Matkan maistuva päätös - vaiko alku suuren saagan? (Kuva: Ukonmalja / Hiisi) |
”Hansakauppiaan laiva
saapui Fennian rantaan. Se oli kulkenut halki myöhäissyksyisen Baltian meren,
kiemurrellen satamasta toiseen, keräten parhaita tykötarpeita ruumaansa.
Vankkurit lastattiin;
oli säkkikaupalla anglien ja saksien maltaita, ohraa ja ruista, Preussin
hienointa humalaa, Koelnin hiivoja. Suitset kääntyivät sisämaahan päin. Siellä,
keskisillä kaskimailla, asuivat Pohjolan parhaimmat oluenpanijat. Matkalla
pitkin korpisia kärryteitä kauppias muisteli Danzigin olutkellareiden makuja ja
kävi läpi reseptiään…”
Näin alkaa Hansakauppiaan tarina. Muistathan kesällä
Hiisi-panimon järjestämän kotiolutkilpailun, Taiston? Tuon mittelön, jossa
maamme parhaat kotioluttaiturit ottivat mittaa toisistaan Reservin
olutmestari-titteliä himoiten. Palkintona oli myös mahdollisuus valmistaa oma
olut Hiisin laitteistoilla kaupalliseen myyntiin. Pitkällisen odotuksen jälkeen
saaga on saatu päätökseen, sillä kilpailun voittajaksi kruunatun Ukonmaljan
olut on vihdoin saatu kirjoihin ja kansiin tai ehkä pikemminkin pulloihin ja
tynnyreihin! Yllä olevan tarinan voit muuten lukea loppuun Hansakauppiaan omalta nettisivulta – suosittelen, kertomus henkii aitoa menneen ajan mystiikkaa…
Oluen on siis valmistanut kotikäsityöläispanimo-Ukonmalja
jyväskyläläisen Hiisin tiloissa ja laitteilla. Oluen nimi on Hansakauppiaan Baltic Porter – oluen tyylilajin arvannette jo tuon perusteella. Olutkellari oli mukana seuraamassa
oluen valmistusta marraskuisena lauantaina – raporttihan julkaistiin aikanaan
myös tässä blogissa. Olutta on saatavilla valikoiduista olutravintoloista
ainakin Jyväskylässä – Brick’siin tahi Harry’siin suuntaisin ensimmäisenä
kulkuni mikäli baltti portterin jano yllättää. Itse sain muutaman pullon
maistettavaksi Hiisin joulutervehdyksenä, mutta myös omakätisesti Ukonmaljan
Tommilta, joka niin ikään muisti kellaristia maistuvilla lahjoilla. Kiitän ja
kumarran, hienoa saada testiin olutta, jota on lähes itse ollut valmistamassa –
paino sanalla lähes… Hansakauppiaan tarinaa on siis purettu auki Tommin
tekemällä nettisivulla, mutta kaivelin vielä hieman lisää triviaa oluen
taustoilta. Kuinka palkinto-olueksi valikoitui juuri baltic porter? Onko
taustalla hansasatamien mystiikkaa syvempääkin tarinaa? Sehän selvisi kysymällä
tekijältä itseltään…
Hansakauppiaan laiva? (kuva: Tommi Särkkä / Ukonmalja) |
Hansakauppias valmistettiin pintahiivalla ja sen humalat
hankittiin Puolasta, jonne johtavat myös voitto-oluen valinnasta kertovat
jäljet. Hansareittiä seilataan siis tuonkin asian suhteen! Suunnitteluvaiheessa
Tommilla oli jääkaapin ovessa kaikkiaan kahdeksan post-it-lappua, joista kukin
sisälsi vaihtoehdon voitto-oluen tyyliksi. Vahvoja ehdokkaita olivat mm.
weizenbock, doppelbock, bitter sekä tumma belgiherkku. Kuten niin monesti
muutoinkin, on lopullisen päätöksen teossa mukana myös perheen parempi
puolisko. Lopullinen idea ja ehdotus baltti portterin teosta tulikin Tommin
vaimolta, jolla onkin tarinassa tärkeä rooli muutoinkin.
Puola on Ukonmaljan perheessä tärkeä maa sinne
suuntautuneiden tutkimusretkien vuoksi. Ensimmäinen matka sisälsi muutaman
päivän yhteistä oleilua Gdanskin kaupungissa, josta Tommi sitten jatkoi matkaa
muualle Puolaan parin viikon reppureissulle. Matkaa taittui ja maisemat
vaihtuivat – polaanien maa iskostui syvälle sydämeen ja parin vuoden päästä
koittikin uusintareissu laajentuneen perheen voimin. Reissuilla kohdalle
sattui myös kaksi suussasulavaa baltti portteria, Zywiecin sekä Okocimin
valmistamat joista jälkimmäinen jäi myös vaimon mieliin. Valitettavasti
Okocimin tuotosta ei yrityksestä huolimatta sattunut enää kohdille, joten
maistuvan tuliaisen kotiin vieminen ei näin ollen onnistunut. ”Eli ei siis
saatu sitä kotiin ja aina välillä asia palaa mieliin -- että kun sitä jostain
vielä saisi”. Siksipä Tommi on pidempään jo harkinnut valmistavansa Okociminsä
itse! Sattuvasti voitto-olutta pähkäillessään vierestä kuuluikin puolivakava
ehdotus ”mitenkäs se Okocim?”. Ehdotus kuulosti järkeenkäyvältä ja lopulta
muodostui itsestään selvyydeksi – ”miksikäs ei?”. Vahva, tumma ja talveen sopiva
oluttyyli, josta ei ylitarjontaa Suomen markkinoilla ole.
”Tietyllä tavalla olut on siis omistettu sekä vaimolleni
että Puolalle -- tai universaalimmin kuvattuna: mukaville matkamuistoille ja
hienoille oluille ja paikoille ja sille, että koti ja kotiinpaluu kuitenkin on
aina parasta.”
Hansakauppiaan resepti ei suinkaan ole suora kopio esikuvana
toimivasta Okocimistä, joskin mallaspohjaa,
humalavalintoja, alkoholipitoisuutta, väriä, katkeruutta ja ominaispainoja on
sovitettu ko. oluen spekseihin. Raaka-ainevalinnat sattuivat myös puolivahingossa osumaan tärkeässä
roolissa olevaan maantieteelliseen teemaan, sillä ne tulevat Briteistä,
Suomesta, Saksasta ja Puolasta – vanhojen hansareittien varsilta! Puolalainen
Lublin-humala sai kaverikseen Marynkaa ja mallaspohjaan lisättiin karamellisoitua
ruismallasta. Ruistahan viljellään paljon myös Baltian alueella. Ehkä suurin
ero moderneihin baltic portereihin on Hansakauppiaan käyttäminen pintahiivalla
pohjahiivan sijaan. Mielessä oli käynyt kuulemma myös hunajan käyttö, mutta
lopulta päädyttiin tekemään olut ”perusraaka-aineista”. Hansakauppias on siis
tehnyt pitkän matkan ja saapunut vihdoin kotisatamaan. Lähdenkin tästä
auttamaan kuorman purussa!
Ukonmalja / Hiisi Hansakauppiaan Baltic Porter |
- Tyyli: Baltic Porter
- Alk.%: 8,5
- Panimo: Ukonmalja, Jyväskylä, Suomi
- Pantu: Panimo Hiisi, Jyväskylä, Suomi
Tumman puhuva, ehkä kuitenkin todella tummaan ruskeaan
kääntyvä mustan sijaan. Valoa vasten katseltuna päästää hieman punertavaa valoa
läpi reunoiltaan, ikään kuin leikittelemään tummaa taustaansa vasten. Tuoksu on
keskirunsas, odotetun jykevästi maltaaseen painottuva. Ruskeaa, limppuista
makeutta – ehkä jollain tapaa myös siirappista imelyyttä, joskin Dan Sukkerin
siirappitölkkiä hillitympänä. Ei liian raskas, pikemminkin pehmyt, soljuva ja ehkä
tumman hedelmäinenkin. Maultaan hyvällä tapaa vahvan bockmainen kevyellä
paahteen tuomalla twistillä. Jykevää, tumman ruskeaa maltaisuutta hyvällä
annoksella siirappista limppuisuutta, joka ei luonnehdinnasta huolimatta taitu
yli imelyyden sietorajan. Hennosti paahdetta, mutta tuotakin enemmän salmiakin
suolaisuutta sekä luonnetta antavaa rukiin rouheutta – lopussa mukavasti
tunnelmaa tasapainottavaa, sopivan rivakasti purevaa humalointia, jossa on niin
sitruksen happamuutta kuin myös runsaampaa yrttistä vivahteikkuuttakin. Mukavasti
jää kutkuttelemaan muutoin soljuvan maltaisen aallon jälkimaininkeihin… Tunnelmassa on hienoista pähkinäistä
kuivuutta, joskaan maun puolesta tuota ei välttämättä juurikaan löydy. Suutuntuma
on miellyttävän runsas, joskaan ei millään muotoa tahmaavan hidas. Suussa viettelevästi tanssahteleva ja hyvin makujen paksuutta tukeva. Laadukas ja maistuva, mieluisan
makea balttiportteri sopivalla kädellä humaloituna. Na zdrowie!
Pisteet: 38/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti