Kesäjuomaa biergartenissa... |
Pateria –
mielenkiintoinen nimi tällä oluella ja kuten olemme oppineet, liittyy myös
oluen nimeämiseen syvällisempi tarina ja yhteys johonkin suurempaan, tällä
kertaa skandinaavista mytologiaa laajempaan käsitteeseen. Pateria witbier
kuuluu neljän oluen saagaan, jotka ilmentävät esimerkiksi hindumytologiassa
tunnettua maailman aikaa – sen neljää aikakautta, yugaa. Itselleni aihepiiri on täysin vieras, mutta itse oluen
tekijä selventää tuota puolta ytimekkäästi.
”Hindumytologia kuvaa aikakausia seisovan lehmän/härän
symboliikalla: ensimmäisenä maailmanaikana se seisoo neljällä jalalla, toisena
kolmella, kolmantena kahdella ja viimeisenä yhdellä. Tämä kuvaa hengellisyyden
vähenemistä ja rappeutumista aikakausien myötä”
Lyhyesti kuvattuna ensimmäisen
aikakausi, Satya Yuga tunnetaan myös kulta-aikana, joka voidaan nähdä ns.
täydellisenä aikana, jolloin hengellisyys*
erottamaton osa kaikkea. Toisen aikauden, Treta Yugan aikaan hengellisyyden
atribuutti alkaa rappeutua ja edemmäs mentäessä hengellisyyden merkitys ja
läsnäolo murenevat entisestään – Treta Yugan aikaan sitä on kuitenkin vielä ”kolme
neljäsosaa ” jäljellä. Tämänkertainen oluemme, Pateria viittaakin juuri tähän
rappion ajan alkuun, toiseen aikakauteen.
(*=Tommin täsmennys: ”’Hengellisyys' tässä kohtaa kuuluisi ehkä ymmärtää laajempana kosmologisena tai -gonisena käsitteenä, eikä sekoittaa varsinkaan 'uskonnollisuuteen'”.)
”Ajattelen, että tätä voi tulkita -- jos
ihmiskuntaa tarkastellaan -- uskontojen synnyllä ja sitä myötä esoterian ja
eksoterian synnyllä; hengellisyys ei enää ole kaiken luonnollinen, erottamaton
attribuutti (niin kuin esim. lyövä sydän on elävän ihmisen erottamaton,
kiistaton ja itsestään selvä osa), vaan sitä voidaan alkaa tarkastella, tulkita,
kyseenalaistaa ja "harjoittaa" eri tasoilla. Tätä kuvaa nimi Pateria,
joka (pater - isä) munkkiluostariassosiaatioineen viittaa vahvasti
uskonnollisuuteen, toisin sanoen hengellisyyden erkanemiseen omaksi
käsitteekseen, joksikin 'jota harjoitetaan', joksikin ’jota toiset harjoittavat
eri tasoilla kuin toiset'.”
Neljän maailmanajan
käsitys ei suinkaan ole hindumytologian yksinoikeus eikä sen määritelmä
kaikissa lähteissä ole samanlainen. Lähteestä riippuen neljä aikakautta
kulkevat syklissä, jossa neljättä (Kali Yuga) aikaa seuraa ensimmäinen (Satya
Yuga), jolloin hengellisyys palautuu totaalisesta rappiosta jälleen
olennaiseksi osaksi kaikeutta. Toisaalta, yhtä vahvana käsityksenä aikojen
kulusta on kahden aseman väliä matkaavan junan malli. Siinä viimeisen
aikakauden, rappioon päättyvän Kali Yugan jälkeen alkaakin samaisen aikakauden
nousuvaihe – ajanjaksot kuljetaan käänteisessä järjestyksessä kohti alkutilaa,
Satya Yugan kulta-aikaa.
Myös aikakausien
kestosta on erilaisia tulkintoja. Esimerkiksi intilaisen Swami Sri Yukteswar
Girin kirjassa The Holy Science
aikojen kesto poikkeaa suurestikin perinteisestä määritelmästä, jossa
esimerkiksi Satya Yugan kestoksi katsotaan jopa 1 728 000-vuotta.
Swamin mukaan saman ajan kesto olisi laskuvaiheessa 4800-vuotta ja saman verran
käänteisessä noususuhdanteessa. Tämän teorian mukaan elämme parhaillaan Dvapara
Yugan nousukautta, mutta kulta-ajan saavuttamisen suhteen emme ole vielä edes
puoli välissä. Rappio kuitenkin on alkanut taittumaan jo vuonna 499, joten
suunta on oikea. Tommi lisää vielä soppaan yhden näkemyksen, joka todistaa aiheen
monet kasvot – joille on kuitenkin keskenään selkeä yhteys…
”Edellä mainitun lisäksi koko "neljän
maailmanajan olutsaaga" voidaan nähdä symbolina viitaten myös Georges
Dumezilin esittämään hypoteesiin muinaisten kulttuurien kolmifunktionaalisesta
rakenteesta, jossa yhteiskunta rakentuu kolmesta luokasta: papeista,
sotureista/soturikuninkaista ja kansasta/rahvaasta. Tähän peilaten Satya Yuga
voisi ilmentää näiden luokkien täydellistä harmoniaa, Treta Yuga (Pateria)
pappien valtakautta, Dvapara Yuga soturikuninkaiden valtakautta ja Kali Yuga
(Hedonia) rahvaan valtakautta.”
Entäs nuo Athoksen
Usvat sitten? No Tommi valoittaa aihetta kutkuttavan seikkaperäisesti:
”Alaotsikko Athoksen Usvat jatkaa ja vahvistaa
Pateria-nimen symboliikkaa, sekä yugien että kolmifunktionaalisen yhteiskunnan
symboliikan suhteen (Athos on itsehallinnollinen luostarivuori Kreikassa), mutta
sillä on myös toinen, olymposlainen merkitys, jonka myötä se tulee toimimaan
erään tulossa olevan oluen vastapoolina, mutta siitä enemmän toisella kertaa.”
Athoshan on myös yhden muskettisoturin nimi..?
No mutta... Edellä kuvatunlainen tarina on Paterialla
kerrottavana ja onkin luontevaa jatkaa tarinaa pureutumalla sen
materiaalisempaan olemukseen, raaka-aineisiin ja makutuntemuksiin. Mausteita
keitoksesta löytyykin hyvä kourallinen ja voinen jo paljastaa, että niillä on
hyvä rooli myös oluen makumaailmassa. Mallaspohjasta hieman alle puolet koostuu
mallastamattomasta luomuvehnästä, kaurasta ja speltistä, puolet on pilsner-,
sahti-, münich- ja acidmaltaista – lämpökäsitelty, mallastamaton vehnää
kattaakin sitten loput 5%. Humalina Tommi on käyttänyt Hersbrückeriä ja Sorachi
Acea. Mausteita tosiaan löytyy sopivan laajalla skaalalla: kamomillaa (n. 7 g),
meleguettapippuria (grains of paradise) (n. 2 g), tuoretta appelsiinin kuorta
(1 appelsiini), kuivattua curacao-appelsiininkuorta (24 g), korianteria (siemeniä)
(12 g) sekä yrttiteetä (2 tl), joka piti sisällään anista, kuminaa, fenkolia ja
nokkosta. Vahvuutta kertyi lopulta viitisen prosenttia, joten oikein sopivalta kesäwittiltähän tämä kuulostaa!
Ukonmaljan raportointia oluesta löytyy TÄÄLTÄ.
Komeasti vaahtoaa! Valkean vaahdon alta löytyy sameahko,
vaalean keltainen, jopa olkinen olut. Kaunista on. Tuoksu hieman piilottelee,
mutta näyttäytyy varsin raikkaana, aromikkaana ja kesään istuvana. Vehnäinen,
vaalea mallaspuoli hieman hautautuu withiivan ja teemäisen yrttisyyden alle.
Jonkin verran raikasta, ehkä lähinnä sitrusta olevaa pirskahtelevuutta sekä
mieluisan pyöreääkin maustearomia - lienee vahvasti käytetyn yrttiteen
aikaansaannosta, mutta vahva rooli on myös kamomillalla. Ilmeisesti puoliskot
täydentävät toisiaan hyvin. Hieman erilainen, mutta todella kiehtova ja toimiva
paketti. Kerää kehut ansaitusti.
Maku on tuoksua asteen voimaisampaan ja huomattavasti
syvempää äitymättä kuitenkaan liian iskeväksi saati kesän värinään turhan
tunkkaiseksi - laajan skaalan makukirjo onkin hyvin tasapainossa. Nyt
appelsiinimainen sitruksisuus on päässyt hyvin mukaan ja maalailee selkeät reitit
läpi maun. Vaalean vehnäinen runko ei liikoja itseään esittele, vaan toimii
yhteisymmärryksessä makumaailmaa kannattelijana. Tuoksusta tuttu teemäinen
yrttisyys, kamomilla ja hiivan lopussa iskevä mausteisuus ovat vahvalti esillä
ja määrittelevätkin tämän oluen melko pitkälle. Loppumaku nouseekin hieman
tiiviimmäksi ja osin kuivattaakin kokonaisuutta mausteiden, kevyen hapokkuuden
sekä hennosti nipistävän katkeron vahvistamien hiilihappojen
yhteensovituksella. Tuntumaltaan sopivan ryhdikäs, silti mainion kesäoluen
raameihin istuva.
Tuomio: Aromaattinen, mausteiden ja yrttien vaalea
yhteensovitus, joka vetää mielen väkisinkin kesälomaan. Tasapainoinen, taidokas
ja sopivasti myös purevuutta nostava kesäjuoma. Keräsi kehut laajemmaltikin
testiryhmältä.
Liekkö muuten hieman kuivunut parissa viikossa? Jotenkin
lopun mausteisuus tuntuisi hieman lisääntyneen - parempaan suuntaan
ehdottomasti on mennyt. Jenkkihekumaa tämä ei mielestäni kaipaisi, mutta
olisihan tuo mielenkiintoista kyllä testata...? Tai siis maistaa jos Tommi intoutuu tekemään...
Pisteet:
- Tuoksu: 7
- Ulkonäkö: 4
- Maku: 8
- Suutuntuma: 4
- Kokonaisuus: 15
Yhteensä: 38/50
Kiitos valtavirrasta poikkeavien oluiden arvioinneista samaiseen, kiirettömään ja seikkaperäiseen tyyliin. Ukonmaljan oluet vaikuttavat olevan kotimaisen kotiolutkentällä vastaavaa, kuin vaikkapa mitä kotimaisessa rap-skenessä artistit Ameeba, J Riskit, Julma-Henri ja Sipulijaska esiin tuovat. Liiemmin eivät kultaketjut tai takalistot heidän ulosannissaan keiku, ellei sitten kriittisenä sivuhuomautuksena. Vaikka oluessa itse olut lasissa merkitsisi eniten, meille jotka jäävät tästä kokemuksesta toistaiseksi ulkopuoliseksi, jopa entistä seikkaperäisempi kertomus ja kartoitus oluen taustoista uppoaisi hyvin ainakin tähän ytimeen. Kohti kulta-aikaa kulkiessa...
VastaaPoistaKiitoksia palautteesta!
PoistaTommilla on tosiaan hyvä ote oluen teossa, mutta myös tuotoksiin sidotut tarinat ja symbolit kiehtovat minua kovasti. Aihealue on yleensä ollut oman osaamisalueen ulkopuolella, joten tässä on samalla päässyt vähän sivistämään itseään ja sisäistämään uutta asiaa. Tykkään tuosta tyylistä yhdistää oluen valmistus ja kiehtova tarina - se tekee myös oluen maistamisesta mielenkiintoisempaa.
Rehtiä ja kunnioitettavaa työtä Ukonmaljan verstaalla siis kaikin puolin - tuohon artisti listaan lisäisin vielä Stepan, joka tosin nojaa enemmän huumoriin, mutta kulkee symbolisesti omaa tietään muusta menosta välittämättä. :)