maanantai 19. toukokuuta 2014

Kotiolut: Ukonmalja Pateria Wit - Athoksen Usvat



Kesäjuomaa biergartenissa...
Siitä on jo jokunen viikko, kun kärvistelimme hyisen viiman armoilla Ukonmaljan kotipanimon pihassa Jyväskylän Palokassa. Hain Tommilta kassillisen uutta maisteltavaa, joten kyllähän sitä aina pikku viiman sen voimalla kestää. Ensin arvioihin pääsi tämä kyseinen witbier, jota itse tekijäkin onnistuneeksi kehui – omaan vaatimattomaan tyyliinsä tosin… Yksi pullo tuli jo avattua mökkireissulla, mutta tapahtuman rentoutukseen tarkoitetun luonteen mukaisesti keskityimme vain nauttimaan oluen mausta ilman tarkempaa analyysiä. Ja hyvinhän se maistui – tokaisipa perheen parempi puoliskokin, että "jos kotona joskus olutta tehdään, niin se on sitten tällaista!” Mutta vielä en kuitenkaan lupaa saanut keittiön nurkkaa kotipanimoksi valjastaa…

Pateria – mielenkiintoinen nimi tällä oluella ja kuten olemme oppineet, liittyy myös oluen nimeämiseen syvällisempi tarina ja yhteys johonkin suurempaan, tällä kertaa skandinaavista mytologiaa laajempaan käsitteeseen. Pateria witbier kuuluu neljän oluen saagaan, jotka ilmentävät esimerkiksi hindumytologiassa tunnettua maailman aikaa – sen neljää aikakautta, yugaa. Itselleni aihepiiri on täysin vieras, mutta itse oluen tekijä selventää tuota puolta ytimekkäästi.

”Hindumytologia kuvaa aikakausia seisovan lehmän/härän symboliikalla: ensimmäisenä maailmanaikana se seisoo neljällä jalalla, toisena kolmella, kolmantena kahdella ja viimeisenä yhdellä. Tämä kuvaa hengellisyyden vähenemistä ja rappeutumista aikakausien myötä”

Lyhyesti kuvattuna ensimmäisen aikakausi, Satya Yuga tunnetaan myös kulta-aikana, joka voidaan nähdä ns. täydellisenä aikana, jolloin hengellisyys* erottamaton osa kaikkea. Toisen aikauden, Treta Yugan aikaan hengellisyyden atribuutti alkaa rappeutua ja edemmäs mentäessä hengellisyyden merkitys ja läsnäolo murenevat entisestään – Treta Yugan aikaan sitä on kuitenkin vielä ”kolme neljäsosaa ” jäljellä. Tämänkertainen oluemme, Pateria viittaakin juuri tähän rappion ajan alkuun, toiseen aikakauteen.

(*=Tommin täsmennys: ”’Hengellisyys' tässä kohtaa kuuluisi ehkä ymmärtää laajempana kosmologisena tai -gonisena käsitteenä, eikä sekoittaa varsinkaan 'uskonnollisuuteen'”.)

”Ajattelen, että tätä voi tulkita -- jos ihmiskuntaa tarkastellaan -- uskontojen synnyllä ja sitä myötä esoterian ja eksoterian synnyllä; hengellisyys ei enää ole kaiken luonnollinen, erottamaton attribuutti (niin kuin esim. lyövä sydän on elävän ihmisen erottamaton, kiistaton ja itsestään selvä osa), vaan sitä voidaan alkaa tarkastella, tulkita, kyseenalaistaa ja "harjoittaa" eri tasoilla. Tätä kuvaa nimi Pateria, joka (pater - isä) munkkiluostariassosiaatioineen viittaa vahvasti uskonnollisuuteen, toisin sanoen hengellisyyden erkanemiseen omaksi käsitteekseen, joksikin 'jota harjoitetaan', joksikin ’jota toiset harjoittavat eri tasoilla kuin toiset'.”

Ukonmaljan tyylinomaisesti mystinen olut...
Neljän maailmanajan käsitys ei suinkaan ole hindumytologian yksinoikeus eikä sen määritelmä kaikissa lähteissä ole samanlainen. Lähteestä riippuen neljä aikakautta kulkevat syklissä, jossa neljättä (Kali Yuga) aikaa seuraa ensimmäinen (Satya Yuga), jolloin hengellisyys palautuu totaalisesta rappiosta jälleen olennaiseksi osaksi kaikeutta. Toisaalta, yhtä vahvana käsityksenä aikojen kulusta on kahden aseman väliä matkaavan junan malli. Siinä viimeisen aikakauden, rappioon päättyvän Kali Yugan jälkeen alkaakin samaisen aikakauden nousuvaihe – ajanjaksot kuljetaan käänteisessä järjestyksessä kohti alkutilaa, Satya Yugan kulta-aikaa. 

Myös aikakausien kestosta on erilaisia tulkintoja. Esimerkiksi intilaisen Swami Sri Yukteswar Girin kirjassa The Holy Science aikojen kesto poikkeaa suurestikin perinteisestä määritelmästä, jossa esimerkiksi Satya Yugan kestoksi katsotaan jopa 1 728 000-vuotta. Swamin mukaan saman ajan kesto olisi laskuvaiheessa 4800-vuotta ja saman verran käänteisessä noususuhdanteessa. Tämän teorian mukaan elämme parhaillaan Dvapara Yugan nousukautta, mutta kulta-ajan saavuttamisen suhteen emme ole vielä edes puoli välissä. Rappio kuitenkin on alkanut taittumaan jo vuonna 499, joten suunta on oikea. Tommi lisää vielä soppaan yhden näkemyksen, joka todistaa aiheen monet kasvot – joille on kuitenkin keskenään selkeä yhteys…

”Edellä mainitun lisäksi koko "neljän maailmanajan olutsaaga" voidaan nähdä symbolina viitaten myös Georges Dumezilin esittämään hypoteesiin muinaisten kulttuurien kolmifunktionaalisesta rakenteesta, jossa yhteiskunta rakentuu kolmesta luokasta: papeista, sotureista/soturikuninkaista ja kansasta/rahvaasta. Tähän peilaten Satya Yuga voisi ilmentää näiden luokkien täydellistä harmoniaa, Treta Yuga (Pateria) pappien valtakautta, Dvapara Yuga soturikuninkaiden valtakautta ja Kali Yuga (Hedonia) rahvaan valtakautta.”

Entäs nuo Athoksen Usvat sitten? No Tommi valoittaa aihetta kutkuttavan seikkaperäisesti:

”Alaotsikko Athoksen Usvat jatkaa ja vahvistaa Pateria-nimen symboliikkaa, sekä yugien että kolmifunktionaalisen yhteiskunnan symboliikan suhteen (Athos on itsehallinnollinen luostarivuori Kreikassa), mutta sillä on myös toinen, olymposlainen merkitys, jonka myötä se tulee toimimaan erään tulossa olevan oluen vastapoolina, mutta siitä enemmän toisella kertaa.”

Athoshan on myös yhden muskettisoturin nimi..? 

No mutta... Edellä kuvatunlainen tarina on Paterialla kerrottavana ja onkin luontevaa jatkaa tarinaa pureutumalla sen materiaalisempaan olemukseen, raaka-aineisiin ja makutuntemuksiin. Mausteita keitoksesta löytyykin hyvä kourallinen ja voinen jo paljastaa, että niillä on hyvä rooli myös oluen makumaailmassa. Mallaspohjasta hieman alle puolet koostuu mallastamattomasta luomuvehnästä, kaurasta ja speltistä, puolet on pilsner-, sahti-, münich- ja acidmaltaista – lämpökäsitelty, mallastamaton vehnää kattaakin sitten loput 5%. Humalina Tommi on käyttänyt Hersbrückeriä ja Sorachi Acea. Mausteita tosiaan löytyy sopivan laajalla skaalalla: kamomillaa (n. 7 g), meleguettapippuria (grains of paradise) (n. 2 g), tuoretta appelsiinin kuorta (1 appelsiini), kuivattua curacao-appelsiininkuorta (24 g), korianteria (siemeniä) (12 g) sekä yrttiteetä (2 tl), joka piti sisällään anista, kuminaa, fenkolia ja nokkosta. Vahvuutta kertyi lopulta viitisen prosenttia, joten oikein sopivalta kesäwittiltähän tämä kuulostaa! 

Ukonmaljan raportointia oluesta löytyy TÄÄLTÄ.

Ukonmalja Pateria Wit - Athoksen Usvat
Komeasti vaahtoaa! Valkean vaahdon alta löytyy sameahko, vaalean keltainen, jopa olkinen olut. Kaunista on. Tuoksu hieman piilottelee, mutta näyttäytyy varsin raikkaana, aromikkaana ja kesään istuvana. Vehnäinen, vaalea mallaspuoli hieman hautautuu withiivan ja teemäisen yrttisyyden alle. Jonkin verran raikasta, ehkä lähinnä sitrusta olevaa pirskahtelevuutta sekä mieluisan pyöreääkin maustearomia - lienee vahvasti käytetyn yrttiteen aikaansaannosta, mutta vahva rooli on myös kamomillalla. Ilmeisesti puoliskot täydentävät toisiaan hyvin. Hieman erilainen, mutta todella kiehtova ja toimiva paketti. Kerää kehut ansaitusti.

Maku on tuoksua asteen voimaisampaan ja huomattavasti syvempää äitymättä kuitenkaan liian iskeväksi saati kesän värinään turhan tunkkaiseksi - laajan skaalan makukirjo onkin hyvin tasapainossa. Nyt appelsiinimainen sitruksisuus on päässyt hyvin mukaan ja maalailee selkeät reitit läpi maun. Vaalean vehnäinen runko ei liikoja itseään esittele, vaan toimii yhteisymmärryksessä makumaailmaa kannattelijana. Tuoksusta tuttu teemäinen yrttisyys, kamomilla ja hiivan lopussa iskevä mausteisuus ovat vahvalti esillä ja määrittelevätkin tämän oluen melko pitkälle. Loppumaku nouseekin hieman tiiviimmäksi ja osin kuivattaakin kokonaisuutta mausteiden, kevyen hapokkuuden sekä hennosti nipistävän katkeron vahvistamien hiilihappojen yhteensovituksella. Tuntumaltaan sopivan ryhdikäs, silti mainion kesäoluen raameihin istuva.

Tuomio: Aromaattinen, mausteiden ja yrttien vaalea yhteensovitus, joka vetää mielen väkisinkin kesälomaan. Tasapainoinen, taidokas ja sopivasti myös purevuutta nostava kesäjuoma. Keräsi kehut laajemmaltikin testiryhmältä.

Liekkö muuten hieman kuivunut parissa viikossa? Jotenkin lopun mausteisuus tuntuisi hieman lisääntyneen - parempaan suuntaan ehdottomasti on mennyt. Jenkkihekumaa tämä ei mielestäni kaipaisi, mutta olisihan tuo mielenkiintoista kyllä testata...? Tai siis maistaa jos Tommi intoutuu tekemään...

Pisteet:
  • Tuoksu: 7
  • Ulkonäkö: 4
  • Maku: 8
  • Suutuntuma: 4
  • Kokonaisuus: 15

Yhteensä: 38/50

2 kommenttia:

  1. Kiitos valtavirrasta poikkeavien oluiden arvioinneista samaiseen, kiirettömään ja seikkaperäiseen tyyliin. Ukonmaljan oluet vaikuttavat olevan kotimaisen kotiolutkentällä vastaavaa, kuin vaikkapa mitä kotimaisessa rap-skenessä artistit Ameeba, J Riskit, Julma-Henri ja Sipulijaska esiin tuovat. Liiemmin eivät kultaketjut tai takalistot heidän ulosannissaan keiku, ellei sitten kriittisenä sivuhuomautuksena. Vaikka oluessa itse olut lasissa merkitsisi eniten, meille jotka jäävät tästä kokemuksesta toistaiseksi ulkopuoliseksi, jopa entistä seikkaperäisempi kertomus ja kartoitus oluen taustoista uppoaisi hyvin ainakin tähän ytimeen. Kohti kulta-aikaa kulkiessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia palautteesta!

      Tommilla on tosiaan hyvä ote oluen teossa, mutta myös tuotoksiin sidotut tarinat ja symbolit kiehtovat minua kovasti. Aihealue on yleensä ollut oman osaamisalueen ulkopuolella, joten tässä on samalla päässyt vähän sivistämään itseään ja sisäistämään uutta asiaa. Tykkään tuosta tyylistä yhdistää oluen valmistus ja kiehtova tarina - se tekee myös oluen maistamisesta mielenkiintoisempaa.

      Rehtiä ja kunnioitettavaa työtä Ukonmaljan verstaalla siis kaikin puolin - tuohon artisti listaan lisäisin vielä Stepan, joka tosin nojaa enemmän huumoriin, mutta kulkee symbolisesti omaa tietään muusta menosta välittämättä. :)

      Poista