Alkon Jouluoluet 2013: AleSmith Yule Smith – Winter

• Tyyli: American Strong Ale
• Alk.%: 9,5
• Panimo: AleSmith Brewing Company, San Diego, Kalifornia, USA

Sandiegolaispanimon Yule Smithin talvi-edition on yksi ennakkoon yksi mielenkiintoisimmista jouluoluista Alkon hyllyssä tänä vuonna. Suolainen hinta (17,99€/0,65l) tosin rajoittaa mielenkiintoa yhteen yksilöön – ainakin näin alkuun. Yule Smith on sesonkiolut, jota valmistetaan kaksi kertaa vuodessa – kesäksi ja talveksi, pienin muutoksin kumpaankin vuodenaikaan sopivasti. Nyt saatavilla oleva talvinen versio on tyyliltään imperial red ale, kesäjuoman tohistessa ylibuukatun humaloinnin turvin kohti double IPAa. Winter eroaa kesäisemmästä DIPA-veljestään runsaamman maltaisuutensa puolesta ja sitä luonnehditaan myös kaksikosta tasapainoisemmaksi sekä väriltään tummemmaksi. Mutta ei sitä humalointia tästä winter warmeristakaan ole unohdettu, sillä vajaat 54 EBUa takaavat maltaisuutta piristävän humalan purennan myös takkatulen ääressä nautittaessa. Mitä nyt on sivusta tullut muiden kirjoituksia ja arvioita seurattua, on Yule Smith havaittu erittäin toimivaksi olueksi. Lähdetäänpä tutkimaan, ovatko nuo kaikki muut tämän asian suhteen oikeassa…

AleSmith Yule Smith – Winter

Kauniisti vaahtoava olut on kirkas, kauniisti punertavan ruskea - rauhaisan kupliva. Tuoksu hivelee mieltä. Runsaan, pistelevän, mäntymetsän raikkaan ja sitrushedelmäisen humaloinnin aalto ei polje voimakkaalla olemuksellaan maltaista pohjaa, josta löytyy karamellista makeutta sekä kevyempi annos leipäistä imelyyttä. Myös joulun aikaan eksoottisempaa hedelmäisyyttä löytyy kourallinen aromipuolelta - vakuuttavaa ja hienosti tasapainossa olevaa jenkkityyliä nenän ulottuvilla! Maku on odotetusti runsaan greippinen alusta loppuun. Havunneulasten pisteliäs, mukavan terävä ja osin tuoreen pihkainenkin osuus humaloinnista on kevyempää, joskin todella mieluisa lisä etenkin pitkään jälkimakuun. Mallasrungosta nouseva karamellinen makeus löytää parikseen mainittua eksoottista, oranssin kirjavaa hedelmäisyyttä limpun imeltyneisyyden jäädessä vähemmälle huomiolle. Rungon vahvuus taasen ei nouse aivan niihin sfäärreihin, joihin olisi ehkä toivonut, mutta osin tahmaavakin tuntuma paikkaa hyvin kevyttä ohuuden tuntua. Hienosti tasapainotettu jenkkiunelma, jossa maltaan roolia näissä rapsakkaan humalointiin painottuvissa oluissa ei onneksi ole aliarvioitu. Mitähän tähän nyt runoilisi..? Monikäyttöinen olut nimenomaan mietteisiin hiljentymiseen tai takkatulen ääreen asetetun nahkatuolin syövereihin syventymiseen - ajanee uskottavasti vastaavan kaliiberin barley winien roolia talvi-illan lämmittäjänä. Kaunis, runsas, voimakas ja tasapainoinen olut, josta löytyy myös sopivaa rouheutta. Jos et ole vielä tutustunut, suosittelen tekemään sen pikaisesti. Mikäli hinta hirvittää, niin ainahan sitä voi joulupukille kirjeen kirjoittaa!

Pisteet: 42/50

 

Alkon Jouluoluet 2013: St Feuillien Cuvée de Noël

• Tyyli: Belgian Strong Ale
• Alk.%: 9,0
• Panimo: Brasserie St-Feuillien, Le Roeulx, Belgia

Jouluolutta tällä kertaa läntisestä Belgiasta, läheltä Charleroin kaupunkia. Panimon juuret juontavat aina 600-luvulle, mutta muuttuneet ajat ovat näyttäneet voimansa myös sille. Vuodesta 1873 Friartin-perheen omistuksessa olleen panimon nimi viittaakin evankeliumia Irlannista mantereelle levittämään lähteneen munkki-Feuillieniin.  Feuillien mestattiin marttyyrinä nykyisen Le Roeulxin kaupungin paikalla sijainneessa metsikössä vuonna 655. Hänen opetuslapsensa pystyttivät paikalle kappelin, josta myöhemmin tuli luostari Abbey of Prémontrés – sittemmin nimi vaihtui muotoon Abbaye St-Feuillien du Roeulx.

Luostarin ja panimon toimintaa haittasivat historian saatossa monet tapahtumat ja Ranskan vallankumous lienee ollut niistä tehokkain lakkauttaen kumpaisenkin toiminnan tyystin. Jouluoluesta kuuluu löytyvän tuttua mausteisuutta sekä yrttisyyttä, mutta myös piristävää humalan puraisua Saazin ja Stryrianin muodossa. Perinteistä maustepommia lienee silti turha odotella, se sopinee omaan makuun huomattavasti paremmin…

St Feuillien Cuvée de Noël

Ulkonäöltään eräällä tapaa jouluinen, punaiseen taittuvan, tummahkon ruskean olomuotonsa vuoksi. Komeuden kruunaa kaunis, runsas ja pitkäkestoinen vaahto. Tuoksussa leikittelevät vuorollaan karamellinen makeus sekä rusehtava hedelmäisyys, joka omaa paljon piirteitä kuivattujen hedelmien tunnelmasta, mutta myös ripauksen tuoretta raikkautta. Hieman mausteita, yrttistä lisäpontta, josta nousee lämmetessä myös lakritsista otetta - on joukossa ripaus alkoholin lämpöäkin.

Mausta paistaa hieman läpi alkoholi. Muutoin mennään tuoksun linjassa, joskaan aivan yhtä pehmyt ei kokonaispaketti olekaan. Anis on noussut kovasti esille ja sen voikin näin jälkikäteen sanottuna poimia myös tuoksusta - samoin lakritsi tuntuu vahvana, joskaan ei niin karamellisena kuin voisi otaksua. Mausteet ja alkoholi petaavat tuntumalle varsin kuivat olosuhteet, jotka terästävät sitruksisen katkeroiden pistelevää vaikutusta. Omaan makuun kokonaisuus ei oikein iske ja se jääkin näennäisestä vivahteikkuudestaan huolimatta tietyllä tapaa melko yksioikoiseksi.

Pisteet: 33/50

 

Alkon Jouluoluet 2013: Kulmbacher Eisbock

• Tyyli: Eisbock
• Alk.%: 9,2
• Panimo: Kulmbacher Brauerei, Kulmbach, Saksa

Eisbockia Saksanmaalta, no mikä jottei! Kulmbacherin panimolta saapui jouluvalikoimiimme siis tämä hieman erikoisemman käsittelyn valmistusvaiheessa saava bock-olut. Se nimittäin käy läpi jäädytysprosessin. Vesi jäätyy alkoholia paremmin, joten kun jäätynyt neste siivilöidään oluen seasta pois, jää jäljelle tiiviimpi, voimakkaampi ja maistuvampi, tiivistetty versio alkuperäisestä oluesta. Kulmbacherin esimerkki aikaansaa vahvuudeltaan vähän yli yhdeksän prosenttisen, tumman puhuvan ja toivon mukaan herkullisen jääbockin.

Panimon aikakirjoista löytyy tarina, joka kertoo kyseisen oluttyylin syntyneen onnekkaan sattumuksen kautta. Reilut sata vuotta sitten mestarin oppipoika unohti kantaa kaksi tynnyrillistä bockia suojaan panimon kellariin. Tynnyrit hautautuivat lumeen ja jäätyivät talven aikana – ne unohtuivat nietosten alle ja paljastuivat vasta keväällä lumen jo väistyessä. Tynnyrit olivat luonnollisesti jäätyneet ja haljenneet, oppipoika sai tietenkin kuulla kunniansa. Huolimattomuus kostautui kuitenkin onnenpotkuksi, kun lumipeitteen alla talvehtinut ja jäätynyt olut oli säilynyt yli kylmän talven – se oli itseasiassa saanut aivan uusia ulottuvuuksia makuunsa ja koostumukseensa, tiivistynyt ja väkevöitynyt talven ikeessä. Oluesta tuli pian jokavuotinen perinne, joskin valmistusmenetelmää on muokattu paremmin hallittavaksi ja nykyaikaisemmaksi. Eisbockit ovatkin suurta, joskin valitettavan harvinaista talviherkkua myös Olutkellarissa!

Kulmbacher Eisbock

Tummahko, punertavan ruskea ja valoa vasten kohtalaisen hyvin läpinäkyvä. Tuoksultaan makeahko, miellyttävästi limppuisen maltainen. Hedelmäistäkin makeutta löytyy tummassa, kuivatummassa muodossa, mutta myös rehtiä siirappista tahi fariinisokerista imelyyttäkin on ohuelti läsnä. Mausta löytyy niinikään mieluisaa, limppuista ja makeahkoa maltaisuutta, samoin kuivattua hedelmäisyyttä luumu ja rusina etunenässä - onpa joukossa kevyttä siirappista makeuttakin. Esiin on noussut myös ripaus mausteisuutta, yrttejä sekä loppumaussa tuntuvaa, kieltä kipristävää katkeroakin. Mielestäni maku ei yllä tuoksun tasolle, joka oli suhteellisen syvä ja pehmyt. Mausta paistaa hieman läpi alkoholi, eikä tuntumaltaan ohkaiseksi jäävä runko tilannetta paranna. Osaset olisivat kyllä kaikki kohdillaan, mutta syvyyden osittainen puute verottaa nautintoa. Todella hyvää jo tällaisenaan, muttei silti vie täysin maaliin saakka - valitettavasti jää hieman pettymykseksi. Ajoittaista piristymistä on aina välillä havaittavissa, mutta jostain syystä ei täysin siemauksin onnistu kolahtamaan. Uskoisin nauttivani tyytyväisenä mökillä takkatulen lämmössä pitkän talvipäivän päätteeksi - joskin tuohon tilanteeseen löytyy monta parempaakin vaihtoehtoa. Ihan hyvä, perusvarma eisbock, eipä sitten muuta.

Pisteet: 35/50

Alkon Jouluoluet 2013: Gouden Carolus Christmas

• Tyyli: Belgian Strong Ale
• Alk.%: 10,5
• Panimo: Brouwerij Het Anker, Mechelen, Belgia

Joulupukki saapuu tällä kertaa poroinensa Belgian Mechelenistä, jossa ainakin etiketin perusteella on täysi talvi päällänsä. Nykyistä jouluolutta on valmistettu vuodesta 2002 lähtien, jota ennen vierähti useampikin vuosikymmen ilman panimon omaa sesonkiolutta ko. vuodenaikaan. Tuo kauneusvirhe on kuitenkin siis kuitattu ja nyt tämä tumma belgiherkku on saatu myös kotoisan Suomen jouluvalikoiman elävöittäjäksi. Jouluoluiden perinteeseen kuuluen, myös Gouden Carolus on tungettu täyteen yrttejä, joita löytyykin peräti kuutta eri sorttia, joihin lukeutuvat ainakin korianteri, anis, lakritsi, pomeranssinkuori sekä kamomilla. Olut on pantu elokuussa, jonka jälkeen se on saanut lepuutella muutaman kuukauden kypsyäkseen tarjoilukuntoon. Panimosta löytyy muuten ensimmäinen merkintä jo vuodelta 1471, joskin toiminta lähti tosissaan käyntiin ”vasta” 1872 Louis Van Breedamin ostaessa ja päivittäessä panimon toiminnan. Mutta olutta lasiin ja kuvitteellisen takkatulen ääreen nautiskelemaan!

Gouden Carolus Christmas

Nopeasti katsottuna tummalta näyttävä olut osoittautuu valoa vasten tarkasteltuna punertavan ruskeaksi olueksi, joka vaahtoaa ihan kauniisti. Tuoksussa löytyy… Salmiakin ja lakritsin puhtia, vahvaa lääkeyrttistä tunnelmaa – anista on kovinkin paljon. Taaempaa nousee myös tummahkoa, ehkä kuivatunlaista hedelmäisyyttä, ehkä myös perusbelgimausteisuutta esiintyy. Jossain määrin liköörimäinenkin, tiivis tunnelma. Mausta löytyy niinikään tuhtia lakritsisuutta, hienoisesti salmiakkia. Yskänlääkemäiseksikin luonnehdittavaa yrttisyyttä löytyy myös paljolti – etenkin jälkimaun puolelta ponnistava aniksisuus nousee dominoimaan mainittujen lakun ja salmiakin (tässä jopa salmarin) kanssa. Myös kevyesti tummahkoa hedelmäisyyttä sekä tumman pinttynyttä siirappisuuttakin – varsin pientä roolia niille kuitenkin tarjotaan. Kokonaisuutena toisaalta nautinnollinen, vivahteikas ja runsas – taidokas olut, josta joulunkin taikaa löytyy. Toisaalta yrttisyys saattaa ajoittain lyödä hieman ylikin, tällä kertaa tuo puoli on kuitenkin varsin toimiva kombo. Alkoholi ei vahvuudesta huolimatta tunnu, ehkä yleinen salmiakki-yrtti-liköörinen tunnelma henkii tuosta puolesta. Hidas, ryhdikäs ja voimakas – omaan suuhun uppoaa loistavasti, mutta toista ei heti perään haikaile. Hieno, nautinnollinen kokonaisuus joka tapauksessa.

Pisteet: 39/50

Alkon jouluoluet 2013: Lervig Brewers Reserve Winter Ale

• Tyyli: English Strong Ale
• Alk.%: 8,3
• Panimo: Lervig Aktiebryggeri, Stavanger, Norja

Ihan näppärän näköinen olut - niin on myös etiketti...

Alkon jouluolutkattauksen läpikäynti jatkuu norjalaisvoimin, kun lasiin kaatuu vuonna 2003 perustetun stavangerilaispanimon Winter Ale. Oluen tyyli johdattaa meidät brittein saarille, sillä brittityyppistä strong alea on tällä kertaa tiedossa. Englantilaisin Perle- sekä Goldings-lajikkein humaloitu winter warmer tosin hakee lisäpontta amerikasta rahdatuista rusinoista, mikä omaan korvaan kuulostaa kyllä mielenkiintoiselle. En ihan heti muista aikaisemmin rusinoita maistamaani olueen lisätyn – lienee laitettu mäskäyksen yhteydessä vähän makua antamaan…? Lervigin oluet ovatkin omassa testissä jääneet melko vähille, toisin kuin erään grimstadilaispanimon tuotokset. Näinpä oikein mielelläni lähden tämän pullon sisältöä tutkimaan, oikeastaan ilman sen suurempia etukäteiskuvitelmia lopullisesta makujen sinfoniasta – antaa virran viedä!

Lervig Brewers Reserve Winter Ale

Kastanjan, oikeastaan olueksi jopa rumankin ruskea, melko samea ja ohkaisesti vaahtoava norjalainen. Tuoksultaan varsin mallikas, niin sanotusti nenään sopiva. Keskitummaa, karamellisen makeaa maltaisuutta, imeltynyttä, kuivattua hedelmäisyyttä rusinat ja luumut etunenässä. Hentoa pähkinäistä kuivuutta, myös ripaus mausteita. Piristystä kaivetaan keskirunsaasta sitruksen puraisusta. Pääpaino on maltaalla ja hedelmillä, pehmeää, sameaa mutta myös hieman maltillistakin. Maussa tuoksun pehmeys on jo karissut ja sitruksiset katkerot ovat nostaneet volyymiään pistäen etenkin kielenpään koville yhdessä pienten mutta tehokkaiden hiilihappojen kanssa. Mausteet sekä pähkinäinen kuivuus osaltaan tahdittavat edellä mainittuja elementtejä luoden kuivaavan pohjan tuolle osin hieman happamallekin makupuoliskolle – jokunen yrtin häivähdyskin taustalta löytyy. Makeahko, edelleen rusehtava mallaspohja jää hieman jalkoihin, eikä kuivatun hedelmäisestäkään rusinarintamasta ole juuri haastajaksi. Kuiva, happamahkon katkera ja ikävän suoraviivainen, joskin terävästi pureva talviolut. Tällä kertaa ei vakuuta kehuja kerätäkseen.

Pisteet: 30/50

Alkon Jouluoluet 2013: Ridgeway Criminally Bad Elf

• Tyyli: Barley Wine
• Alk.%: 10,5
• Panimo: Ridgeway, Reading, Englanti
• Pantu: Hepworth, Horsham, Englanti

Kriminaali!

Jälleen on yksi pukin apureista seonnut! Yrmeä, tuoppia kaltereiden takana ylimielisesti kohottava tonttumafian irstas ja kulahtanut pääjehu, Don Tonttú Corleone, komistaa Alkon jouluvalikoimaan saapuneen britti-barley winen etikettiä. Ridgewayn vuonna 2003 aloitettuun tonttusarjaan kuuluu Criminally Bad Elfin lisäksi myös Bad, Very Bad, Insanely Bad sekä Seriously Bad Elf. Eli löytyypä pahoja tonttuja enemmänkin! No, kriminaalisen paha tonttu on kuitenkin saatu kaltereiden taakse ja pulloon, joten on aika päästää se viimeiselle matkalleen lasin kautta ihmiskehon syövereihin. Kriminaalin tyyli on siis barley wine ja vahvuutta siltä löytyy kiitettävät 10,5%.

"It turned out to be a case of mistaken identity, of course - wrong place at the wrong time...but Claus was soon back on the street with the polite apologies of the authorities - no questions asked. All’s well that ends well, surely, but still, the reporters wanted to know...it takes its toll, doesnt’t it? "Indeed" sighed Claus, "my elf is going crazy, and I fear I shall soon go crazy as well" And with that he hoisted a great flagon of his favorite barleywine-style ale, silently contemplating the future and straining to remember why he got into this particular line of work in the first place.”

Ridgeway Criminally Bad Elf

Kuparinruskea, punertava ja kirkas, todella niukkavaahtoinen kriminaali. Tuoksun voimakkuus on hienoinen pettymys, joskin pääsee irti vähän paremmin pienen odottelun jälkeen. Parhaiten esillä on hienoisen imeläkin hedelmäisyys, josta löytyy myös kuivattua aspektia. Aprikoosia, appelsiinia, rusinoita ja persikkaa. Keksimäistä maltaisuutta, ehkä hiven makeahkoa limppuakin – hunajaa ja kevyelti mausteita. Maussa alkoholi pääsee puraisemaan ja onkin ikävästi torpedoimassa kokonaisuutta. Hedelmäinen makeus koostuu tuoksunkaltaisista elementeistä, muttei ole enää niin imelää tai muutoinkaan kokonaisvaltaista kuin olisi odottanut. Myös keksinen, ehkä mallaslimppuunkin taittuva runko jää hieman ohueksi, vaikka onkin hedelmiä vahvemmin esillä. Alkoholi kuumottaa etenkin loppumaussa ja saa seurakseen hieman mausteista, ehkä yrttejäkin sisältävää otetta. Alkoholi siis maistuu, mutta vahvuus ei tuntumassa näy. Hiilihappoja oluessa on yllättävän paljon eikä pehmeää nautintoa tästä kummemmin saa. Optiminautiskelutilanne lienee kosteahko syysilta vanhan kivitalon takan ääressä mauton kylpytakki päällä – tuolloin ei ainakaan jäisi olosuhteista kiinni. Maltaisuus on aromeiltaan miellyttävää, liian paljon alkoholille tilaa antavaa, eikä näin ollen onnistu vakuuttamaan. Ei huono, lopulta ihan kelpo tavaraa, vaikkei suuremmin tunteita suuntaan tahi toiseen onnistu herättämään… Pysykööt kaltereiden takana toistaiseksi.

Pisteet: 33/50