tiistai 9. huhtikuuta 2013

Pihamaan Sahti


Hattu pois päästä, nyt puhutaan sahdista! Sahti on perinteinen suomalainen suodattamaton perinnejuoma, ”alkuolut”,  jonka käsiinsä saaminen ei ole sitä aivan helpointa puuhaa. Sahti on erikoisasemassa muihin oluttyyleihin nähden, sillä luvanvaraiset sahdin valmistajat ovat myönnytettyjä myymään tuotettaan valmistuspaikan välittömässä läheisyydessä (vaikka alkoholipitoisuus ylittääkin paheellisen 4,7%:n rajan). Tämän vuoksi sahti onkin haettava paikanpäältä tai vaihtoehtoisesti nautittava sitä tarjoavassa ravintolassa – poislukien Finlandia Sahti, jonka kahta eri vahvuutta on saatavilla valikoiduissa Alkon myymälöissä sekä tilausvalikoimasta. Lammin Sahtia  taas voi tilata vain Lammin Alkoon. Lisätietoa sahdin hankinnasta löytyy epävirallisesta Sahdin hankinta-oppaasta.

Makoisaa sahtia!
Olen huomannut, että varsinkin nuoremman polven edustajilla on vahvat ennakkoluulot kyseistä nektaria kohtaan. Monet rinnastavatkin sen virheellisesti mm. kiljuun. Lisäksi useilla on huonoja kokemuksia tutun-kaiman-tekemän kotisahdin ja löysän vatsan yhdistelmistä. Sahti onkin tuoretuote eli sen säilymisaika on varsin lyhyt – noin kuukausi valmistuksesta. Lisäksi sen kylmäketjua ei saisi katkaista, vaan se tulisi säilyttää ja tarjoilla kylmänä. Myös valmistusvälineiden ja säilytysastioiden hyvä hygienia on tärkeää, sillä sahti pilaantuu herkästi. Olen myös kuullut tarinoita juhlista ja tavoista, joissa juhlasahtia on ollut tapana jatkaa viinalla, joten voin kuvitella etteivät nämä kokemukset varmasti kovinkaan antoisia ole voineet olla.

Itse pääsin tutustumaan tähän jaloon juomaan puoli vahingossa noin vuosi sitten ja se kolahti kerrasta – maultaan siis. Sahti on oluttyyli, jonka valmistukseen yleensä käytetään leivontahiivaa oluthiivan sijaan, lisäksi sen valmistuksessa käytetään tavallista olutta runsaammin maltaita, lähinnä ohraa, mutta vaihtelevasti pieniä määriä esimerkiksi ruis-, vehnä- tai kauramaltaita. Tunnusomaista sen valmistuksessa on katajan käyttö, joka antaa sille sen tyypillisen maun. Humalaa käytetään hyvin pieniä määriä, yleensä ei ollenkaan. Sahtiperinne on maassamme satoja vuosia vanha ja sitä on perinteisesti valmistettu talkooväen janojuomaksi, pitopöytiin ja juhlatilaisuuksiin. Esimerkiksi kansalliseepoksemme Kalevala käsittelee oluen ja sahdin valmistusta enemmän kuin maailman syntyä (esim. runo 20.). Sahdilla on paikkansa niin jouluna kuin juhannuksenakin, häissä ja elonkorjuun aikana. Perinteisiä sahtialueita ovat Häme, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Suomi ja Pohjois-Satakunta. Alueelliset erot sahtien resepteissä ja maussa ovat tyypillisiä, jokainen sahti on tekijänsä näköinen. Sahdin kaltaisia juomia valmistetaan Suomen lisäksi myös Ruotsin Gotlannissa (dricku, Gotlandsdricku, Gotlandsdricka), Viron Saarenmaalla (koduõlu, taluõlu) sekä Norjassa (maltøl).

(kuva. Viini-Pihamaa.fi)
Suomessa kansallisjuomamme on aikojen saatossa kokenut jonkinlaista inflaatiota, mutta yllättävän hyvin se muualla maailmassa - ainakin olutpiireissä - tunnetaan. Edesmennyt olutguru Michael Jackson ihastui sahtiin ja kuvaili sitä Helsingin sanomien haastattelussa (2002) seuraavasti:                             
                                               
"Sahti on maultaan uskomattoman monipuolinen ja maukas. Lisäksi sahti on mielestäni oluenteon historian puuttuva linkki Mesopotamian ja nykypäivän välillä. Sahti on ikään kuin lasillinen antropologiaa”

EU myönsi sahdille Aito Perinteinen Tuote -merkin vuonna 2002. Samainen merkki on mm. belgialaisella lambic-oluella. APT on EU:n nimisuojausjärjestelmän kolmas osa, jonka sisältö menee näin:

Aito perinteinen tuote (APT) - suojauksella ei viitata tuotteen alkuperään, vaan pyritään korostamaan tuotteen perinteistä koostumusta tai tuotantotapaa. APT-suojauksen saanutta tuotetta voidaan valmistaa missä tahansa EU:n alueella, mutta tuote on valmistettava rekisteröidyn valmistusmenetelmän mukaisesti.”

Pihamaan Sahtia myydään Heilassa, Lahden moottoritien
varrella.
Itse Pihamaan tilalla on puoti, mutta sahtia ei sieltä saa.
(kuva. Viini-Pihamaa.fi)
Siinä hieman yleistä asiaa sahdista, joka toimikoon alustuksena blogini ensimmäisellä sahtiarvostelulle. Sahtia tosiaankin olen saanut käsiini vasta noin vuoden ajan ja tuona aikana eri laatuja on tullut jokunen maistettua. Pihamaan Sahti oli ensimmäinen maistamani sahti, mielestäni myös maistuvin sellainen. Viime keväänä pysähdyin ohikulkumatkalla ensimmäistä – mutten viimeistä – kertaa Heinolassa Heilan Lähiruokatorilla, josta tämän mielenkiintoisen pullon mukaani ostin. Se olikin hyvä ostos, sillä tykästyin tuotteeseen siinä määrin, että taisi Pihamaan Sahti olla viime kesän eniten nautittu yksittäinen nautintoaine. Siitä tuli siis kertaheitolla yksi lempijuomistani.

Sahdin valmistaa Asikkalan Kalkkisissa pääpaikkaansa pitävä Viini-ja Puutarhatila Pihamaa, jonka tuotevalikoima koostuu pääosin marjaviineistä ja –kuohuvista,  –siidereistä sekä –likööreistä. Tilaviinejä yms. on saatavilla Lahden moottoritien varressa sijaitsevalta Heilan Lähiruokatorilta, mutta myös paikan päältä Kalkkisista, jossa tilan yhteydessä toimii kesäpuoti ja –kahvila sekä tilausravintola. Puodissa on myytävänä myös lähituottajien tavaraa jauhoista, vihanneksista ja makkaroista lähtien. Sahtia sen sijaan saa mukaansa vain Heilasta, jonka tiloissa se valmistetaan. Kalkkisten puodissa sahti tosin löytyy anniskelutuotteena, eli paikan päällä siitä toki pääsee nauttimaan (ks. kommentit). Pihamaan Sahdin valmistukseen käytetään asikkalalaista ohraa ja itä-hämäläiseen tapaan myös ruista. Lisäksi se on muita kohtaamiani sahteja makeampaa ja vähemmän hapanta - tuo piirre johtunee siitä, ettei Pihamaalla sahdin valmistuksessa käytetä lainkaan katajaa.

Kyseistä sahtia olen tarjonnut myös kavereille ja sukulaisille, hyvin on tuntunut maistuvan. Etenkin vehnäoluen ystävät ovat tätä vuolaasti kehuneet. Varsinkin mökkiolosuhteissa tuo on osoittautunut kultaakin kalliimmaksi. Hienoin nautintotilanne lienee tyyni keskikesän ilta rantasaunan terassilla, siinä oli sitä jotain! Kylmälaukku siis mukaan mikäli Lahden motaria Heinolan ohi ajelette, pieni koukkaus S-paholaisen huoltoaseman pihapiirissä sijaitsevan Heilan sahtihyllyllä (ja lihatiskillä) ja matka saa jatkua.

Pihamaan Sahti
Sahti on väriltään lieteveden ruskeaa, hieman oranssiin taittuvaa. Vaahtoa se ei muodosta oikeastaan ollenkaan. Tuoksusta minä pidän. Siinä on runsasta, kypsää banaanisuutta, myös muutenkin kypsän hedelmäinen. Makeutta lisää toffeinen tunnelma. Katajan olemattomuus on helppo havaita, sillä tuoksu on omaan makuun mukavan pehmeää ja pyöreää, silti makea tuntu ei pääse lyömään yli.

Maku on tuoksun tavoin varsin makea, ainakin alkupuoliskolla. Makeutta löytyy niin ylikypsän banaanin, toffeisen tahmeuden ja muutoinkin kypsän hedelmäisyyden muodossa. Banaanisuus ei ole enää niin hallitseva elementti kuin tuoksussa, mutta varsin vehnäbockmaista tuo edelleen on. Kohti loppumakua mentäessä yleisilme muuttuu hiljalleen happamampaan suuntaan, makeus on silti läsnä aivan loppuun saakka. Lopun makukirjo koostuu pääsosin seuraavista: hiivaleipätaikinaista käymisaromia ja marjaista happamuutta, hieman mausteista hiivaisuutta.

Suutuntumaltaan sahti on ihailtavan pehmeää, liikkeiltään öljymäisen hidasta ja paksua. Hiilihappoja ei ole käytännössä lainkaan eli varsin tuhtia tavaraa ja käy melkein ateriasta. Siltikään ei voi kuvailla tunkkaiseksi, mutta onhan tämä muihin sahteihin verrattuna melko makeaa - ilmeisesti katajattomuus antaa tilaa muulle kirjolla taittaen myös hienoista, yleensä hallittua happamuuttakin. Nappiosuma ainakin omaan makuun. Katajaa toki voisi reseptiin lisätäkin silää pieni lisähappamuus ei varmasti palettia pilaisi. Nytkin loistava, tasapainoinen ja yksinkertaisesti herkullinen tuotos.

Mainittakoon vielä, että muistaakseni 300-litran keittokoolla toimivan Pihamaan sahtimestarin erien väliset erot ovat olleet olemattomia. Useampia kertoja tätä olen hakenut, eikä tasapainoisesta linjasta poikkeavaa pulloa matkalle sattunut. Arvostan! Ehdottomasti yksi lempijuomistani.

Pisteet: 40/50 

6 kommenttia:

  1. Eilen kävin pärrällä Heinolasta moisen kolmen litran kanisterin hakemassa. Tarttuihan siinä toki jotain muutakin lähiruokatorilta mukaan.

    Aiemmin Finlandiaa ja Lammin Sahtia muutamia kertoja maistaneena otan tämän kokemuksen mielenkiinnolla vastaan. Laitoin ystävän kaappiin viilenemään ja tarkoitus on tulevana lauantaina haistella ja maistella.

    Korkeatasoinen, miellyttävä ja mielestäni hyvä arvostelu kyseiselle Sahdille ja Sahdin faktoihin yleensä. Palaan kommentoimaan Sahdin makumaailmaa ensipuraisun jälkeen.

    VastaaPoista
  2. Terve!

    Toivottavasti maistuu, itselleni Heilan pysäkistä on jo pelkästään tämän sahdin vuoksi tullut pakollinen aina ohi ajaessa. Hieman makeampaahan tämä on, mutta ainakin omaan suuhun se tuhtiutensa kanssa istuu loistavasti - huomenna olisi tarkoitus palata Suomeen ja napata kotimatkalla perinteitä mukaan taas kerran.

    Mieluusti kuulisin myös sinun mielipiteesi tuotteesta,
    Kippis!

    VastaaPoista
  3. Tänään kävin Heilan pysäkiltä sahtipullon,eka kerta maistella,työkaverit kehuivat paikkaa. Lähtihän mukaan muutakin hyvää.Huippu paikka. t.Timppa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Heilan anti on kyllä aina pysähdyksen arvoinen ja aika hyvin ihmiset sen näyttävät löytävänkin - aina on porukkaa ja sahtikaapissakin "sopivaa" vajausta joka kerta kun paikalla käy.

      Poista
  4. Heippa. Pihamaan kahvilasta saa kyllä anniskelupuolelta sahtia laseittain. Mukaan ei vain myydä. Samoin kuin aika hauskaa tuttavuutta, mansikkapontikkaa. Ovat pelkkiä anniskelutuotteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahas, kiitoksia tarkennoksesta! En tuota mahdollisuutta pari kesää sitten huomannut, mutta hyvä että tietoa päivitetään. Lisäsin tuon myös juttuun :) Tack!

      Poista