Hertog Jan Dubbel

• Tyyli:  Abbey Dubbel
• Alk.%: 7,3
• Panimo: Arcense Bierbrouwerij (InBev), Arcen, Hollanti

Ylevästi Brabantin (1267–1294), Lothierin and Limburgin (1288–1294) herttuan, Jan Ensimmäisen (Duke John I – John the Victorious) nimeä kantava dubbel. Alunperin Hertog Jan oli vain brändi, jonka alla Arcense Stoombierbrouwerij valmisti eri oluita. Vihdoin vuonna 1998 koko panimon nimeksi vaihdettiin Hertog Jan, mutta näyttääpä se löytyvän myös nimellä Arcense Bierbrouwerij. Arcenilaispanimo perustettiin jo vuonna 1914 nimellä Stoombierbrouwerij 'de Vriendenkring' (suom. höyrypanimo, kaveripiiri), mutta toinen maailman sota kohteli sitä ja sen ympäristöä kaltoin. Jälleenrakentaminen alkoi 1945 ja kymmenen vuotta myöhemmin uusi, modernisoitu panimo aloitti toimintansa. Vuosien mittaan panimon nimi ja omistajat vaihtuivat, kunnes 1995 nykyinen omistaja In-Bev osti sen.

Miksi panimo sitten kantaa yli seitsemänsataa vuotta sitten (1253-1294) eläneen herttuan nimeä? Sitä en varmaksi osaa sanoa, mutta ainakin referenssit tuntuvat miehellä olevan kunnolliset. Legenda kertoo, että tavallisten ihmisten seurassa viihtynyt aatelinen arvosti hyvää ruokaa ja juomaa – juhlia joissa olut sai virrata vapaasti. Tarinan mukaan hän juhlisti yhtä keskiajan suurinta taistelua, Woeringen taistelua (5.6.1288) oluella joukkojensa kanssa. Jotkut olettavatkin hänen olleen legendaarinen Gambrinus ('Jan primus' = Jan de eerste) – olutta suojeleva pyhimys (eng. the patron saint of beer). 

Herttua Jan de Eerste itse

Gambrinuksesta – oluen kuninkaasta – onkin olemassa useita tarinoita, vähän riippuen kehen historian henkilöön se milloinkin yhdistetään. Vaihtoehtoja on siis Janin lisäksi muitakin. Gambrinuksen myytistä on olemassa myös sadunomainen tarina köyhästä lasinpuhaltajasta, joka teki saatanan kanssa sopimuksen sydänsurujen unohtamiseksi. Oluttahan se pirulainen tietenkin opetti valmistamaan. Tuon tarinan voi käydä lukemassa esimerkiksi täältä.

Tarina Jan Primuksen tiestä Gambrinukseksi on myös hauska. 1100-luvulla Brysselin panimoiden pitäjät kokoontuivat yhteen valitakseen itselleen vahvan ja rohkean johtajan. Valinta tapahtui kilpailuna, jossa tehtävänä oli kantaa suuri – luonnollisesti täysi – oluttynnyri kahden kivenheiton päässä olevaan maaliin. Ensimmäinen tästä suoriutunut olisi uusi johtaja. Myös herttua Jan oli ilmoittautunut kilpailuun. Hänet kuvataan useasti vahvaksi ja älykkääksi mieheksi, joten hän tarkkailikin aiempien yrittäjien epäonnistuneita kantoyrityksiä. Kun hänen vuoronsa vihdoin koitti, asettui hän maahan makaamaan ja käski palvelijaa lyömään tynnyrin tappi auki. Maassa maaten hän antoi oluen virrata suuhunsa ja tyhjensi tynnyrin pohjia myöten. Tyhjän tynnyrin hän sitten kantoi maaliin. ”Oluen kuningas”, panimoiden ja majatalojen pitäjien johtaja oli näin valittu.

Mielenkiintoinen tarina tämäkin, kuka tietää vaikka pitäisi paikkansakin. Siitä kotiläksy jollekin historianikkarille! Yhtä kaikki, Gambrinus on vuosikymmenten ajan ollut panimoiden ”vetonaula” maailmanlaajuisesti, joten ainakin legendasta on otettu kaikki irti. Johan tässä historian tuntia pitäessä pääsee jano yllättämään, maistellaanpa sitten tätä olutta…Pullohan on muuten mitä hienoin!

Hertog Jan Dubbel

Tumman ruskea, punertava olut. Vaahdoltaan vaaleaa, keskirunsasta ja suht nopeasti pariin milliin laskeutuvaa. Tuoksu miedonpuoleinen, toffeista makeutta ja tummaa, kypsää belgihedelmäisyyttä. Miellyttävää, melko laimeana tosin. Tästä pientä miinusta. Mausta löytyy tuoksua runsaammin vivahdetta. Päällimmäisenä tuo tumma belgihedelmäisyys, niinikään tumma, paahtuneen siirappinen maltaisuus sekä kuivahko mausteisuus. Lisäksi hienoinen alkoholin pilkahdus viimeisellä kolmanneksella, jossa myös ripaus yrttistä tuntua. Jälkimaussa tuo siirappinen makeus saa hieman pohjaan palaneita piirteitä, muuttuen kuivemmaksi, tahmaavaksi. Myös hitunen tummaa, marjaista happamuutta, joka toimii oikein kivasti. Suutuntuma keskitäyteläinen, hitusen alakanttiin runsaahkojen hiilihappojen vuoksi. Samalla osa tummasta pehmeydestä katoaa, mutta toisaalta tuo piristää muuten ehkä tunkkaiseksikin kääntyvää yleiskuvaa. Toisaalta melko perustavanlaatuinen dubbel, mutta jokin nostaa tätä omalla asteikollani keskinkertaisuudesta hieman ylemmäksi. Ei hassumpi, kyllähän tätä hiljalleen nautiskelee – ei tee edes tiukkaa. Mielestäni hyvä - ei paras, muttei huonokaan - dubbel.

Pisteet: 33/50

 

Brewdog Libertine Black Ale

• Tyyli: Black IPA
• Alk.%: 7,2
• Panimo: BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti

"Elosteleva" musta ale...

Jo kulttimaineeseen noussut punk-panimo BrewDog on saanut bisneksilleen lentävän lähdön. Reilussa viidessä vuodessa toiminta on laajentunut hurjasti. Panimon tuotteita toimitetaan jo lähes kolmeenkymmeneen maahan ja se on  perustanut jo yksitoista omaa nimeään kantavaa baaria. Mikä mielenkiintoisinta, näillä näppäimillä avattava kahdestoista baari on ensimmäinen saarivaltakunnan ulkopuolella – Tukholmaanhan se siis on tulossa. Heja Sverige! Jälleen yksi hyvä syy vierailla kansankodissa. Lisäksi uuden panimon avajaisia vietettiin tämän vuoden alussa pääkallopaikan siirtyessä Fraserburghista viitisenkymmentä kilometriä etelämmäksi Elloniin, lähemmäksi Aberdeeniä. Hienoa toimintaa! Vanhat tilat toimivat vielä koelaboratoriona uusille, mullistaville kokeiluille. Pelottavan nerokasta meininkiä.

Eli taas olisi lasissa yksi mielenkiintoinen olut Skotlannin nummilta. Tämän kertainen tuote on mallia single hop, eli sen teossa on käytetty maltillisesti vain yhtä humalalajiketta – BrewDogin tapaan rekkalasteittain tosin. Valinta on osunut Simcoe ”muotihumalaan”, josta myönnän itse pitäväni kovastikin, sopii siis mainiosti. Panimon etiketeissä on aina hauskoja ”tarinoita”, markkinointipropagandaa pullon sisällöstä, niin myös tässäkin. Niitä on aina hauska lueskella. Pieni varoituskin löytyy tämän kertaisesta tekstistä: ”… Swallow hard – this beer bites”. Tumma humalapommi siis käsissä, täytyy käsitellä varoen! Oluessa sanotaan yhdistyvän IPAn humalainen sinfonia ja stoutin hemmotteleva maltaisuus. Tämä pullollinen on muuten peräisin vielä tuolta "vanhalta" laitokselta eli hetken jo kaapissa ollut.

Brewdog Libertine Black Ale

Lähes läpitunkematon, todella tumman ruskea, oikeastaan mustuutta hipova olut, joka vaahtoaa melko hillitysti. Tuoksun pääsosassa esiintyy mäntyinen ja greippinen, osittain auton kumia hipova humalointi, joka ei em. määrittelystä huolimatta ole kovin päälle käyvää. Kevyesti tumman paahteinen, hennosti myös trooppista hedelmäisyyttä, ehkä jopa toffeen makeutta ja salmiakkia. Maku näinkin monimuotoiseksi ja suht voimakkaaksi olueksi (vieläpä BrewDogiksikin) maku on varsin tasapainoinen. Sopivasti tummaa, paahteista mallasta, greippisen hapanta ja mäntyisen pisteliästä humalointia. Toffee on lähestulkoon kadonnut, myös tropiikin hedelmät ovat taustakuorossa, ollen tuntuvimmin läsnä maun loppuvaiheilla ennen jälkimakua. Jälkimaku puolestaan greippisen katkera, pitkä ja miellyttävä. Ei liian silmille hyppivä, myös joillekin BIPOille tyypillinen autonkumisuus on hillittyä, ”suitsittua” ja reunoiltaan pyöristettyä. Ilahduttavan tasapainoinen ja mukavan laadukas olut, jota voisin suositella kokeiltavaksi, mikäli vastaan vain tulee. Hyvällä tapaa yltiöpäinen, panimolle tyypillinen ylilyöntien tavoittelu on jätetty totuttua vähäisemmäksi, tuloksena yllättävästikin ”normaalimpi” tuotos. Ei hassumpaa, mukava välillä näinkin. Kyllähän tässä särmää silti on, älkää siis huoliko.

Tarinaa pullon kyljestä...

Pisteet: 38/50

 

Malmgård Huvila Arctic Circle Ale

• Tyyli: Aromatisoitu olut
• Alk.%: 7,3
• Panimo: Malmgårdin Panimo, Malmgård, Suomi

Malmgård on yksi laadukkaimista kotimaisista pienpanimoista ja luonnollisesti yksi omista suosikeistani. Harrastuksen alkuvaiheilla Arctic Circle oli jokseenkin hämmentävä kokemus, koska siinä oli jotain ”erilaista”, kiehtovaa ja syvällistä. Nykyisinkin se jaksaa yllättää ja siksi se onkin mieluisa kumppani minulle. Saatavuus on tällä hetkellä heikohkoa, sillä Alko-monopolimme pitää tuotetta vain tilausvalikoimassa, josta sitä on saatavilla vain kahdenkymmenen pullon kertaostoksina. Hintaa tuolle puuhasalkulle kertyisi komeat 104,40€. Onneksi jotkin palvelualttiit myymälät suostuvat tilaamaan laatikon hyllyyn sitä pyydettäessä, jolloin itse voi napata ne tarvittavat kappaleet päältä pois ja myymälä ottaa loput myyntiin. Omani ostin jokin aika sitten Jyväskylän keskustan liikkeestä, mutta tällä hetkellä näitä ei sielläkään hyllyssä ole. Saatavuutta voi tarkkailla vaikkapa täältä. Arctic Circle on myös yksi niistä Malmgårdin tuotteista, joita on viety myös rapakoiden taakse (mm. Viro ja USA). Malmgårdin valikoima on muutenkin mieleeni, siitä löytyy nimittäin aina jotain tilanteeseen sopivaa.

Alkon jouluvalikoimassakin aiemmin esiintynyt Arctic Circle Ale on suodattamaton kotimaisen käsityöoluenvalmistuksen taidonnäyte. Sen erikoislaatuisuus piilee valmistuksessa käytetyissä, hieman epätyypillisemmissä ainesosissa, kuten ruismaltaissa ja tuoreissa katajanoksissa. Sinällään katajan käyttö omaa maassamme vuosisataiset perinteet, ollen olennainen osa etenkin sahdin valmistusta, mutta muiden oluttyylien valmistuksessa se on huomattavasti vähemmän käytetty raaka-aine. Ruismaltaiden käyttöä taas toivoisi kotimaiseen oluentuotantoon huomattavasti enemmän, sillä onhan se perinteisesti yksi tärkeä osa identiteettiämme ja ruokaympyrääkin. Näiden käytöstä siis kiitosta panimon suuntaan! Arctic Circle on parhaimmillaan pitkään nautiskeluun hyvässä seurassa, juuri niin kuin hyvän oluen pitääkin.

Malmgård Huvila Arctic Circle Ale

Tumman ruskea, punertava ale jonka vaalean ruskea vaahto on keskirunsasta, muttei kovinkaan kestävää. Tuoksussa miellyttävää, pehmyttä maitokahvin paahteisuutta ja tumman karamellista mallasta. Myös havuista katkeroa ja tummaa hedelmäisyyttä on tunnistettavissa. Aiemmissa muistiinpanoissani esiintyvä happamuus ei ole tällä kertaa läsnä, ehkä hienoisesti sivulla. Maussa myös paahteisuutta, mutta tumman karamellinen maltaisuus on vahvemapana esillä. Havuinen happamuus ja greippinen katkero ovat selvästi tunnistettavissa läpi maun, voimistuen loppua kohden. Pienempinä määrinä tummaa suklaata, kypsää hedelmäistä makeutta, lakritsia, salmiakin suolaisuutta ja tiraus yrttejä sekä marjaista happamuutta havujen joukossa. Suutuntumaltaan melko paksu, hitaasti nautittava ja makuisa olut. Herkullinen sekoitus karamellimaltaista, pehmeän paahteista ja sopivan rapsakasti humaloitua katajamausteista nektaria. Havuinen, katajainen happamuus toimii hyvin yhteen makeuden ja greippisen katkeron kanssa, loistava taidonnäyte katajan käytöstä. Monipuolinen, tasapainoinen ja ennenkaikkea laadukas seurustelujuoma, tätä kannattaa etsiä käsiinsä jos suinkin mahdollista.

Pisteet: 39/50

 

Flying Dog UnderDog Atlantic Lager

• Tyyli: Vaalea Lager
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Flying Dog Brewery, Frederick, Maryland, USA

Marylandin ylpeyden, Flying Dog Breweryn sessiolager on rantautunut Suomeen. Omani bongasin Keljon Citymarketista ja eihän tuota voinut hyllyyn jättää pölyttymään. Myös UnderDogin etiketti on vahvasti gonzo-vaikutteinen, kuten panimon muidenkin tuotteiden. Taiteellisen ulkomuodon taustoista (ja sen mukanaan tuomista ongelmista Suomessa) sekä panimosta kirjoittelin jo aiemmin Gonzo Imperial Porterin yhteydessä. Panimon antamien speksien mukaan UnderDogin on valmistettu vehnä-, ruis- ja cara-pils-maltaista saksalaisen hiivan avulla. Humalointi on hoidettu Perle- ja Goldings-lajikkeilla. Ruokasuosituksena käytännössä kaikki kevyempi, kesäinen ruoka aina vaaleista lihoista kevyempiin juustoihin, äyriäisiin ja salaatteihin. Tästäpä siis vinkki korvan taakse, kun mökkimenúita suunnittelette! Tai no, maistetaanpas ensin.

Flying Dog UnderDog Atlantic Lager

Oljenkeltainen, hieman samea lager-olut. Vaahtoa se muodostaa suhteellisen niukasti. Tuoksu melko maltillinen. Vahviten aistittavissa on ruohoista, osittain kukkaista humalointia. Vaalea mallaspohja on aavistuksen makeaa, mukana myös jonkin verran hedelmäistä makeutta. Maku on varsin mainio, hienon makuisa suhteessa valtavirtaan. Toki tuo ei sinällään mitään yltiöpäistä ole, mutta ainakin humalointi on selkeästi aistittavissa. Se on tuoksun tapaan ruohoista, hitusen yrttistä ja kukkaista. Hienoinen sitruksen puraisu tuntuu myös, etenkin jälkimaussa jossa myös tuoreen ruohon happamuutta. Mallaspohja on vaaleaa, aavistuksen makeaa ja keksimäistä. Lisäksi mausta löytyy ripaus hedelmäistä makeutta, mutta kyllä tuo katkeroiden happamuus yhdessä hiilihappojen kanssa tekevät oluesta mukavasti kieltä kipristelevän. Jälkimaussa on selkeä greippinen katkeruus. Suutuntuma on jokseenkin yläkanttiin prosentteihin verrattaessa, ihan mukava siis. Eipä hassumpi lagerjuoma rapakon takaa. Kyllä tämän kanssa kelpaa kevyttä tai tulista ruokaa parittaa, terassilla istua tai muuten vaan oleilla. Potentiaalia löytyy, katkeroita voisi napsun verran olla enemmän, nytkin tosin tunnistettavissa. Kiva, suht sopivissa määrin katkeroitu lager.

Pisteet: 32/50

 

Siideriarvio: Viini-Pihamaan Aito Omena 7.5%

• Tyyli: Siideri
• Alk.%: 7,5
• Tuottaja: Viini- ja Puutarhatila Pihamaa, Kalkkinen, Suomi
• Saatavuus: Heila Lähiruokatori, Heinola (kartta)

Vaikka olut onkin blogin pääasiallinen arvostelun kohde, päätin kokeilla siipiäni myös siidereiden maailmassa. Vaikeatahan tuo oli, sillä alan sanasto ja tuntemus on todella hataralla tasolla. Tämä paistaneekin asiaan perehtyneille läpi tekstistä. Siidereitä tulee juotua todella harvakseltaan, vaikka niiden mausta pidänkin – etenkin kuivemmat maistuvat kesäisin. Nyt puhun siis näistä ”oikeista”, omenamehusta tehdyistä tuotteista, en suomalaisten massatuottajien mango-banaani-ebenpuu-vanilja-aromi -sokeriliemistä. Niitä ei juo pirukaan.

Jokin aika sitten aloin pohtimaan kotimaisten viinitilojen valikoimia ja samalla kartoitin siiderin valmistajia, sekä näiden jälleenmyyntiä. Koska siideri on määritelmältään hiilihapotettua omenaviiniä, pätevät sen tuotantoon samat säännöt kuin tilaviineilläkin. Niitä siis on luvallista myydä suoraan valmistuspaikalta, vaikka alkoholipitoisuus ylittäisikin tuon turmiollisen 4,7%:n rajan. Yksi kotimaisista tuottajista on Asikkalan Kalkkisissa toimintaansa harjoittava Viini- ja Puutarhatila Pihamaa, jonka mainiosta sahdista kirjoittelinkin aiemmin tällä viikolla. Kotitilan lisäksi Pihamaa valmistaa tuotteitaan Heinolassa sijaitsevan Heila Lähiruokatorin yhteydessä, josta niitä on myös saatavilla. Sama paikka siis kuin sahdinkin haussa! Sieltäpä tämä kuivan ja kypsytetyn Aito Omenankin mukaani nappasin. Alta löytyy amatöörin näkemys tuotteesta, pisteskaala poikkeaa olutarvosteluista, nyt käytössä asteikko 1-10.

      Viini-Pihamaan Aito Omena 7.5%

Ulkonäöltään kirkas, kupliva ja pirteän näköinen, melko vaalea. Hedelmäisyys tuoreen, vihreän omenan ja vastaavan hieman käyneemmän sekoitus, hapan ja kuiva. Makeus niinikään omenamaista, eli ei lainkaan sokerisen imelää. Toimii loistavasti valkoviinimäisen makumaailman kanssa, jossa on myös vaaleaa, marjaista happamuutta ja hitunen yrttistä tuntua. Suhteellisen runsaat hiilihapot terävöittävät makua ja tekevät siitä särmikkään. Ei välttämättä raikas, mutta suhteellisen kevyt ja etenkin kesäisten salaattien kaveriksi soveltuva. Jättää suuhun hieman makean, happaman tuntuman, joka kuivattaa suuta saaden sen pakonomaisesti supulleen. Varsin maukas ja ainakin omaan suuhun loistavasti istuva siideri. Vertailukohtia ei äkkiseltään ole heittää, mutta toimii mitä parhaiten. Kesäksi voisi noutaa lisää! 

Pisteet: 8,5/10

Alkon pienpanimo-oluet 2013: Saimaan Marsalkka Savu

• Tyyli: Savuolut
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Saimaan Juomatehdas, Lappeenranta, Suomi

Vielä kaivoin kaapista yhden maistamattoman oluen Alkon pienpanimo-olutkattauksesta. Jonkin verran noita vielä tarjolla on, mutta kohtalaisen hyvin ne ovat kauppansa tehneet. Itsekin olen uusintakierroksella pariin otteeseen käynyt. Nyt siis vuorossa Lappeenrannasta Mikkeliin muuttavan Saimaan Juomatehtaan Savu-olut, joka speksien mukaan on ”normaaleja” savuoluita huomattavasti tuhdimmin humaloitu – lähes 82 EBUa eli liikutaan jo siellä IPOjen maisemissa. Lisäksi olut on vielä suodattamaton, jotain pervoa tässä on nyt meneillään. Toivotaan, että hyvällä tapaa silti. Tämä tuotos taitaa vielä olla "vanhalla" panimolla tehtyä?

Saimaan Marsalkka Savu

Ulkonäöltään hieman harmahtavan ruskeaa, vähävaahtoista olutta. Tuoksussa suht miedon savuisuuden lisäksi tummaa suklaata, tummaa paahtoleipäistä maltaisuutta, salmiakkia, hieman lakritsia, aavistus sitruksista katkeroakin. Jopa pienoisenä yllätyksenä tulee hienoinen makeus, joka toimii aika mukavasti kevyehköksi jäävän savun kanssa. Kokonaisuutena tuoksu on kuitenkin varsin mieto. Maussakaan ei savuisuus tunnu kuin yhtenä aromina muiden joukossa, melko hailakkaa tuo siis on. Onneksi oluesta löytyy muita makuja ihan mukavasti. Hieman yllättävästikin greippinen ja jokseenkin havuinen humalointi tuntuu odotettua vahvemmin, ehkä ajattelin sen jäävän vahvemmin savun jalkoihin. Tuo on mukana oikeastaan heti maun alkumetreiltä saakka voimistuen loppua kohden. Jälkimaussa katkerot tuntuvat selkeimmin. Savu on vahvimmillaan alku kolmanneksella, mallasrunko on suht makeaa, hieman leipämäistä tuntuakin. Lisäksi mausta löytyy salmiakin suolaisuutta ja lakritsia. Mielenkiintoinen olut, sillä savuoluena tämä ei toimi, mutta toisaalta katkeroita on kivasti ja savu tuo sivussa mukavan lisän tähän soppaan. Loppuunsa ei hassumpi olut, jos sitä ei väkisin yritä tiettyyn muottiin tunkea. Oluen perimmäiset tarkoitusperät jäävät hieman mysteeriksi: onko tämä sitä mitä on haettu, vai onko menty metsään ja vahingossa onnistuttu. Yhtä kaikki, ihan kiva, mutta jotenkin silti hämmentävä kokemus. Runko voisi olla paksumpi, hiilihapot ovat mielestäni kohdillaan. Saksalaisiin esikuviin tätä en lähtisi vertaamaan edes vähää alusta, aivan eri sarjoissa painitaan jo lähtökohtaisesti. Liekkö tuo tarkoituskin? Yhteenvetona: kivan katkeroitu, hieman savuinen olut.

Pisteet: 32/50