- Tyyli: Pilsener
- Alk.%: 4,6
- Panimo: Kiteen Panimo, Kitee, Suomi
Innokas ja tarmokas nuori mies nimeltään Vauhkosen Olli
perusti aiemmin tänä vuonna pienpanimon itäisempään Suomeen, Kiteelle. Panimon
ensimmäinen virallinen tuote oli nyt arvioissa oleva Pajari Pils, joka teki
vihdoin ensiesiintymisensä myös Jyvässeudulla. Tätä olikin odotettu jo syksyn
Oluton Festareista lähtien, jonne se ei kuitenkaan päässyt saapumaan. Nyt olutta
on kuitenkin näkynyt ainakin Länsiväylän K-Supermarketissa sekä Seppälän että
Keljon Citymarketeissa. Pajari on ilmeisesti suodattamaton pils-olut, johon on
käytetty saksalaisia Tettnang- ja tšekkiläisiä Saaz-humalia.
Kuten yleensäkin, kiinnostavat allekirjoittanutta myös
tarinat nautittavien oluiden takaa. Tämänkertaisen oluen nimi tuokin esiin
itselleni uuden tuttavuuden, nimittäin kiteeläisen kansanperinteestä kumpuavan
hahmon – Pahan Pajarin. Pajarit olivat Venäjän ylimmän ruhtinaallisen palvelusluokan
jäseniä, jotka toimivat sotureina ja hallitsijan neuvonantajina ennen Pietari
Suuren aikaa. Ilmeisesti heitä on ollut myös Ruotsin vallan aikana. Kiteen julmasta Pajarista juontaa monta kansantarinaa. Hänen
kerrotaan harjoittaneen omavaltaisesti ensiyön oikeutta. Tuosta eivät
kansalaiset luonnollisesti pitäneet ja vihdoin erään rohkean sulhon
innoittamina alueen väki lähetti nootin hallitsijalleen. Kuningas määräsi
pajaria hankkimaan suuret määrät hankalasti saatavilla olevia aineita kuten
jäniksen talia. Pajari sai vaaditut aineet kasaan epäilyttävän nopeasti, minkä
kuningas katsoi vahvistavan pajarin aseman väärinkäytön. Pajari tuomittiin
kuolemaan rahvaan vapaasti valitsemalla tavalla. Tuomio julistettiin kirkossa,
josta pajari karautti tuomion julistuksen jälkeen hevosineen pakomatkalle.
Hänet saatiin kuitenkin kiinni pitkällisen jahdin päätteeksi eräällä kapealla
niemellä, jonneka hänet hevosineen kivitettiin. Siitä lähtien niemeä on
kutsuttu Pajarinniemeksi… Pajarin hengen kerrotaan kummittelevan niemellä
etenkin juhlaöisin.
”Paha Pajari on
julmuutensa vuoksi säilynyt kansan muistoissa. Pelkoa Pajari herätti ympäri
Kiteetä keksimällä huvituksia muiden kustannuksella ja kansaa alistamalla.
Onneksi Pajarista
päästiin, mutta on kuitenkin tärkeää vaalia perinteitä ja vanhoja tapahtumia.
Näillä seuduilla
toimii Kiteen panimo ja valmistaa täysmallasoluensa, jotka olisivat varmasti
myös Pajarille maistuneet.”
Tumman keltainen, tasaisen samea olut johon en onnistunut
muodostamaan mainittavaa vaahtoa tuoppiin kaataessani. Tuoksu on varsin toimiva
ja mukavan runsas. Siitä löytyy mukavasti vaaleaa, hieman leipäistä
maltaisuutta sekä oiva tujaus tuoretta, ruohoisen raikasta humalointia. Maku
jatkaa tuoksun viitoittamalla tiellä. Vaaleaa, hitusen leipäinen maltaisuus on
tuoksusta tuttua, samoin ruohoisen rapea humalointi joka on nostanut
profiiliaan entisestään. Lopusta nousee vielä hentoinen sitruksinen hapokkuus
esille. Myös hiivaista vivahteikkuutta löytyy. Tuntumaltaan oikein toimiva eikä
mausta löyty valittamisen sijaa. Rapea, runsaanmakuinen ja erittäin onnistunut
kotimainen pils! Suosittelen lämpimästi.
Pisteet: 34/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti