Ayingerin kevätoluet: Maibock ja Frühlingsbier

Kevätoluista jyhkeämpi Maibock.

Ja kesäisemmän kepeä Frühlingsbier.

Alkosta löytyi alkukesästä parikin maailmanmainion Ayingerin kevätolutta. Verkkopalvelun kautta kotiutetut oluet viipyivät matkalla pitkälle lomakauden läheisyyteen, mutta samapa tuo. Vaalean maltaiset maut toimivat hyvin myös loma-askareista palautumiseen. Hakisin molempia varmasti kaappiin vielä näin syksyäkin vasten, mikäli vain lähimyymälästä hyllystä vain löytyisi.

Jyhkeämpi Maibock on kutkutellut mieltäni jo monena vuonna aikaisemminkin, mutta ensikosketus tuli tosiaan otettua vasta tänä kesänä. Frühlingsbier sen sijaan on jäänyt vähemmälle huomiolle, vaikka sitäkin muistelisin Suomestakin aiempina vuosina myös saadun. Kaksi kärpästä siis samalla kertaa ja vähän harmittaakin, että aiheeseen tuli tartuttua vasta nyt.

Ayinger Maibock on tosiaan ryhdikäs, syksyllä kevättä varten lageroitumaan laitettu, yleensä maaliskuussa tuoppeihin valutettava lagerolut. 6,5-prosenttisena, vaaleanpuhuvana bockina se tarjoileekin hyvää vastapainoa talven tummemmille, runsaamman maltaisille kausioluille. Hallertaun humalin ryyditettyä olutta kuvataan täyteläiseksi, vaaleaksi ja hieman hedelmäiseksi, keskiasteisesti humaloiduksi lageriksi, mitä se kieltämättä alusta loppuun onkin. Hyvin tasapainoinen, mukavan runsasmakuinen ja omaan suuhun sopivassa kulmassa iskevä saksalaisen olutosaamisen taidonnäyte. Perusasioita kauniissa paketissa.

Frühlingsbier on taas hieman kepoisampi, hyvinkin vaaleasävytteinen kevätolut, jonka kohdalla panimoltakin viitataan mielikuviin, kuten rento nautittavuus, sessioitavuus ja mutkattomuus. Kevyt, mutta maistuva kellerbier on luonnollisesti suodattamaton ja miellyttävän aromaattista, hieman hedelmäistä ja kukkayrttistä tunnelmaa välittävä. Se lasketaan Maibockin tapaan vapauteen aina maaliskuussa, mutta kyllähän tällaiselle oluelle on paikkansa aina kesän loppuhetkiin saakka. Ja miksei pidemmällekin.

Erinomaisia juomia molemmat. Taattua Ayingerin laatua.

Ayinger Maibock

Maibock / 6,9%

Kauniin keltainen, runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on runsaanlainen, vaalean maltainen, siinä sivussa kevyen leipäinen yrttinen ja hienoisen hedelmäinen. Varsin tasapainoinen ja kutsuva tuoksu.

Maku ihastuttaa tuoksuakin suuremmin. Melko vahva maku täyttää suun runsaudellaan. Paljon vaaleaa, hieman leipäisää mutta samalla viljavaa mallasta, kohtalaista yrttisen oloista katkeroa. Mukana kulkee kevyttä hedelmäisyyttä, muttei ylitseleimaavasti. Jykevää, vaalean maltaista bockia parhaimmillaan...

Pisteet: 37/50

---

Ayinger Frühlingsbier

Kellerbier / 5,5%

Hyvin vaaleankeltainen, hienoisen sumea ja kevyelti vaahtoava olut.  Tuoksu on kepeä ja raikas. Kevyttä, aromaattista, mutta hyvin hillittyä hedelmäisyyttä, yrttisyyttä ja varsin vaaleaa, hentoa, mutta silti hyvin esiin tulevaa maltaisuutta.

Maku on tuoksua napakampi. Yrttisyys tarraa tuoksua paremmin kiinni saaden myös kukkaisempia viitteitä ja ennestään kepeä, vaalea hedelmäisyys hiipii taustarooliin. Vaaleaa, kepeää mutta läsnäolevaa mallasta, lopussa todettua purentaa. Erittäin mieluisa lager, johon kyllä ilomielin Keski-Euroopan meitä aikaisemman kevään auringossa kylpevän biergartenin rauhassa tarttuisi.

Pisteet: 36/50

Beer Hunter's Mufloni Saison de Randonneur Kataja Edition 2021

Beer Hunter's Mufloni Saison de Randonneur Kataja Edition 2021

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 6,0
• Panimo: Beer Hunter's, Pori, Suomi

Beer Hunter’sin mainio, viimeksi kahdeksan vuotta sitten tavattu katajanmarjoilla leikittelevä versiointi Saison de Randonneur -oluesta oli yksi tämän kesän suurimpia valopilkkuja Alkon uutuuksien joukossa. Jälleen melko korkealla hintapyynnillä varustettu olut on yksi niitä kotimaisia suurteoksia, joita odottaa mielellään vaikka pidemmänkin ajanjakson uudestaan saapuvaksi.

Ehdin jo alkuun kirjoittamaan, etten ole varma, onko oluen resepti elänyt ajansaatossa minkä verran. Muistiinpanoja selatessani päättelin, että ainakin pitkälti samoilla linjoilla makumaailman päävärien kanssa tunnutaan liikuttavan. Pulloa kääntämällä kuitenkin selvisi, että pientä viilausta on raaka-ainepuoleen tehty, sillä aiemmin käytetyt Tettnanger-, Celeia- ja Chinook -humalat on tällä kertaa korvattu Hallertau Traditionilla ja Loralilla. Vahvuutta on tutut kuusiprosenttia ja katajaisen kaunista Saisonia se edelleen alusta loppuun tarjoilee.

Kolmevarttisen pullon hinta kipuaa Alkossa lähes seitsemääntoista euroon, joten kovinkaan montaa pulloa tuskin tulee hamstrattua, mutta ainakin yksi pitää loppukesän tunnelmointiin varmastikin vielä hakea.

Beer Hunter's Mufloni Saison de Randonneur Kataja Edition 2021

Samea, kauniin keltainen ja nätin vaahdon nostava olut. Tuoksu ihastuttaa. Se on melko runsas ja voimakas, varsin monipuolinen mutta myös sitrusmaisen pirskahteleva. Katajaisuus on erittäin hienosti esillä ja tuo mukaan myös saisonin mausteisuuteen ja humaloinnin yrttisyyteen yhtyvää havun tuntuakin. Kevyttä kuivahedelmää, vehnävää mallasta... Oikein hyvältä vaikuttaa. 

Maku ei jää tuoksusta jälkeen, vaan ehkä jopa syventää kiehtovuuttaan. Runko vaikuttaa saisoniksi melko jykevältä, vehnävän pyöreältä, mikä antaa muutoinkin runsaille mauille tukea rönsyillä. Kataja on mainitusti hyvin esillä, samoin raikkaan sitruksinen vireys. Mausteisuutta, yrttisyyttä, taustalla kuiva-aprikoosista runsautta, myös appelsiinimaisia piirteitä. Melko katkera, hyvin suhteutettu lopetus, katajainen, mausteinen jälkimaku. On kyllä just eikä melkein.

Pisteet: 39/50

Keesmann Bamberger Herren Pils

Keesmann Bamberger Herren Pils

• Tyyli: Pilsner
• Alk.%: 4,8
• Panimo: Keesman-Bräu, Bamberg, Saksa

Löytyi sitä Keesmannia vihdoin omaankin lasiin. Kaihoten olen katsellut, kun olutsomessa on tasaiseen välkähdellyt kehutun saksalaispilsin kuvia pitkin kesää. Alkosta sitä olisi voinut toki tilatakin, mutta lomasesonki meni tehokkaasti mökkimaisemien väliä matkaten ja maakunnan syrjäseutujen rauhasta nauttien, mihin ei oikein paketin odottaminen pitkäripaiseen saapuvaksi sopinut. Loma kuitenkin taittui ja pääsin pitkästä aikaa Palokan Citymarketin olutapajille, mistä vähän toivoinkin bambergilaisten makuja löytyvän. Etiäinen osui kohdilleen ja pian oli olut viilennyksen kautta lasintäytteenä.

Panimokaupunki Bamberg mielletään herkästi savuolutkaupungiksi, mikä tietty johtuu etenkin Brauerei Hellerin hyvästä näkyvyydestä Suomessa. Puhun toki vahvasti omasta näkökulmastani tarkastellen, mutta kukapa ei tuota palvisavuista tunnusaromia ensimmäisenä mieleensä saisi, kun sanat ”Bamberg” ja ”olut” samassa lauseessa kuulee. Wundenburgin kaupunginosassa toimiva Keesmann-Bräu tunnetaan kuitenkin nimenomaan heleästä pilsistään. Ja hyvästä pilsistä tunnetaankin!

Kenties ehkä enemmän esillä olevan Mahr’s Braun naapurissa majaileva Keesmann on toiminut niillä sijoillaan aina perustamisestaan, vuodesta 1867 lähtien. Perheomisteisen panimon voidaan siis hyvillä mielin todeta olevan osa Bambergin katukuvaa.

Keesmann Bamberger Herren Pils

Viljavan keltainen, kaunisvaahtoinen ja aika nätti olut muutoinkin. Tuoksu on hieno. Melko hillitty, mutta asiansa kyllä kertova, vaalean maltainen, melko kuiva ja tuoreen ruohoinen.

Maku ei jätä kylmäksi. Vaalea, viljava ja olkinen maltaisuus on aavistuksen leipäisääkin, mutta makeutta ei luonnollisesti matkasta löydy. Napakka humalointi on sävyltään tuoreen ruohoista, yrttistä ja varsin purevaa. Ai että.

Pisteet: 38/50

CideErikin kotisiiderit mökkimaistossa

CideErikin viime syksyn satoa.

Sain usean, usean vuoden tauon jälkeen taas käsiini CideErikin siideriprojektin tuotoksia. Edellisen kerranhan näiden äärellä on tullut istuttua seitsemisen vuotta sitten. Välissä ehdittiin Leevin kanssa myös lopulta erittäin hienosti kypsynyt ja aikaakin kestänyt weeheavykin valmistamaan (tarkemmin sanottuna Leevi teki ja minä pidin seuraa), mutta senkin ”tieteellisen testin” raaka-aineet on juotu pois varastosta jo vuosia sitten.

Aiempien siiderimaistojen jujunahan oli erilaiset makeutusmuodot, mutta nyt saamani kolmikko nojaa eroissaan enemmälti käytettyjen hiivakantojen tuomiin vivahteisiin. Olen edelleenkin varsin ummikko, mitä siideriasioihin tulee, joskin aihe sinänsä kovasti etenkin kesäaikaan kiinnosteleekin.

Alla maistelussa mukana olleiden juomien tietoja. Kolmosnäyte on kahta muuta selvästi pidempään käynyt, sitä myöten kuivempi ja muutoinkin aikamoisen villi. Syvennyin siidereiden saloihin mökkisaunan terassilla eräänä rauhallisena kesäloman iltana. Yllättävän nopeasti omakin suu alkoi kolmikon väliltä eroja löytämään, joskin päävärit ja vehreän kirpeään omenaisuuteen nojannut makumaailma hyvin vakaasti samaa tietä tuntui kulkevankin.

Kuvissa näytteet on aseteltu numerojärjestykseen vasemmalta alkaen.

Näyte #1:

• Käymään: 10.10.2020
• Pullotettu: 25.10.2020
• OG: 1.044
• FG: 1.002
• Hiiva: Jack’s M2
• Jälkikäymissokeri: 7g/litra

Näyte #2

• Käymään: 25.10.2020
• Pullotettu: 12.11.2020
• OG: 1.044
• FG: 1.002
• Hiiva: Jack’s CL23
• Jälkikäymissokeri: 7g/litra

Näyte #3:

• Käymään: 24.10.2020
• Pullotettu: 18.12.2020
• OG: 1.044
• FG: 1.002
• Hiiva: Browin Ciderini
• Jälkikäymissokeri: 7g/litra

Mukavaa puuhaa kesäillan auringossa.

Yleisesti ottaen kaikki versiot ovat mukavan rungokkaita eli omenaa löytyy mausta runsaasti ja taustaa kannattelee suht runsas, lähtökohtaisesti aina kirpeälle ja kuivalle omenaisuudelle mukavan pehmeää nojaa antava suutuntuma.

#1 Pehmeä suutuntuma, ei silti mainittavaa makeutta. Kirpeähkö, mutta myös lakkamaista sivumakua kantava.

#2 Selvästi vaahtoavin. Edellistäkin kirpeämpi, mutta myös runsasmakuisempi ja tasapainoisempi.

#3 Kaikista napakin ja kuivin, ei silti poskia täysin suppuun vetävää, mutta makeutta on turha etsiä. Mukana myös melko voimakasta talliaromia, mitä ei kahdesta muusta löydy. Ehkä vähän hervoton esitys monen kuriositeetin esittelyn myötä.

Pyörittelin laseja aikana ja haarukoin siidereitä mielijärjestykseen. Melkolailla kättelyssä oli selvää, että vaihtoehto numero kaksi oli kaikkien suunmukaisin. Siitä löytyi kohtalaisen hyvää, tasapainoista varmuutta, mitä kahdessa muussa ei mainittavissa määrin pidemmän päälle löytynyt.

Alkuun ehkä ajattelin, että funkkisaromia kantava kolmosnäyte olisi saattanut saavuttaa etumatkan hetken maistelun jälkeen, mutta sen tarjonta osoittautui pitkässä juokussa turhan haastavaksi ja monelta suunnalta tökkiväksi siideriamatöörin suuhun, että päädyin nostamaan hieman lakkamaisemmankin kakkoserän sen edelle.

#2 Kuohuvuus ratkaisee kenties pelin, sillä sen tausta tasapainottaa ehkä selkeiten puhtaan omenaisen makumaailman vihreää kirpeyttä.

#1 On myös pehmeän kautta kuivaan ja kirpeään päätyvä, ehkä hieman kevyempi esitys, jossa on myös pientä liuotinmaista tuntua mukana.

#3 Aloittaa kaikkein hillityimmin, mutta villintyy melko nopeasti ja tarjoilee jopa tallimaisia aromeita varsin kuivan ja kirpeän omenaisuuden oheen. Ajan myötä villimielisyys tuntuu saavan vain lisäpontta ja tasapainottavan palasen puuttuminen korostuu entisestään.