maanantai 1. syyskuuta 2014

After tasting: Hopping Brewsters Warthog IPA, Ægir Mai Helles Bock ja Widmer Brothers Upheaval IPA



BrewDog-maisteluiden jälkeen ajattelin tehdä pienen kartoituksen Harry’sin muusta valikoimasta. Ennalta tuntematon pöytäseurueeni yhtyi after tastingin tarpeellisuuteen, joten mikäs siinä hetki pidempään istuskellessa ja juttuja jauhaessa. Ensimmäisestä olutuhrista ei ollut epäilystäkään, sillä olin jo tullessa pannut merkille kylmäkoskelaisen Hopping Brewstersin sikamaisen lentokonehanalätkän. Vaikka kyseessä on suht tuore ja yllättävänkin vähän kohuttu pienpanimo, olen pannut merkille että sen edustajistoa on melko hyvin ollut esillä Jyväskylänkin seudulla. Panimon ensimmäisiin itse valmistettuihin oluisiin lukeutuvan Powder Monkeyn maistelin kevemmällä blogistikollega-Mika Laitisen kanssa tehdyn kaupunkikierroksen yhteydessä

 Warthog IPA
Hopping Brewsters Warthog IPA siis laskeutui hanasta lasini täytteeksi. Viisi ja puoli prosenttista, täyttä IPAa lasin täydeltä. Reittausblogin kesäreissun perusteella EBUja olisi ehkä hieman kevytrunkoiseenkin olueen saatu maistuvat 100-yksikköä, joten purevuutta pitäisi löytyä tuntuvastikin. Hanalätkässä komeilee pahkasian ja taistelulentokoneen risteymä. Kone lienee viittaus 70-luvulla ensilentonsa tehneen A-10 Thunderbolt II-hävittäjään, joka oli jenkkiarmeijan ensimmäinen maataisteluiden tukemiseen tarkoitettu lentokone. Sen uraa uurtava suunnitelutyö mahdollisti ketterän toiminnan hitaissa nopeuksissa, mikä lisäsi sen osumatarkkuutta pienempiinkin maaleihin. Kone oli myös suunniteltu teknisiltä osiltaan helposti korjattavaksi, sillä sen polttoainesäiliöt jo moottorit olivat keskenään identtisiä – näin varaosia oli helpommin saatavilla eikä sovitteluun kulunut turhaan aikaa. Koneen lempinimi oli pahkasika Warthog – mutta sen tarinasta on olemassa useampiakin selityksiä/teorioita. Yleisin veikkaus nimelle tulee koneen hieman kömpelönkin näköisestä ja epätavallisesta ulkomuodosta, mutta myös sen kantama seitsenputkinen General Electric GAU-8 Avenger-konetykki (30mm) soveltuu perusteluiden raameihin matalan ja sian röhkimistä muistuttavan äänensä vuoksi. Mene ja tiedä, mutta Hopping Brewstersin ulkoiseen imagoon keskittynyt jaosto on hienosti käyttänyt molemmat tarinat hyödykseen ja näinpä Warthog-oluen tunnuksena komeileekin pahkasikaprofiilinen taistelulentokone.

Lentävä pahkasika-IPA
Hopping Brewsters Warthog IPA 
Rusehtava, makumaailmaltaan mukavan rapea IPA. Tuoretta greippiä, kevyttä pihkaa sekä sitruksen kuorta. Rungosta löytyy tiraus intensiivistä, imeltynyttä karamellia joka ei kuitenkaan tuo itseään liikaa esille - myös hentoa rusinaa. Jälkimaku on pitkä, runsas ja syvä: pihkaa, greippiä ja yleisen rapeaa tunnelmaa. Humalointi ei tosissaan jää statistin rooliin.

---

Seuraavaksi ryhdyin tutkimaan tiskin takaisia hyllyrivistöjä ja valinnan vaikeus oli suuri. Pitkällisen pohdinnan ja nahkakantiseen kansioon pakatun olutlistauksen selailun päätteeksi päädyin norjalaiseen, vaaleaan maibockiin. ”Huhtikuun bock” on perisaksalainen kevään kausijuoma ja yleensä väriltään talvibockeja vaaleampi. Norjalaispainos kuitenkin kuulosti kosteaan syysiltaan sopivalta, sillä tiskin takaa sitä luonnehdittiin melko makeaksi sekä runsaan maltaiseksi. Tuo yhdistelmä vain kuulostaa tunnelmallisessa syksyn pimeydessä loistavalta vaihtoehdolta.

Vuonna 2007 avattu Ægir vaikuttaa muuten tutustumisen arvoiselta paikalta ja siksipä Norjan matkaajan kannattaa pistää nimi korvan taakse. Kiemuraisen Sognevuonon perältä poikkeavan Aurlandinvuonon pohjukassa sijaitseva Flåmin kylä toimii panimon kotipaikkana. Sen yhteydessä on myös majoitustoimintaa ja parin vuoden ajan paikalla on toiminut myös tislaamo. Flåm sijaitsee luonnonkauniilla paikalla ja vuoristomaisemassa kiemurteleva rautatieyhteys on kuuleman mukaan näkemisen arvoinen – rata nimittäin tekee vuoristotunnelissa täyden silmukan laskeutuessaan vuonon pohjalle.

Ægir Mai Helles Bock
Ægir Mai Helles Bock 
Oranssin sävyinen, tummahkon keltainen ja samea norjalainen. Varsin makea, jopa hunajainen yleisilme tarjoilee vaaleahkoa, rehtiä maltaisuutta. Kevyttä, raikasta yrttiä sekä hentoa sitrusta Yleisesti ottaen hyvä juotavuus. Ei hassumpi, oikein maistuva heller bock.

---

Tässä vaiheessa olinkin jo kiskomassa takkia niskaani, mutta kuin kohtalon iskusta pöytään ilmestyi portlantlaista IPAa… Hetken tuumittuani kävin vielä yhden vastaavan tiskiltä kipaisemassa – enkä suotta. Humalaa on Upheaval IPAn niskaan kipattu kilo per tynnyri ja lopputulemana EBU-lukema näyttää arvoa 85. Alchemyn, Simcoen, Chinookin, Williametten, Brewer's Goldin ja Nelson Sauvinin valloittama paletti henkii hekumaa alusta loppuun eikä maistajan tässä kohtaa tarvinnut pettyä. Mallasrungosta löytyy myös ripaus vehnää ja ilahduttavasti IPA on myös suodattamaton. Widmer Brothersin tuotteet ovat omalla kohdallani aiemmin olleet melko harvassa ja muistivihkosta löytyi vain Maljassa vastaan tullut, perusvarma Nelson Imperial IPA. Sen yhteydestä löytyy tarinaa myös panimon historiasta…

Widmer Brothers Upheaval IPA
Widmer Brothers Upheaval IPA 
Samea, rusehtavan tumman keltainen olut. Tuoksu on mitä mainioin - rehtiä sitrusta, greipin tuoreutta. Aijai! Maultaan varsin makoisa: tuoretta, rapeaa greippiä, sitruksista pirskahtelevuutta. Mallasrunko on mauiltaan maltillinen, vaalea mutta riittoisan tukeva. Tyylipuhdas, oikein mainio kokonaisuus. Suoraviivainen, rapea, rehti.

---

Tästä olikin hyvä lähteä tallustamaan kohti kotia. BrewDog-tasting oli jo aiemmin mainittuun tapaan todella onnistunut ja maistuva, mutta hyvä maku jäi tästä after tastingistakin. Kiitokset kanssamakustelijoille seurasta. Harvoin olutmaistelun suun puhdistajana käytetään Cavaa, mutta hyvinhän se tarkoitukseensa toimi…

Kippis,
J-P

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti