Olutta ja historian havinaa: Emäpitäjä Pestuuolut ja pestuumarkkinaperinne

Pestuumarkkinoita ajan takaa (kuva: rautalampi.com)

Rautalampi on tätä nykyä pieni Pohjois-Savon kunta, joka aikoinaan ulottui aina Kivijärvelle saakka käsittäen mm. nykyisen Jyväskylän alueet. Pieneksi ovat piirit siis käyneet, mutta eloa entisessä emäpitäjässä kuitenkin edelleen pidetään yllä. Itselleni Rautalampi on vielä varsin tuntematon paikka ja käynnit rajautuvatkin vain muutamiin läpikulkumatkoihin. Kylän raittia on toki tullut mielenkiinnolla ikkunan läpi tiirailtua ja mukavan virkeältä meno onkin usein vaikuttanut... Tuossa kesemmällä kirjoittelin paikallista elämänmenoa vireyttävän Ravintola Mortonin omasta oluesta, Panimo Hiisin sammioissa kypsyneestä Morton’s Steam Beeristä, eikä aikaakaan, kun jutuissa jo palataan Äijäveden rannoille.

Hiisin jäljillä ollaan tälläkin kertaa, sillä jo vuosi sitten rautalammilaisen perinnejuhlan, Pestuumarkkinoiden aikaan ajoitettu emäpitäjän oma olut on saanut tänä vuonna jatkoa. Viime vuotinen versio hupeni sen verran ripeään tahtiin, ettei paikallinen kuriirinikaan apajille ennättänyt – ei, vaikka tavaraa tuotiin paikalle laivalasteittain! Tänä vuonna saatiin siis uusintaotto ja Emäpitäjä Pestuuolutta on saatavilla myös Palokan Citymarketista – meni sitä pieni erä kuulemma Lohjan Deli Bakersiinkin. Pullon kylki kertoo oluen tarinaa:

1900-luvun alakuun suakka Rautalammin kartanoissa olj’ tapana ”ryvätä” rukkiin jyvistä olutta pittoihin ja juhlapyhiks. Samassa hengessä on tehty tämä mukavan maltainen Emäpitäjä-olut.

Paikallistunnetta ja olutta suurella sydämellä...

Etiketti on mielestäni osuva ja ilmeisesti taustana toimii Rautalammin keskustan aluetta kuvaava kartta joltain maailman ajalta? Sisältö sen sijaan pääsi yllättämään, sillä etukäteen minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä oluen tyylistä saati tyypistä. Ruista etiketissä luvattiin ja mallaspainotteiseksi savolaistekstin mukaan sitä veikkasin… ”Eeeeeei aivan…”. Rukiista otetta toki löytyy, mutta etenkin humaloinnin suhteen on onnistuttu mainiosti. Kyselin hieman Hiisin Tatulta, että mitäs tämä olut on syönyt ja vastaushan sitten näytti tältä:

No siinä on nyt sitten sitä ruista. Magnumia katkerona, east kent goldingsia kevyesti aromiin. Sit ihan vaan pale alea, vähän karamellimallasta ja ruista mallastamattomana (10%).

Arvotaan tyyliksi tämän perusteella English Pale Ale? Kuten jo edellä ehti vilahtaankin, liittyy olut ja sen nimeäminen vuosittain Rautalammilla pidettävään perinnetapahtumaan, Pestuumarkkinoihin. Nykymuodossaan Rautalamminkin Pestuumarkkinat lienevät melko kaukainen sukulainen 1800-luvulta lähteneen perinteen alkuaikoihin verrattuna, mutta tärkeä, koko pitäjän yhteen keräävä tapahtuma se edelleen on. Tämän vuotinen tapahtuma järjestettiin jo vakioituun tapaan syyskuun toisena viikonloppuna, eli tämän vuoden pestuut on toista viikkoa sitten paketoitu. Rautalammin museolta löytyy kuitenkin aihetta selventävä infopätkä, jossa perinteet taustat selviävät hienosti:

Savolainen kansanjuhla pestuumarkkinat ovat olleet jokasyksyinen pitäjän väenkokous, kirkko- ja markkinapyhä. Isännät ja emännät pestasivat aiemmin palveluskuntaa seuraavaksi vuodeksi. Pestuumarkkinoita saatettiin viettää kolmenakin perättäisenä sunnuntaina 8.9. jälkeen, johon mennessä palveluskunta piti irtisanoa. Esimerkiksi Rautalammilla alettiin aikoinaan pitää pestuita heti ensimmäisenä sunnuntaina syyskuun 8. päivän jälkeen.  

Usein pestuutilaisuus pidettiin heti kirkonmenojen päätyttyä kirkon lähistöllä. Rautalammilla kerrotaan tyttöjen kulkeneen kirkonmäellä rintamassa jokaisena kolmena pestuupyhänä. He pitivät toisiaan sormikoukusta kiinni. Emännät ja isännät valitsivat rivistöstä mielestään rotevimman ja pulskimman työihmisen. Palvelukseen tulosta sovittiin antamalla pestiraha ja usein sen jälkeen pestaaja tarjosi vielä pestuukahvit ja miehille pestuuryypyt. Pestauduttaessa vuosipalkasta tingittiin puolin ja toisin. Rengit saattoivat seistä rivissä ja puhemiehiä eli välittäjiäkin käytettiin. 

Pestuutapahtumaan kuului kansanjuhlan piirteitä. Oli kaupustelijoita, kahvikojuja ja viinan myyjiä. Tappeluitakin syntyi. Pestuumarkkinat olivat aikansa kanssakäymistilaisuuksia, jossa jokaisella oli mahdollisuus tavata koko harvassa asuva lähiyhteisönsä. Savossa on pitkään säilynyt kaskikauden suurperhelaitos, jolloin palveluskuntaa tai vieraan työvoimaa ei tarvittu. Pestuumarkkinat jatkoivat 1800-luvulta lähtien ikivanhojen pitäjäpyhien ja kirkkomessujen perinnettä. Pestuut enteilivät yhteiskunnan muutosta, siirtymistä palkattuun työhön ja rahatalouteen. Ne olivatkin ensimmäisiä työväenjuhlia ilman poliittista sisältöä. Pestuumarkkinoihin sisältyi myös huolta työstä ja nuorten pakkoa muuttaa pois kotoaan toimeentulon perässä.  

Rautalammilla pestuumarkkinoita on järjestetty vuodesta 1821 lähtien. Välillä markkinat hiipuivat, mutta 1890-luvulta lähtien niistä tuli merkittävä vuotuistapahtuma. Pestaaminen hiipui vähitellen, mutta markkinoilla tavattiin tuttuja, tultiin huvittelemaan ja nauttimaan ohjelmasta sekä tekemään ostoksia. Esimerkiksi vuonna 1876 Rautalammilla uutuutena oli posetiivari ja elokuvia edeltänyt panoraamakone. Nuorisoa kiinnosti työväen ja seurojentalolla järjestetyt tanssit ja iltamat. Markkinoilla käynti saattoi syrjässä asuville olla ainut vierailu kirkonkylässä koko vuoden aikana.

Katso myös:

• Pestuumarkkinat netissä 
• Ravintola Morton 
• HUOM! Ravintola Morton etsii uutta isäntää!

Emäpitäjä Pestuuolut

• Tyyli: English Pale Ale
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Hiisi, Jyväskylä, Suomi

Hieman punertavan ruskea olut kaatuu lasiin vaahdoten todella runsaasti – oikeastaan vaahto pyrki ulos pullosta välittömästi korkin auettua. Asettuu kuitenkin hyvin jättäen ohuemman pintavaahdon lepäämään oluen päälle. Tuoksu on raikas, hieman greipinsekaisen kukkainen ja terävän katkera. Mallaspuoli on vähäisesti esillä, makeutta ei juuri aistittavissa. Oikein nätti ja virkeä.

Maultaan hieman pehmeämpi, joskin edelleen raikas, kohtalaisen pureva ja pirteäkin. Kukkainen, edelleen greippistä kaikua henkivä humalointi on tuoretta, muttei varasta aivan koko showta – vahvaa sen meno kuitenkin ja lopusta löytyy hyvä rutistus, joka kestää sopuisan vahvuisena melko pitkäänkin. Etiketti sanoo oluen nojaavan maltaaseen, mutta kovin nopeasti mallaspohjan mauista ei kiinni saa – tämä ei kuitenkaan ole huono juttu, sillä humalointi on toteutettu hienolla tavalla. Hieman mausteistakin tuntua, varmasti ripaus hedelmääkin, mutta tukea antaa myös hiljalleen nouseva, rehtiin männikköön suuntautuva tuulahdus. Tunnelman lämmetessä myös maltaan seasta voi alkaa kaivella kevyen leipäistä, kuitenkin ehkä hivenen vaaleampaa otetta jossa kieltämättä on rukiista leimaakin mukana – lopulta melko paljonkin. Kokonaisuus on hyvin tasapainossa, eikä tuntuma jätä aukkoja ollen kuitenkin raikastavan hiilihappoinen. Kaunista, monipuolista, toimivaa.

Tuomio: Oikein maistuva, suoraviivaisen pirteän alun jälkeen monipuolisuutta loppuunsa runsaastikin tarjoileva olut, joka toimii varsin hulppeasti. Tuore, raikas, pureva – silti rukiin otetta hiljalleen voimistava, hieno olut. Tässä on kyllä onnistuttu mainiosti – vahvuutta en tässä lisää lähtisi huutelemaan, tämä on hyvä jo näin!

Pisteet: 36/50