäyttöisin lähes holittomalle oluelle. Maistamisen arvoinen tuote toki kyseessä. Rehellisen nollaprosenttinen ei-lager on kuitenkin vielä hakusessa, mutta nyt osuttiin jo aika lähelle vaikka vahvuus reiluun prosenttiin nouseekin:

Mustan Virran Panimon kohutun St. Olafin 1,2-prosenttinen versio on näet saanut sen verran kehuja osakseen, että pitihän sekin sitten testata. Alkuperäinen (4,5%) painos näet osoittautui hyväksi kesäolueksi, mikä petasi mukavia toiveita tämän miedommankin tuotteen kohdalle. Ja kyllähän tuo hienosti toimikin.

Mustan Virran St. Olaf American Pale Ale 1,2%
Vaaleankeltainen, kirkas ja kepeän vaahdon nostava olut. Tuoksu on hedelmäinen, pääosin sitruksinen ja ohuen passionmainen. Semmoista Session IPOista tuttua aromia, joka sinällään toimii, mutta kertoo samalla ettei täysveristä IPAa olla nuuskimassa. Mukana on myös hentoa paahtoleipää. Lajissaan hyvin kutsuva.

Makukin on kiva. Aika raikas ja sitruksinen, havuinen, vaaleaa paahtoleipää antava ja hiilihapoiltaan kipakka. Keveys tuntuu, mutta kun sen osaa tiedostaa, hoksaa nopeasti olevansa erittäin laadukkaan, lähes holittoman oluen äärellä. Nyt on onnistuttu hienosti!

Pisteet: 30/50

lauantai 19. tammikuuta 2019

Omnipollo Aurora

Omnipollo Aurora

Omnipollon tuotantolinjalta on tullut myös varsin toimivaa vehnä-IPAa. Tuote on valmistettu De Proefilla Belgiassa ja sen rungosta löytyy ohra- ja vehnämaltaiden lisäksi myös kauramallasta. Humalointi on komian etiketin mukaan hoidettu Galaxyllä ja Mosaicilla, joten senkin myötä paketin pitäisi olla kunnossa. Vehnä-IPAa onkin tyylisuuntana ollut hienoinen ikävä. Ei sillä, että se järin harvinainen meilläkään olisi, mutta jotenkin se vain tuntuu omaan makuun aina toimivan. Pitäisi hankkia useammin…

Omnipollo Aurora
Vaalea, haaleankeltainen ja sameanlainen olut kepeällä, valkealla vaahdolla. Tuoksu on hieno, vaalean trooppinen ilman turhia makeuden ryöppyjä. Kuiva, vaalea, hedelmäinen ja aromaattinen. Tietty sitruksinenkin.

Maku toistaa tuoksua. Todella raikas ja sopivan suoraviivainen vehnä-IPA trooppisen aromaattisessa, mukavasti rutistavan sitruksen päättävässä muodossa. Tropiikista on tosiaan poimittu lähinnä vaaleita sävyjä menon ollessa kevytkenkäistä ja makeutta välttelevää. Toimii todella hienosti.

Pisteet: 38/50