BrewDog-maisteluiden jälkeen ajattelin tehdä pienen
kartoituksen Harry’sin muusta valikoimasta. Ennalta tuntematon pöytäseurueeni yhtyi
after tastingin tarpeellisuuteen, joten mikäs siinä hetki pidempään
istuskellessa ja juttuja jauhaessa. Ensimmäisestä olutuhrista ei ollut
epäilystäkään, sillä olin jo tullessa pannut merkille kylmäkoskelaisen Hopping
Brewstersin sikamaisen lentokonehanalätkän. Vaikka kyseessä on suht tuore ja
yllättävänkin vähän kohuttu pienpanimo, olen pannut merkille että sen
edustajistoa on melko hyvin ollut esillä Jyväskylänkin seudulla. Panimon
ensimmäisiin itse valmistettuihin oluisiin lukeutuvan Powder Monkeyn maistelin
kevemmällä blogistikollega-Mika Laitisen kanssa tehdyn kaupunkikierroksen yhteydessä…
.jpg) |
| Warthog IPA |
Hopping Brewsters Warthog IPA siis laskeutui hanasta lasini
täytteeksi. Viisi ja puoli prosenttista, täyttä IPAa lasin täydeltä.
Reittausblogin kesäreissun perusteella EBUja olisi ehkä hieman
kevytrunkoiseenkin olueen saatu maistuvat 100-yksikköä, joten purevuutta
pitäisi löytyä tuntuvastikin. Hanalätkässä komeilee pahkasian ja taistelulentokoneen risteymä. Kone lienee viittaus 70-luvulla
ensilentonsa tehneen A-10 Thunderbolt II-hävittäjään, joka oli jenkkiarmeijan ensimmäinen maataisteluiden tukemiseen tarkoitettu
lentokone. Sen uraa uurtava suunnitelutyö mahdollisti ketterän toiminnan hitaissa nopeuksissa, mikä lisäsi sen
osumatarkkuutta pienempiinkin maaleihin. Kone oli myös suunniteltu teknisiltä osiltaan
helposti korjattavaksi, sillä sen polttoainesäiliöt jo moottorit olivat keskenään
identtisiä – näin varaosia oli helpommin saatavilla eikä sovitteluun kulunut
turhaan aikaa. Koneen lempinimi oli pahkasika
– Warthog – mutta sen tarinasta
on olemassa useampiakin selityksiä/teorioita. Yleisin veikkaus nimelle tulee
koneen hieman kömpelönkin näköisestä ja epätavallisesta ulkomuodosta, mutta
myös sen kantama seitsenputkinen General Electric GAU-8 Avenger-konetykki (30mm)
soveltuu perusteluiden raameihin matalan ja sian röhkimistä muistuttavan
äänensä vuoksi. Mene ja tiedä, mutta Hopping Brewstersin ulkoiseen imagoon
keskittynyt jaosto on hienosti käyttänyt molemmat tarinat hyödykseen ja näinpä Warthog-oluen
tunnuksena komeileekin pahkasikaprofiilinen taistelulentokone.
 |
| Lentävä pahkasika-IPA |
Hopping Brewsters Warthog IPA
- Hopping Brewsters, Kylmäkoski, Suomi / India Pale Ale / 5,0%
- Pisteet: 36/50
Rusehtava, makumaailmaltaan mukavan rapea IPA. Tuoretta
greippiä, kevyttä pihkaa sekä sitruksen kuorta. Rungosta löytyy tiraus
intensiivistä, imeltynyttä karamellia joka ei kuitenkaan tuo itseään liikaa
esille - myös hentoa rusinaa. Jälkimaku on pitkä, runsas ja syvä: pihkaa,
greippiä ja yleisen rapeaa tunnelmaa. Humalointi ei tosissaan jää statistin
rooliin.
---
Seuraavaksi ryhdyin tutkimaan tiskin takaisia hyllyrivistöjä
ja valinnan vaikeus oli suuri. Pitkällisen pohdinnan ja nahkakantiseen kansioon
pakatun olutlistauksen selailun päätteeksi päädyin norjalaiseen, vaaleaan maibockiin.
”Huhtikuun bock” on perisaksalainen kevään kausijuoma ja yleensä väriltään
talvibockeja vaaleampi. Norjalaispainos kuitenkin kuulosti kosteaan syysiltaan
sopivalta, sillä tiskin takaa sitä luonnehdittiin melko makeaksi sekä runsaan
maltaiseksi. Tuo yhdistelmä vain kuulostaa tunnelmallisessa syksyn pimeydessä
loistavalta vaihtoehdolta.
Vuonna 2007 avattu Ægir vaikuttaa muuten
tutustumisen arvoiselta paikalta ja siksipä Norjan matkaajan kannattaa pistää
nimi korvan taakse. Kiemuraisen Sognevuonon perältä poikkeavan Aurlandinvuonon
pohjukassa sijaitseva Flåmin kylä toimii panimon kotipaikkana. Sen yhteydessä
on myös majoitustoimintaa ja parin vuoden ajan paikalla on toiminut myös
tislaamo. Flåm sijaitsee luonnonkauniilla paikalla ja vuoristomaisemassa
kiemurteleva rautatieyhteys on kuuleman mukaan näkemisen arvoinen – rata nimittäin
tekee vuoristotunnelissa täyden silmukan laskeutuessaan vuonon pohjalle.
.jpg) |
| Ægir Mai Helles Bock |
Oranssin sävyinen, tummahkon keltainen ja samea
norjalainen. Varsin makea, jopa hunajainen yleisilme tarjoilee vaaleahkoa,
rehtiä maltaisuutta. Kevyttä, raikasta yrttiä sekä hentoa sitrusta Yleisesti
ottaen hyvä juotavuus. Ei hassumpi, oikein maistuva heller bock.
---
Tässä vaiheessa olinkin jo kiskomassa takkia niskaani, mutta
kuin kohtalon iskusta pöytään ilmestyi portlantlaista IPAa… Hetken tuumittuani
kävin vielä yhden vastaavan tiskiltä kipaisemassa – enkä suotta. Humalaa on
Upheaval IPAn niskaan kipattu kilo per tynnyri ja lopputulemana EBU-lukema
näyttää arvoa 85. Alchemyn, Simcoen,
Chinookin, Williametten, Brewer's Goldin ja Nelson Sauvinin valloittama paletti
henkii hekumaa alusta loppuun eikä maistajan tässä kohtaa tarvinnut pettyä. Mallasrungosta
löytyy myös ripaus vehnää ja ilahduttavasti IPA on myös suodattamaton. Widmer
Brothersin tuotteet ovat omalla kohdallani aiemmin olleet melko harvassa ja
muistivihkosta löytyi vain Maljassa vastaan tullut, perusvarma Nelson Imperial IPA. Sen yhteydestä löytyy tarinaa myös panimon historiasta…
 |
| Widmer Brothers Upheaval IPA |
Widmer Brothers Upheaval IPA
- Widmer Brothers Brewing Company, Portland, USA / India Pale Ale / 7,1%
- Pisteet: 39/50
Samea, rusehtavan tumman keltainen olut. Tuoksu on mitä
mainioin - rehtiä sitrusta, greipin tuoreutta. Aijai! Maultaan varsin makoisa:
tuoretta, rapeaa greippiä, sitruksista pirskahtelevuutta. Mallasrunko on
mauiltaan maltillinen, vaalea mutta riittoisan tukeva. Tyylipuhdas, oikein
mainio kokonaisuus. Suoraviivainen, rapea, rehti.
---
Tästä olikin hyvä lähteä tallustamaan kohti kotia.
BrewDog-tasting oli jo aiemmin mainittuun tapaan todella onnistunut ja
maistuva, mutta hyvä maku jäi tästä after tastingistakin. Kiitokset
kanssamakustelijoille seurasta. Harvoin olutmaistelun suun puhdistajana
käytetään Cavaa, mutta hyvinhän se
tarkoitukseensa toimi…
Kippis,
J-P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti