Syntistä laiskuutta Tanskasta: Amager The Sinner Series Sloth

• Tyyli: American Pale Ale
• Alk.%: 6,0
• Panimo: Amager Bryghus, Kastrup, Tanska

Se on laiska...

Kuuluisat seitsemän kuoleman syntiä – Alkossa niistä asuu laiskuus… Eli monopolin valikoimiin saapui hienoisen odottelun jälkeen tanskalaispanimon syntinen american pale ale ja varsin tervetullut tulokas tuo onkin. Juuttien humalaherkut tuppaavat yleisesti uppoamaan allekirjoittaneen makumaailmaan kuin nenä nokkaan eikä Amagerin vastaan tulleesta valikoimasta heikkouksia liiemmin ole löytynyt. Pommisuojapanimon The Sinner Series-sarja käy seitsemän oluen voimin lävitse kaikki seitsemän kuoleman syntiä, joista tämä olut ilmentää laiskuutta. Slothia panimo kehuu laiskan miehen APAksi, jonka reseptiikkaan ei ole ”jaksettu panostaa” suurtaa määrää eri komponentteja. Vain yhtä mallasta, vain Simcoeta humalointiin – hiivaksi panimon perusjenkkihiivaa... Kysymys kuuluukin:   

”How hard can it possibly be to create a sessionable American Pale Ale?”

Paperilla siis laiskanpulskeaa oluen panemista, mutta uskoisin mukana kulkevan myös pienen pilkkeen silmäkulmassa. Laiskuuden symbolina toimii laiskasti rohjottava, joskin käsitreeninsä vähintäänkin ansiokkaasti hoitanut jättiläinen – laiskuutta lieneekin jalkapäivän toistuva skippaus sekä keskikehon hallinnan unohtaminen..? Tästähän voisi sujuvasti jatkaa ottamalla loputkin sarjan oluet valikoimaan, ellei laiskuus sitten vie voittoa.

“Sometimes brewing is hard work. Sometimes it’s a work of art. And then sometimes it’s a walk in the park. Take a stroll, sit and relax on a park bench in the sun and be lazy with us. We promise you won’t regret it.”

Amager The Sinner Series Sloth

Keltainen, hivenen vaaleaa oranssia ilmentävä, samea ja todella kauniisti vaahtoava tanskalainen. Tuoksu on pirtein ilmestys vähään aikaan – todella raikas, greippisen hedelmäinen ja sopivan runsas. Saippuaista, hieman kukkeaakin greipin purevuutta riittää vasten vaaleaa, aivan aavistuksen makeaa mallaspohjaa, joka muutoin jää hieman taustalle väijymään. Myös ripaus hieman pyöreyttä antavaa tropiikin hedelmää joukossa on. On kyllä kesäinen ja moneen hetkeen sopiva.

Maussa mennään tuoksusta tutuin teesein eteenpäin. Greippinen purevuus on suhteellisen tuntuvaa ja hallitsevaa alusta saakka voimistaen profiiliaan kohti katkeraa, hieman takakauttakin lisävoimaa saavaa loppumakua. Tuntu on osin hieman saippuainen, myös heinäyrttistä, raikasta purevuuttakin löytyy aivan lopusta. Tämä yhdistelmä tarttuukin hyvällä otteella kurkunpäähän – oikein mainiota! Vaalea mallasrunko on hieman leipäistä, seuranaan sillä on piilottelevampaa, ekstoottista hedelmäisyyttä rusinaisen kuivatuin vivahtein. Suutuntumaltaan ei kovinkaan jyhkeä, joskin riittävän voimaisa kantaakseen melko runsaat maut. Tasapainoa siis löytyy ja hyvinhän tämä puree mutta purkoon.

Tuomio: Greippisin ilmein melko voimaisaakin purevuutta tarjoileva APA, jossa vaaleutta huokuva mallaspeti sekä orastava hedelmäisyys ymmärtävät pysyä syrjemmällä  - vain vieno yrttisyys uskaltautuu voimaisammin tanssiin mukaan. Tuota tanssia tanssitaan aamuun saakka. Hyvää tekemistä Tanskanmaalta – mieluustihan tämän kanssa puistossa rentoutuisi!

Pisteet: 38/50