Toinen näkökulma: Olutta Suomesta!

Olut – siitä on puhe...

Oluen verkkokauppa kukoistaa ja Tallinnan lautat seilaavat entiseen mallin, hyödyntävätpä harrastajat enenevissä määrin myös länsinaapurimme alkoholimonopolin verrattaen laaja-alaista valikoimaa. Syitä tähän käyttäytymiseen on monia ja varsin suuri osa perusteluista onkin täysin järkeenkäypiä ja mielestäni hyväksyttyjä – miksi riutua neuvostomallisen säännöstelyn ja keskiaikaisen alkoholipolitiikan armoilla kun rajat kerta ovat auki ja ruoho on muualla vihreämpää? Meillä kiristellään, valvontaa lisätään ja jopa hevosten nimiin vaaditaan muutoksia… Huhhuh sanon minä, ei ihme, että kansa alkaa olla kypsää.

Osa kuluttajista onkin jo pitkän aikaa äänestänyt jaloillaan ja nyttemmin myös näyttöpäätteillään. Kirjoitin itsekin vapaan liikkuvuuden mahdollistamasta oluen verkkokaupasta, joka avaa ovet kotimaata huomattavasti kattavamman valikoiman maailmaan – yleensä vieläpä varsin kilpailukykyiseen hintaan. Vain eurooppa on rajana, tavara liikkuu ja kusti polkee – eikä siinä mitään, me kuluttajat olemme mielissämme. Sivistys virtaa syvään pohjolaan pahvilaatikko kerrallaan ja nyt en viittaa millään tapaa Arkadianmäen poppooseen. Rajat ovat auki ja lypsylehmä sen on jo tajunnutkin, isäntä vain haikailee vanhojen, hyvien aikojen perään… 

On kuitenkin hyvä muistaa, että meillä on kotimaisinkin voimin hyvää nostetta olutkulttuurin saralla ja pienpanimoiden uusi tuleminen on ollut ilahduttavan voimakasta viime aikoina – todella epävakaista olosuhteista huolimatta. Yrittäjän arkea ei ole tehty helpoksi, mutta vielä haastavammassa asemassa ovat toimijat, jotka eivät saa itse myydä valmistamiaan tuotteita – puhun nyt valtaosasta maamme pienpanimoita. 

Rakki on saanut Jyväskylästä hyvän otteen - eikä suotta.

Tarina lienee useimmille tuttu: suoraan panimolta ei saa kuluttajalle myydä, eikä tarvittavaa kioskia saa joka paikkaan perustaa. Olut pitää saada myyntiin joko Alkoon, maitokauppaan tai ravintoloihin – Alkoon ei pienpanimoilla kapasiteetti useimmiten riitä eikä Alkoakaan hirveästi kiinnosta. Maitokauppaan saa vain mietoja tuotteita ja ihmiset käyvät mieluummin laivalla kuin ravintoloissa. Nettikauppakin on Suomessa luonnollisesti alkoholin suhteen kielletty toimintamuoto eli melkoisen rajatuissa oloissa pienpanimoissa voidaan reseptien suhteen luovuutta harjoittaa – tai sanottaisiinko ennemmin tervettä luovuutta, sillä kyllähän siinä saa mielissään sudokua hakata kun yrittää skaalata maistuvia oluita vahvuudessa alle maagisen 4,7%:n rajan ilman, että maku ja idea täysin vesittyvät.  Ulkomaille voisi viedä, mutta valmistuskustannukset ja erinäiset verot ja lisämaksujen korot nostavat tuotteen hinnan jo lähtötilanteessa liian epäedulliseksi muihin verrattuna. Tämä tosin ei pelkästään panimoteollisuuden ongelma taida tässä maassa olla… jonkunhan ne tuhatpäisen pikkuvirkamieslauman selänpesuaineet on kustannettava.

Maitokaupat ja olutravintolat tuntuvat jo varsin hyvin ottaneen kopin valloillaan olevasta buumista, mutta uppoavan sääntelyideologian perustalle rakennettu, ikiaikainen Alko vielä käynnistelee dieseliään. Pilkahduksia on kuitenkin ajoittain nähty – se tosin ei riitä alkuunkaan. Alkuvuodesta on odotettavissa muutoksia, mutta en usko ennen kuin omin silmin näen.  

Olosuhteisiin nähden kulttuuri kuitenkin kehittyy hyvää vauhtia ja oma, vahva osuutensa asiaan on paikallisilla, kaupunki-identiteettiä vahvistavilla pienpanimoilla. Jyväskylässä Hiisin asema kaupungin ylpeytenä on kiistaton ja pienen panimon oluita näkyy jo ilahduttavan laajasti olevan tarjolla. Myös tilausoluista on innostuttu alueen erinäisten toimijoiden voimin ja onkin ilo ollut seurata kuinka maun ja omaleimaisuuden aate leviää alueella kuin itsestään. Yrityserissäkin on hienosti lähdetty pois vaalean lagerin urilta ja paikallispanimolle onkin usein annettu vapaat kädet makukirjon kanssa leikittelyyn. Nykyiset panimot lasketaan jo kymmenissä, joten valinnan varaa pitäisi siinäkin suhteessa kuluttajilla olla. Kokosin aikani kuluksi sekä teidän iloksi kattavan listauksen Suomen pienpanimoista sekä sijoitin ne karttapohjaan aiheen havainnollistamiseksi – etsi oma lähipanimosi ja sukella maistuvien makujen maailmaan:

SUOMALAISET PIENPANIMOT KARTALLA

Paikallisuus on nykyään valttia, eikä syyttä.

Eli nettihuuman ja Viron viinarallin virroissa on hyvä muistaa myös kotimaisia pientoimijoita, jotka osaltaan ovat rikastuttamassa maamme aikanaan tehokkaasti näivetettyä juomakulttuuria – ilman heitä tarjolla olisi tuontibrändien lisäksi vain ”kolmen suuren” geneeristä salkkulageria ja liekkö olisi ulkomaisetkaan craft-oluet niin kovassa huudossa ilman paikallispanimoiden tuomaa nostetta? Solidaarisuudenko nimissä kotimaista sitten pitäisi ostaa? No ei suinkaan, kyllähän laadun pitää olla kunnossa eikä ketään duopolin hyllyviidakoihin ostoksille voi (vielä) pakottaa. Laajentunut tarjonta kuitenkin esittelee jo nykyisin hyvän kasan erilaisia vaihtoehtoja ihan maitokauppojenkin hyllyissä ja kun tähän vielä lisätään yleensä saman katon alta löytyvä Alkon (vielä ikävän suppea) valikoima sekä olutravintoloissa kiertävät pienpanimo-oluet, voidaan jo kliseisesti todeta tarjolla olevan ”jokaiselle jotakin” – ja vielä ihan kotimaisin voimin. Yleinen saatavuus on toki lainsäädännön puitteissa surullisen heikolla tasolla ja tiettyjen oluttyylien saalistamiseksi saa tehdä hartiavoimin töitä, mutta aika näyttää mihin suuntaan homma kehittyy – toivottavasti vielä jonain päivänä suunta on eteenpäin, kohti länsimaisia sivistysvaltioita.

Kyllä se Alkokin ajoittain yrittää...

Tarinan opetus lienee tässä: me tarvitsemme pienpanimoita sekä olutravintoloita, jotka tarjoavat laajan vaihtoehtojen valikoiman ja sopivan hengähdyspaikan arjen keskelle – yhtä lailla pienpanimot ja olutravintolat tarvitsevat laatutietoisia, runsaiden makujen ystäviä, asiakkaita, meitä, sinua, minua. Jaloillaan ja rahoillaan voi äänestää monella tapaa ja vaikkapa Alkon monopolin boikotoiminen suotavaa ja kannatettavaa onkin, voi ostokäyttäytymisellään antaa viestin, edes aivan pienen sellaisen: me haluamme tarjolle enemmän kotimaista olutta, enemmän paikallista olutta. Pitäkää Coors Lightinne, minä haluan Hiisiä, Iso-Kallaa ja Makua hyllyyn! Monopolin perustat ovat syvällä, eikä se hetkessä horju vaikka uppoaakin kovaa vauhtia mahdottomuuteensa. Siksi yleisen äänen ylläpidon lisäksi kaikenlainen viestin vienti on tärkeää.

Aihe on ristiriitainen, hankala ja hieman sekavakin. Se kuitenkin koskettaa valta osaa oluen ystävistä ja nautiskelijoista – siksi keskustelua on hyvä pitää yllä. Tavara liikkuu ja niin sen pitääkin, mutta välillä on hyvä vilkaista kotimaankin tarjontaa… Tämä ihan vain muistutuksena.

Think global, drink local… Kippis!
J-P

Paikallisuus, yhteistyö, innovatiivisuus...