Brewmeister Armageddon – Maailman toiseksi vahvin olut?

Mistäs tässä nyt tohistaan?

Miksi kysymysmerkki? Sanottakoon heti näin alkuun, ettei kirjoituksen ole tarkoitus olla millään tapaa panimoa syyllistävä saati muutoinkaan provosoiva. Otsikko itsessään on vain uteliaan kuluttajan ilmoille heittämä kysymys, johon olisi mukava saada virallinen vastaus – oli se sitten kumpaan suuntaan tahansa. Mutta mitäs tässä nyt oikein vatvotaan? Siitä on jo reilu vuosi aikaa, kun skottipanimo Brewmeister julkaisi tuolloin maailman vahvimmaksi olueksi tituleeratun Armageddonin – vahvuutta tällä eisbockilla oli mahtipontiset 65%. Onhan näitä ollut aiemminkin, ainakin Brew Dogin Watt Dickie (35%), Tactical Nuclear Penguin (32%), Sink The Bismarck (41%) ja The End Of History (55%) lienevät suurelle yleisölle varsin tuttuja edes nimiltään. Listan kärkeen mahtuu vielä kourallinen mm. saksalaista osaamista. Kaikki ovat oluita, joissa on tehty jotain harvinaista, mikä luonnollisesti kasvattaa olutnörttien kiinnostusta tuotetta kohtaan. Myönnän itsekin innostuvani kaikesta erikoisesta ja kyllähän näitä tulee testattua, vaikkei reippaan paloviinan vahvuinen olut nyt ajatuksena kovinkaan hääviltä kuulosta. 

Armageddon nostatti siis kuohuntaa olutpiireissä sekä mediassa muutoinkin. Pian julkistamisen jälkeen olutforumeille ja muille palstoille alkoi kuitenkin ilmaantumaan runsaasti epäilevää palautetta – alkoholipitoisuus ei voinut pitää paikkaansa. Alkoholin polte ei maistajien mukaan tuntunut juuri lainkaan ja yleisesti vahvuudeksi arvioitiin jotain väliltä 11-22%. Panimo sittemmin myönsikin, että ensimmäisen erän pullotuksessa oli ilmaantunut ongelmia, joidenka seurauksena osaan pulloista oli päätynyt myös vettä pullotusprosessin yhteydessä. Aiheesta löytyy läpikäyntiä mm. Beer Castin jutusta. Oluen valmistuksessa kerrottiin myös otetun tarkasti huomioon maun tasapainottaminen ja roima pehmentäminen arvokkaan ja smoothin makumaailman saavuttamiseksi. Jostain "makua pehmentävän öljyn" lisäämisestäkin taisi olla puhetta... Olutta mainostettiinkin nautittavaksi kuin kallista viskiä.

Selitystä ei kuitenkaan purematta nielty ja jokunen laboratoriotestikin oluelle teetettiin eri puolilla maailmaa. Ainakin Ruotsissa teetetyissä testeissä oluen vahvuudeksi saatiin kahdella testillä alle 11%. Jutustelin kuitenkin Maljan baarimikon kanssa aiheesta ja hän tiesi kertoa Suomessakin tehdyn kaksi erillistä testiä oluelle – toinen Helsingissä, toinen Porissa. Kummankin tulokset olivat antaneet vahvuudeksi päälle 60%, muttei kuitenkaan aivan luvattua lukemaa. Ota tästä nyt sitten selvää. Ainakaan Guinnesin ennätysten kirjaan olutta ei ole vielä päivitetty, vaan siellä  komeileekin BrewDogin End Of History. Tosin sekään ei tiettävästi ole vähään aikaan enää ollut maailman vahvin, saksalaisen Schorschbräu Schorschbock 57%:n jyrättyä ohitse kilpavarustelun päätteeksi (on siellä jokin listaamaton Koelschip Start the Futurekin (60%)…).

Olin muuten pitkään siinä käsityksessä, että Armageddon olisi maailman vahvin olut vielä tänäkin päivänä, mutta tätä juttua kirjoittaessani sain huomata samaisen panimon valmistaneen jotain tätäkin vahvempaa. Vahvuudeltaan 67,5%:n Snake Venom barley wine tuli itselleni aivan uutena tietona, vaikka näkyy tuosta jo jotain olevan kirjoitetunkin verkkoon painetussa mediassa. Snake Venomin teossa panimo kertoo suosiolla unohtaneensa vahvuuden peittämisyritykset maun puolelta, jottei Armageddonin kaltaista juupa-eipäs-leikkiä pääsisi syntymään. Jos tuo tosiaan maistuu rehellisesti 67,5% alkoholia sisältävälle oluelle, niin pakkohan sitä on päästä maistamaan. Ratebeeristä ei vielä kuitenkaan löydy ainuttakaan arviota kyseiselle oluelle (12.12.2013). Suurta makuelämystä tuskin on tarjolla, mutta kyllähän rajojen rikkominen kiinnostaa aina… Tosiaan, siksipä näitä kai tehdäänkin – aina on joku hölmö silmät kiiluen maistamassa kun jotain överiä kehitetään… Snake Venomia kommentoitiin panimon puolelta seuraavasti:

"We thought if it (Armageddon) was too strong, people wouldn't like it. But the problem we found is that people said we shouldn't have tried to cover up the intensity ... so this time we thought we'd go full out."

Brewmeister Armageddon

Ja sitten pakinasta (vai jupinasta?) oluen äärelle:

• Tyyli: Eisbock
• Alk.%: 65,0
• Panimo: Brewmeister, Moray, Skotlanti 

Punertava, vaaleahkon rusehtava voimajuoma, jonka pintaan ei vaahtoa kerry. Tuoksultaan yllättävän miellyttävä, suorastaan pehmeä...konjakiksi tahi vahvaksi likööriksi, mutta kuitenkin. Alkoholi ei tuoksu, se lämmittää. Pääosassa onkin imelyyden rajoja lähestyvä karamellinen maltaisuus, ehkä hieman hunajainen jopa. Joukossa on myös kuivattujen hedelmien aromia. Rusinaa, luumua, aprikoosia...hyvin kuivattuna. Ihan tunnelmallinen.

Alkoholi piilottelee myös suun puolella, tyytyen jälleen lämmittimen rooliin, joskaan ei tuossakaan hommassa lajinsa huippuja ole. Rusehtavan karamellinen, reunoilta pinttyneen imeltynyt maltaisuus johtaa marssia ja saakin hyvää tukea mainituilta kuivattua tyyliä edustajilta hedelmiltä. Liekkö hiivasta vai mistä nousevaa, mutta maun loppua maustaa vivahteikas yrttinen mausteisuus, jossa ehkä myös kevyttä pahvia sivujuonteena. Hienoista marjaisuutta taaempana, joskaan happamuutta ei esiinny. 

Yleisilmeeltään liköörinen, suht makea ja kohtalaisen lämmin. Yllättäen kuivuuskin on vain kohtalaista ja läsnä lähinnä jälkitunnussa. Suutuntuman hiilihapottomuus luo kohtalaisen pehmeän tuntuman. Mikäli tämä tosiaan on niin vahva kuin väitetään, on pehmeyden eteen tehty uskomattoman laadukasta työtä. Poltteen puute ja yleinen pehmeys tosin herättävät koviakin epäilyksiä. Nämä on aina jänniä, tämä oli ylivahvoista helposti mielenkiintoisin – jo ihan ilman tuota olutforum-soppaakin… tai ehkä juuri siksi.

Pisteet: 33/50

Mutta mitä tästä opimme? Emme oikeastaan mitään. Näin jälkiviisaana ajattelen, että olisi pitänyt itse testata oluen tuleen sytyttämistä, joka kuulemma ainakin Sink The Bismarkille on onnistuttu tekemään. Olisiko tuokaan sitten mitään opettanut saati ratkaissut? Ehkä ei, mutta olisihan se ollut perhanan viihdyttävää… 

Joka tapauksessa tällainen epäluottamuksen verkko hieman kalvaa tunnelmaa, joskin se myös elävöittää keskustelua ja tuo myös ilmaista mainosta panimolle. Mikäli kyseessä on suuri vedätys, on se iljettävää toimintaa ja kuluttajan totaalista aliarvioimista, suorastaan idioottimaista pelleilyä. Toisaalta se on hyvää pelisilmää hankkia juuri tuota ilmaista näkyvyyttä ja nimeä ihmisten huulille... Minä ainakin haluan maistaa tuota vahvempaa olutta mikäli mahdollisuus tulee! Nimim. onnistuneen propagandan uhri?