 |
| CideErikin viime syksyn satoa. |
Sain usean, usean vuoden tauon jälkeen taas käsiini CideErikin siideriprojektin tuotoksia. Edellisen kerranhan näiden äärellä on tullut istuttua seitsemisen vuotta sitten. Välissä ehdittiin Leevin kanssa myös lopulta erittäin hienosti kypsynyt ja aikaakin kestänyt weeheavykin valmistamaan (tarkemmin sanottuna Leevi teki ja minä pidin seuraa), mutta senkin ”tieteellisen testin” raaka-aineet on juotu pois varastosta jo vuosia sitten.
Aiempien siiderimaistojen jujunahan oli erilaiset makeutusmuodot, mutta nyt saamani kolmikko nojaa eroissaan enemmälti käytettyjen hiivakantojen tuomiin vivahteisiin. Olen edelleenkin varsin ummikko, mitä siideriasioihin tulee, joskin aihe sinänsä kovasti etenkin kesäaikaan kiinnosteleekin.
Alla maistelussa mukana olleiden juomien tietoja. Kolmosnäyte on kahta muuta selvästi pidempään käynyt, sitä myöten kuivempi ja muutoinkin aikamoisen villi. Syvennyin siidereiden saloihin mökkisaunan terassilla eräänä rauhallisena kesäloman iltana. Yllättävän nopeasti omakin suu alkoi kolmikon väliltä eroja löytämään, joskin päävärit ja vehreän kirpeään omenaisuuteen nojannut makumaailma hyvin vakaasti samaa tietä tuntui kulkevankin.
 |
| Kuvissa näytteet on aseteltu numerojärjestykseen vasemmalta alkaen. |
Näyte #1:
- Käymään: 10.10.2020
- Pullotettu: 25.10.2020
- OG: 1.044
- FG: 1.002
- Hiiva: Jack’s M2
- Jälkikäymissokeri: 7g/litra
Näyte #2
- Käymään: 25.10.2020
- Pullotettu: 12.11.2020
- OG: 1.044
- FG: 1.002
- Hiiva: Jack’s CL23
- Jälkikäymissokeri: 7g/litra
Näyte #3:
- Käymään: 24.10.2020
- Pullotettu: 18.12.2020
- OG: 1.044
- FG: 1.002
- Hiiva: Browin Ciderini
- Jälkikäymissokeri: 7g/litra
 |
| Mukavaa puuhaa kesäillan auringossa. |
#1 Pehmeä suutuntuma, ei silti mainittavaa makeutta. Kirpeähkö, mutta myös lakkamaista sivumakua kantava.
#2 Selvästi vaahtoavin. Edellistäkin kirpeämpi, mutta myös runsasmakuisempi ja tasapainoisempi.
#3 Kaikista napakin ja kuivin, ei silti poskia täysin suppuun vetävää, mutta makeutta on turha etsiä. Mukana myös melko voimakasta talliaromia, mitä ei kahdesta muusta löydy. Ehkä vähän hervoton esitys monen kuriositeetin esittelyn myötä.
Pyörittelin laseja aikana ja haarukoin siidereitä mielijärjestykseen. Melkolailla kättelyssä oli selvää, että vaihtoehto numero kaksi oli kaikkien suunmukaisin. Siitä löytyi kohtalaisen hyvää, tasapainoista varmuutta, mitä kahdessa muussa ei mainittavissa määrin pidemmän päälle löytynyt.
Alkuun ehkä ajattelin, että funkkisaromia kantava
kolmosnäyte olisi saattanut saavuttaa etumatkan hetken maistelun jälkeen, mutta
sen tarjonta osoittautui pitkässä juokussa turhan haastavaksi ja monelta
suunnalta tökkiväksi siideriamatöörin suuhun, että päädyin nostamaan hieman
lakkamaisemmankin kakkoserän sen edelle.
#2 Kuohuvuus ratkaisee kenties pelin, sillä sen tausta tasapainottaa ehkä selkeiten puhtaan omenaisen makumaailman vihreää kirpeyttä.
#1 On myös pehmeän kautta kuivaan ja kirpeään päätyvä, ehkä hieman kevyempi esitys, jossa on myös pientä liuotinmaista tuntua mukana.
#3 Aloittaa kaikkein hillityimmin, mutta villintyy melko nopeasti ja tarjoilee jopa tallimaisia aromeita varsin kuivan ja kirpeän omenaisuuden oheen. Ajan myötä villimielisyys tuntuu saavan vain lisäpontta ja tasapainottavan palasen puuttuminen korostuu entisestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti