- Tyyli: English Strong Ale
- Alk.%: 12,0
- Panimo: Ridgeway, Reading, Englanti
- Pantu: Hepworth, Horsham, Englanti
Quadrppstrle…quardopestrel..quradrplstrr… Niinpä niin, eli
tartuinpa vastoin ennakko-odotuksia Alkon valikoimiin saapuessaan hieman
kummastustakin aiheuttaneeseen brittiolueen. Viime keväänä oluen ystävät
odottivat Alkon valikoimiin saapuvaksi quadrupelia
ja paljon keskusteltiin josko tarjontaan saataisiin trappistiolutta esimerkiksi
Rochefort 10:n muodossa. Pettymys oli suuri, kun valikoimaan ilmestyi nyt
käsittelyssä oleva, varsin keskinkertaisia oluita valmistavan brittipanimon Quadruple
Strong Ale – ilmeisesti puskaradion väärinymmärryksen johdosta Quadruple oli
kääntynyt toiveikkaana ilmaisemaan vahvoihin belgioluisiin viittaavaa quadrupel-nimikettä. Metsään mentiin…
Hiljaista on ollut Ridgewayn hyllynpätkällä, mutta kelien kylmetessä päätin
testata tämän varsin vahvarunkoisen (12%) oluen, sillä omaan suuhun nämä
vahvemmat britit yleisesti ovat istuneet vähintäänkin tyydyttävästi – oluttyylihän
todellisuudessa on jostain English Strong Alejen maailmasta, eikä alkuun
ajatellusta belgioluiden kirjosta.
Lämmittävyyttä pitäisi ainakin vahvuuden puolesta riittää,
mutta joukosta löytyy myös ihan kohtalainen katkerolukemakin (43,7 EBU), josta
vastuussa ovat Challenger-, Admiral-, Target- ja Styrian Goldings-humalalajikkeet.
Beerspectives-blogi ehtikin jo olutta kummastelemaan ja luumuhilloa näyttää
siellä suunnalla purkista löytyneen…
Ridgeway Quadruple Strong Ale |
Kinuskin ruskea, kirkas ja kohtalaisen vaahdokas olut.
Tuoksu lämmittää ja viettelee, muttei sulje pehmeään syleilyynsä. Tummaa,
kuivattua hedelmäisyyttä, toffeemaista makeutta sekä hieman limpun kuortakin. Taka-alalta
kuitenkin puuttuu tarvittava syvyys, jota tässä vahvuusluokassa kyllä pitäisi
olla. Tuoksussa makeus kuitenkin nousee siirappisiin sfääreihin tuoden tahmeaa
tuntumaa mukaan. Runsas, ei ehkä riittävän kerroksellinen, mutta nautittava
kuitenkin – melko makeaa, toimii!
Makumaailma on tuoksua askeleen edellä, mutta silti
syvyysvaikutelman orastava tasapaksuus kaikuu mielessä. Toffeeta, kuivattua,
tummaa hedelmäisyyttä sekä imeltynyttä limppua on mukavasti, osin siirappisen
äitelänkin makeuden sivelemänä. Tuntumasta kuitenkin puuttuu pehmeyttä, jota
makukirjo ehdottomasti kaipaisi täydentäjäksi. Lämmin, tiivistetyn imeltynyt,
maltainen – lopussa kohtalaisen runsasta yrttisen katkeron terävyyttä.
Hiilihapot onneksi ovat maltilliset, mikä pelastaa paljon. Tahmaava, sen myötä
kohtalaisen soljuva. Jotain tästä kuitenkin jää puuttumaan…
Tuomio: Sinällään varsin maistuva, hidas ja nautittava
britti, joka jää harmillisesti kaipaamaan viimeisteltyä syvyyttä ja pehmeyttä. Imeltynyt,
lämmin ja kuivatun hedelmäinen syysolut, joka pakkastalvessa jäisi
auttamattomasti alakynteen. Silti ihan toimiva, joskin vahvuuteen nähden hieman
kesy…
Pisteet: 34/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti