- Tyyli: Traditional Ale
- Alk.%: 10,0
- Panimo: Thornbridge, Bakewell, Englanti
Rikasta, tummaa alea... |
Se on sata! Viime keskiviikkona meni satatuhatta (100 000!)
käyntikertaa rikki Olutkellarissa, joten viikonlopuksi oli syytä varata jotain
maistuvaa ja arvokasta juhlajuomaa. Brittipanimo-Thornbridgen hekumallinen Bracia
soveltui viileähköön ilmanalaan mitä parhaiten, joten varaston tarkkaan
varjeltu ainokainen sai luvan antautua pullonavaajan lempeässä käsittelyssä. Tutustuinkin
Braciaan paikallisessa olutravintolassa jo aiemmin tänä keväänä, mutta otin nyt
”vanhan tutun” hieman tarkemman analyysin kohteeksi – ettei ilta ihan pelkäksi
nautinnoksi sentään menisi…
Mennyttä aikaa viestivä olut viittaa nimellään
rautakautiseen, melko vahvaan alkoholijuomaan. Sanan bracia kerrotaan olevan kelttienkielinen vastine tuolle juomalle,
mutta aiheesta on myös eriäviä mielipiteitä. Braciaa ei kelttien kieli ilmeisesti nimittäin tunne, mutta se kuitenkin
lienee johdettu jostain samansuuntaisesta, alkoholijuomaan tai jopa olueen
liittyvästä termistä… Zythophile-blogista löytyy useamman vuoden takainen
pohdinta aiheeseen liittyen ja vaihtoehtoja siitä, mihin juomasanastoa
kuvaavaan sanaan Bracia todellisuudessa viittaa (tai mistä sanasta se on
johdettu), näyttäisi olevan aina bracissista
brachaan ja bragautista bracataan…
Sotketaanpa sekaan keltin lisäksi myös latinaa ja ranskaa, mutta melko läheistä
sukua kaikki mainitut ulkoasultaan sekä aihealueeltaan ovat toisilleen.
Esikuvana toimivan olutjuoman kerrotaan kuitenkin olleen
rautakaudella valmistettua, mahdollisesti hunajalla maustettua viljapohjaista
nektaria. Siksipä Braciankin reseptiin lienee tiensä löytänyt tumma,
italialainen kastanjahunaja. Kahdeksan mallaslaatua tuovat makumaailmaan mm.
paahteen ja suklaan luonteikkuutta – humalakattaus taasen käsittää Target-,
Pioneer-, Hallertau Northern Brewer ja Sorachi Ace-lajikkeita. Olut muuten
keikkuu Ratebeerissä Englannin Top 50 beers-listan kakkosena, joten laatua on
luvassa…
Thornbridge Bracia |
Mustaa olutta jämäkän näköisellä, ruskealla ja runsaalla
vaahtokerroksella varustettuna. Tuoksu on jyhkeä, tummuutta kaikuvan syvä,
mutta silti tasapainoinen. Oikein nautittavaa tekemistä siis. Espressomaista
paahdetta, hieman tummaa suklaata, satulamaista nahkaa sekä etäisen savuista
turpeisuutta. Mukana on myös juoksevaa salmiakkia, lakritsia mutta myös kuivaa
kanervikon aromia. Omaleimainen kokonaisuus henkii vanhan maalaistalon kuivaa
huonepölyä, maanläheistä turvesuota sekä tuota miellyttävää paahteisuutta.
Sivummalla on myös kevyen kuivaa hedelmäisyyttäkin. Todella monipuolinen ja
runsas.
Maku vie jalat alta... Salmiakkisen suolainen ote yhdessä
kanervankukkaisen yrttisyyden, paahdon pintyttämän siirapin sekä tukevan alkoholin
lämmön kanssa muodostavat tahmean, pitävän ja jopa intensiivisen verkon, joka
sitoo voimakkaat ja syvät maut yhteen. Espressomaisen kahvinen paahteisuus ei
ole tuoksun tapaan vahvasti esillä, vaan tilkitsee tumman suklaisen vivahteen
kanssa viritetyn verkon aukkoja. Viskimäistä turpeisuutta, edelleen
brittiläiseen maataloon johdattava huoneen tuntua sekä hieman nahkaa, ehkä myös
pähkinää. Lopussa suhteellisen voimakas humalointi terävöittää aisteja ja
virittää hekumallisen ja lämmittävän makukokemuksen viimeiseen kliimaksiinsa -
jälkimaussa sitruksista keltaisuutta aistiva katkerointi kutittelee kieltä.
Suutuntuma on melko runsas, mutta saa orastavasta imelyydestä hieman tahmaavaa
tukea osakseen.
Tuomio: Mahtava, omaleimainen ja runsasmakuinen olut kerta
kaikkiaan! Sopivasti paahdetta, monenlaista tummuutta sekä alkoholin tukemaa,
osin portviinimäiseksikin äityvää, jylhää tukevuutta. Hidas, arvokas ja
kokemisen arvoinen... Intensiivinen isolla Iillä!
Pisteet: 43/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti