Põhjala Öö

No tota, Öö---

• Tyyli: Baltic Porter
• Alk.%: 10,5
• Panimo: Põhjala, Tallinna, Viro

”Mitäs sulle oli?”

”No, Öö…”

Tuo maaginen hetki lähi-Alkon takahuoneen ovella. Ilmassa leijuvaa huonon vitsin nostamaa myötähäpeän verhoa voisi leikata veitsellä... Virolaisen Põhjalan kehuttu imperial baltic porter oli tullut tilattavaksi Alkon järjestelmään integroituneen Beers of the World –sivuston kautta ja nyt oli lähi-Alkoon saapuneen toimituksen noudon vuoro. Veikkaan, että oluen nimi tulee kulutettua puhki huonojen murjaisujen myötä varsin nopealla tahdilla – ainakin jos se allekirjoittaneesta on kiinni…

Öö eli Yö on tosiaan ytimekkäästi nimetty, muhkea baltic porter, joka on kuulunut Viron kirkkaimman pienpanimon valikoimiin aivan sen aloittamisesta lähtien. Nykyinen versio tosin poikkeaa hieman alkuperäisestä versiostaan, mutta niinhän nämä oluet tuppaavat aina alussa vähän elämään. Olut esitellään panimon sivuilla varsin tuttua pohjolan tunnelmaa henkivän vertauksen myötä. Eipä se aina mielessä pysy että pimeyden valtakuntaahan tuo etelänaapurimmekin näin talviaikaan on ja syksyn pitkä lumeton jakso on myös omiaan tehostamaan tuota tuntua. Meille sentään sataa lunta vähän enemmän iltoja valaisemaan. Tai yleensä ainakin on satanut...:

An Imperial Baltic Porter as dark as the Estonian winter nights. Strong enough to keep you warm through the cold evenings.

Põhjala Öö

Sysimusta, ruskealla vaahdolla varustettu olut. Tuoksu on vahvasti paahteisen maltainen, hivenen mausteinen ja kevyesti soijakastikemaisen suolainen. Ehkä hieman savuisen suklainen ja limpunkuorinenkin...
Maultaan samanlainen, tumman puhuva ja vähän intensiivinenkin. Kahvista, paahteista maltaisuutta, mausteista kuivuutta ja lopussa tummaa, kuivaa suklaisuutta sekä melko purevaa, yrttistä ja kevyen greippistä otetta. Aika jännä, joskin toimiva. Hieman kuiva, paahteinen ja kivan rosoinen. Suklaan loppuliuku nousee esiin hiljalleen ja täydentää kokonaisuuden kauniisti. Tuntumaltaan melko runsas, mutta voisi olla jykevämpikin.
Tuomio: Laadukas virolainen mukavalla paahdekirjolla varustettuna. Ei lajinsa huippu, mutta perhanan hyvää siltikin.

Pisteet: 39/50

Fuller’s Vintage Ale 2015

Odotettu talven sulostuttaja...

• Tyyli: English Strong Ale
• Alk.%: 8,5
• Panimo: Fuller's, Lontoo, Englanti

Mieltä lämmittävän laadukkaan lontoolaispanimon pahvinen juhlapakkaus on saapunut taasen Alkon ylähyllylle. Klassikoksi muodostunut olutsarja täyttää ensi vuonna pyöreitä vuosia kun 20. Vintage Ale (toivon mukaan) näkee päivänvalon – tai oikeastaan sen ujon kajastuksen mikä taivaalta päivisin näin joulun alla on nähtävissä. Viime vuonna oluen reseptiikassa seikkailtiin vähän kansainvälisemmillä vesillä jenkkipainotteisen humaloinnin myötä, mutta täksi vuodeksi on nähtävästi palattu turvallisesti kotoisempiin maisemiin.

Panimon 170-vuotisen taipaleen kunniaksi Maris Otterin maltaisaan mahtiin luottava olut on valmistettu puhtaista brittiaineksista humaloinnin henkiessä hyvää tunnelmaa Target-, Northdown-, Challenger- ja Goldings-lajikkeiden myötä. Pullot on tuttuun tapaan numeroitu ja tällä kertaa omalle kohdelle osui pullo numero 096241. Ja se oli hyvä pullo se…

Juhlavuoden kunniaksi myös aiemmat Vintage Ale –erät on laitettu myyntiin ja arvatenkin iäkkkäämpien painosten pullohinta nousee satoihin puntiin… Voisihan sitä piruttain hamstrata, mutta tilin saldo ei ihan anna myöten.

Fuller’s Vintage Ale 2015

Punertavan ruskea, vaaleavaahtoinen olut on kaunis näky. Tuoksu on runsas, rusehtavan sävyinen ja jopa arvokkaan oloinen. Tummahkoa, kuivattua hedelmäisyyttä, rusinaa ja karamellisävytteistä mallasta. Tunnelma on lämmin, ajoittain ohuesti alkoholia vilauttava ja kuivuutta mausteisuuden sekä kevyen pähkinän muodossa ilmentävä.

Makumaailma kiehtoo ja henkii hyvää brittitunnelmaa tummanpunertavan lämpönsä myötä. Kuivatun aprikoosista hedelmäisyyttä, rusinaa ja kuivakakkuisen karamellista maltaisuutta. Lopussa yrttistä, kevyen sitruksista pirteyttä, samoin pähkinää, yrttiä ja hillittyä mausteisuutta.

Tuntuma on melko runsas, sopivan soljuva ja lämmin. Oikein mainio...

Tuomio: Tämänvuotinen Vintage Ale palaa brittitunnelmaan onnistuneesti ja tarjoileekin upeaa, ylämaakartanon takkatulen säestämää henkeä. On hyvä, on levollinen...

Pisteet: 40/50

Beer Hunters Mufloni Saison De Randonneur 4,5%

Yksi maitokauppojemme helmistä...

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Beer Hunter's, Pori, Suomi

Tulipa kauppareissulla napattua pitkästä aikaa talteen maistuvan kesäinen, porilaisen Beer Hunter’sin pyöräilevä Mufloni eli Saison De Randonneur. Siitä taitaa jokunen vuosi olla, kun olen tähän maistuvaan saisoniin tarttunut ja oikeastaan tuntuukin, että onko sen valmistuksessa ollut hienoista taukoakin?

Ensimmäiset muistot tästä juomasta vievät vuoteen 2012, jolloin yhytin melko tuoretta porilaissaisonia Kampin olutkeitaalta. Koriin eksyi myös kevyttä piknikevästä ja matka jatkui kohti Olympiastadionia, jonka viereisellä tekonurmella alkoi kaverini fudismatsi. Mikäpäs siinä lämmin kesäilta kalliolla istuskellessa hyvän oluen ja pikkupurtavan äärellä, kun muut juoksevat pallon perässä…

Saison De Randonneur kolahti jo tuolloin, mutta maistui pienen tauon jälkeen vieläkin paremmalta. Yksi maitokauppojemme helmistä…

Beer Hunters Mufloni Saison De Randonneur 4,5%

Tasaisen samea, viljavan keltainen olut kauniin valkealla vaahtopäällä. Tuoksu on mainio. Se vaalean kepeä, viljavan vehnäinen ja saisonmaisen hiivainen. Kuivattavaa mausteisuutta, sitruksista happamuutta ja yrttisempää potkua.

Maultaan olut on oikein miellyttävä. Vaalea, viljavan vehnäinen makumaailma henkii sitrusmaista happamuutta, kesäistä kepeyttä ja mausteista hiivaisuutta. Lopusta löytyy sitrukseen yhtyvää yrttisyyttä sekä kevyttä valkopippurisuutta. Pitkä jälkimaku on kirpeän sitruksinen ja mausteisen kuivakka.

Tuomio: Runsasmakuinen, silti kesäisen kevyt ja vaaleansävyinen kokonaisuus. Rehti saisonelämys, joka ei kärsi keveydestään.

Pisteet: 38/50

Alkon Jouluoluet 2015: Suomenlinnan Old Greig

• Tyyli: Old Ale
• Alk.%: 7,0
• Panimo: Suomenlinnan Panimo, Helsinki, Suomi

Suomenlinnan Panimon tasaisen hillitty, mutta maistuva ja laadukkaan oloinen linja jatkuu Alkon jouluvalikoimaan tulleen Old Greigin myötä. Kyseistä Old Alea on nähtävästi valmistettu ennenkin, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun kaadan tämän tummanpuhuvan tunnelmajuoman lasiini. Kuvapuoli ei ehkä hengi sitä samaa tunnelmallisuutta, mutta tuo kameran käyttö ei tosiaan kuulu vahvimpiin puoliini. Old Alet ovat muiden hieman vahvempien tyylien tapaan niitä brittejä, jotka minulle saarivaltion annista parhaiten uppoavat.

Suomenlinnan Old Greig

Aika tummanruskea, melko niukasti vaahtoava olut. Tuoksu on tummanpuhuva. Paahtunutta maltaisuutta hieman leipäisellä otteella, luumua, kevyelti palanutta siirappia ja hentoa mausteisuutta. Tasapainoinen, varsin toimiva.

Maultaan pätevä. Sopivaa paahteisuutta, ohuen siirappista karamellisuutta sekä luumuvivahteista, kuivattua hedelmäisyyttä. Mausteista kuivuutta, kevyttä limppuisuutta ja hienoista yrttiä. Tuntumaltaan keskirunsas, yleisesti aavistuksen kuiva ja ehkä vähän potkua tunnelmaan kaipaava.

Tuomio: Tasapainoinen, puhuttelevan tunnelmallinen old ale, joka voisi kaivata pientä terää runkoonsa. Joka tapauksessa maistuva talviolut rauhalliseen oleskeluun…

Pisteet: 35/50

Kotiolutta Palokasta: J.L.:n IPA

Oluen tie pellolta pulloon on yleensä pitkä ja aikaa vievä prosessi, mutta siltikin monesti lyhyempi kuin matka pullosta lasiin siitä ajatusvirtaa pitkin Olutkellarin sivuille. Näin varmasti tälläkin kertaa… Mystinen J.L. toimitti minulle maistoon palokkalaisen kotikeittiön tuoreimpia antimia jo hyvän aikaa sitten, joten lienee jo hyvä aika sanailla niistä jotain julkisuuteen. Toimitus sisälsi kaksi olutta – aiemmin hurmanneen Slightly Mad IPAn uusi versiointi sekä ”hassu saison”. IPA lähti käsittelyyn ensimmäisenä…

Kyseinen vedos kulkee pelkistetysti nimellä ”IPA”. Sen mallasrunko noudattelee esikuvansa jälkiä pienin suhdemuutoksin tuunattuna. Humalointiin on tällä kertaa valittu Warrior-, Citra-, Chinook- ja Amarillo-lajikkeet eli suurimmat muutokset löytyvätkin siltä rintamalta (aiemmin oli Columbus, Simcoe, Nelson ,Sauvin ja Amarillo). Vahvuutta oluella on 7,2% ja se on pullotettu lokakuun alussa – nautintohetki osui marraskuun puoliväliin eli melko tuoretta tavaraa lasiini kaatelin…

Törmäsin muuten jokin aika sitten kauppareissulla erääseen kaveriini ja vaihtelimme siinä muutaman sanasen oluestakin. Kävikin ilmi, että kuulumme molemmat J.L.:n testiryhmään ja että samaiset IPAt ovat käyneet kummankin laseissa. Maailma on pieni, sillä tästä kytköksestä ei kummallakaan ollut aiemmin mitään hajua…

J.L.:n IPA

Hieman punertava, tummankeltainen olut kauniilla, vaalealla vaahtokerroksella varustettuna. Tuoksu on trooppisen hedelmäinen, pihkainen ja sitrusmaisen terävöitynyt. Ohutta karamellisuutta, vaaleahkoa maltaisuutta.

Entäs sitten makupuoli? Pihkaisen mäntyisyyden lisäksi se ilmentää hienolla tavalla trooppisen hedelmäsalaatin perusteesejä ja antaa mukavasti tilaa myös greippisemmällä sitruksen purulle. Mallaspuoli pitäytyy taustalla tukien kokonaisuutta kevyen makeana, muttei suurta roolia ottavana. Jälkimausta löytyy vienoa kellarimaisuutta, joka kuittaantuu melko nopeasti. Melko pureva, jälkimaultaan pitkä ja riittoisa. Kokonaisuudesta löytyy jonkin verran tasapainottomuutta ja ehkä hienoista makujen epäpuhtauttakin. Hiilihappopuolella voisi olla hitusen enemmän ytyä, vaikkei olut järin flättikään ole. Pieniä puutteita, ehkä makuasioitakin, mutta muutoin miellyttävää juotavaa.

Ei kuitenkaan ensimmäisen version tasolla.

Pisteet: 33/50