Alkon vehniä: Ayinger Bräu-Weisse

• Tyyli: Hefeweizen
• Alk.%: 5,1
• Panimo: Brauerei Aying, Aying, Saksa

Kesä on täällä ja vehnäiset maut valtaavat alaa entisestään. Risujen sijasta kerrankin ruusuja Alkon suuntaan: hefevalikoimaa talossa piisaa yleisesti ihan mukavasti. Melko vähän tätä tarjontaa on blogin puolella tullut käytyä lävitse, mutta eiköhän tässä kesän mittaan näistäkin juttua aikaiseksi saada – tasaiseen tahtiin niitä nimittäin tulee nautiskeltua. Müncehenin lähistöllä sijaitseva Ayingerin panimo lienee suomalaisille jo melko tuttu eritoten tummien lagereidensa johdosta, mutta myös vehnäoluen teko tältä(kin) saksalaiselta taittuu. Yleisesti varsin maukas, tietyllä tapaa makumaailmaltaan tuhdimpi vehnä on kyseessä – täydellisen banaanin metsästäjät joutuvat terttuhedelmänsä toki poimimaan muualta. Makumaailman yleiskuva ja tuhdimpi suutuntuma lienevät tehokas jaottelija käyttökohteiden valinnan saralla. Itselleni ayingiläinen maistuukin parhaiten kesäpäivänä joko biergartenin syvässä varjossa tai hieman viileämmällä säällä – toimii toki helteessäkin, mutta niin toimii moni muukin… Laadukasta hefeä, joka ei hieman viileämpääkään keliä hätkähdä. Vahva mökkisuositus. Jatketaanpa tarkempaa analyysia ihan arvion äärellä:

Ayinger Bräu-Weisse

Hieman odotettua vaisumpi vaahto, joskin kohtalaisesti sitäkin lopulta muodostuu. Keltainen, hieman oranssia tummuutta henkivä, samea vehnäolut pullosta paljastuu. Tuoksussa pääosissa on melko vahva vehnäisyys, hiiva sekä kypsä sitrushedelmäisyys. Banaania on suhteellisen kevysti, vaaleaa yrttisyyttä löytyy.

Maku syöksyy suuhun hitusen happaman vehnäisyyden ja kevyelti mausteisen hiivaisuuden voimin. Suhteellisen kypsän oloinen banaani avautuu todenteolla puolivälin paikkeilla, mutta himmenee melko nopeasti hyvin tarttuvan, keltaisen sitruksisuuden noustessa esiin. Loppuliu’ussa esitellään lisää hiivan mausteisempaa puolta, joka kuivattaa tuntua kevyemmin purevan sitruksen ja pistelevien hiilihappojen nostaessa pirteyttä esiin. Hieman myös ruskeaa, jokseenkin makeaa leipäistä mallasta pilkahtaa loppuvaiheille, muttei kovinkaan dominoivasti – hyvää jämäkkyyttä tuo kokonaisuuteen tarjoilee, mutta vie myös raikkauden terää hieman pois. Suutuntumaltaan makujen tapaan melko runsas, tasapainoinen ja jämäkkä. Muistelin raikkaammaksi ja ehkä hieman paremmin hellepäivään istuvaksi, muttei tämä tietynlainen jämäkkyyskään haitaksi ole.

Tuomio: Hyvin makua tarjoileva, tasapainoinen ja eri ominaisuuksilla leikittelevä vehnäolut. Sitrus, hieman hapan vehnäisyys sekä hiivan nostama mausteisuus lienevät ne päävärit – hieman kuiva, silti pirskahteleva mutta myös vähän raskas. Hieno vehnäolut – perustavan varmaa laatutyötä, jossa saksalaiset osaavat kunnostautua.

Pisteet: 36/50