’t IJ Struis

• Tyyli: Barley Wine
• Alk.%: 9,0
• Panimo: Brouwerij ’t IJ, Amsterdam, Hollanti
  

Strutsiolutta Hollannista.

Pääkaupunkiseudun Kalaravintoloissa on par’aikaa meneillään Hollanti-viikot, joten teemaan sopivaa olutta maistellaan Olutkellarissakin. Jyväskylän suunnalla lähin kalaravintola sijainnee Kuopiossa, mutta maistuvia muikkuannoksia tarjoileva Sampo ei jostain syystä ottanut osaa puukenkämaan oluttarjonnan esittelyyn. Tarjonta pitikin oma-alotteisesti noukkia olutkellarin periltä. Strutsioluttahan sieltä sitten löytyi. Struis (suom. strutsi) on tyyliltään barley winea, mutta ajanmukaisuudesta poiketen se ammentaa virikkeitä Ameriikan sijaan Briteistä – humalapeltojen tuulahduksen sijaan tarjolla onkin maltaisempaa ohraviiniä, mutta ilmeisesti belgitwistiäkin pitäisi mukana olla. Tämän otan mielenkiinnolla testiin.

Hollantihan kielenä muistuttaa saksalaista, särisevää radiokanavaa eikä pullon kyljessä komeileva panimon nimi Brouwerij ‘t IJ varmastikaan ensi yrittämällä oikein tule lausutuksi. Nimensä panimo lainaakin suoraan Amsterdamia ”halkovan järven” nimestä. Lainausmerkit lisäilin sen vuoksi, että ainakin karttaa tihrustettaessa kyseinen vesialue muistuttaa erehdyttävästi jokea – järvi se kuitenkin virallisissa kirjoissa on. Sinällään hauskana nippelinä voidaan kuitenkin todeta, että itäfriisian kielessä IJ tarkoittaa virtaa tai pientä jokea, mutta mitäpä tuosta kiistelemään. Terminä IJ on myös hollanninkielessä käytettävä ligatuuri, eli kahden kirjaimen yhdistämisestä syntynyt, itsenäinen kirjain (vrt. norjan æ). Tätä kautta saamme myös lausuntamallin panimon nimelle – IJ kääntyy suussa järkeenkäyvästi:[ɛi]. Panimo on perustettu vuonna 1985 ja se sijaitsee parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä Amsterdamin keskustasta. Tasting room löytyy ja kuulemma pientä naposteltavaakin on tarjolla. Tästä vinkkiä matkaajille siis.

’t IJ Struis

Tumman ruskea, pehmeän näköistä vaahtoa kohtalaisen vuolaasti muodostava olut. Ihan komia näky. Tuoksu suorastaan viettelee. Se on pehmyt, tummasävyinen ja syvä, mutta omaa myös udun särkevää happamuuttakin. Saaristolaisleipäinen, pehmeä maltaisuus on vertauskuvansa mukaisesti tummaa ja hieman imeltynyttä, mutta kerää myös nougatmaista ruskeutta osakseen. Tuo kirjo sekoittuu kauniisti belgimäiseen mausteisuuteen sekä tumman hedelmäiseen, osin kuivattuunkin tunnelmaan – myös punertavaa marjaisuutta nousee esiin. Hieman vihreää omenaa happamuutta tuomassa, myös ontuvasti kanervikosta muistuttavaa yrttisyyttä. Onpas loppuunsa monipuolinen…

Maultaan ehkä hieman epäkypsempi tapaus, joskin maistuvaa tarjontaa onkin lasin täydeltä. Tuoksussa mainittua pehmeyttä verottaa melko runsaaksi mitoitettu, pienikuplainen hiilihappopitoisuus, josta en tässä tapauksessa niinkään välitä. Makukirjo on edelleen syvä, miellyttävä ja tumman puhuva – melko hedelmäinen. Kypsä, tumma ja kuivattu suunta onkin hyvin edustettuna tuolla saralla, mutta vahvaa on myös tuoksunmukainen mausteisuus. Miellyttävää, kevyttä suklaata on noussut maun puolelle, omenainen happamuus on tuoksua miedompaa, mutta vihreytenä löydettävissä. Punertavaa marjaakin on, samoin vienoa yrttisyyttä. Lopussa myös terävä katkeron sivallus ilmoittaa läsnäolostaan eli melko monipuolista on tarjonta maunkin osalta.

Tuomio: Ehkä sitä viimeistä silausta vaille jäävä, silti oikein maistuva hollantilaispaketti. Syviä makuja, monipuolista runsautta eli ei lainkaan hassumman kuuloista. Tasapaino on kuitenkin hieman kallellaan, ehkä eniten tietyn jämäkkyyden puutteen vuoksi. Kuitenkin kaunis ja nautittava olut, josta löytyy vähän kaikkea…

Pisteet: 36/50