Kesän makuja pohjoisen shamppanjan tahtiin – Brewbaker Berliner Weisse

• Tyyli: Berliner Weisse
• Alk.%: 2,5
• Panimo: Brewbaker, Berliini, Saksa

Muutama päivä sitten fillaroin kotia kohti syyssateen virkistäessä ilmanalaa. Vaatteet märkinä asfalttitietä kiitäessä sisälläni heräsi vieno kaipuu kesän helteitä kohtaan… Pidän syksystä, yleisesti sanonkin olevani syysihminen. Syyssateessa ulkoilu on mielekästä ja tunnelmaa huokuvaa eivätkä hämärtyvät illatkaan valittamisen aiheita mieleen juuri kanna – loppukesät meneekin usein syksyä odotellessa. Miksi sitten yht’äkkinen kesän kaiho? Pitkä työpäivä, fillari ja vehreä luonto...mieleni teki biergartenin rauhaan, jossa monen monituista, raikasta janojuomaa tuli tänäkin kesänä kohotettua huulille raskaiden askareiden väliköissä. Näin syyskuussa ei patiolla enää ilman välikerrastoa istuskella ja penkkikin saattaisi sään puolesta olla hieman kostunut. Olut jäikin tuona päivänä juomatta, mutta illalla tietokoneen syövereistä löytyi merkintöjä kesän mauista – käännetäänpä siis veistä kesäihmisten haavassa…

Berliner weisse, Napoleonin joukkojen mukaan ”pohjoisen shamppanja”, arkisemmin (ja sumeilemattoman vapaasti käännettynä) ”kansan kuohujuoma”. Kevyt, yleensä alle kolmeen prosenttiin asettuva, hapan vehnäoluttyyli, joka kerää suosiota yleensä kesähelteillä. Nimensä mukaisesti Berliner weisse on saksalaista alkuperää, joskaan maasta ei nykyisin kovin montaa sen vakituista valmistajaa löydykään – minne lie sadat valmistajat aikojen saatossa kaikonneet, sillä vielä 1800-luvulla olut oli Berliinin alueen suosituin alkoholijuoma ja Wikipedian mukaan sillä oli kaikkiaan seitsemänsataa valmistajaa. Sinällään jännää onkin, että nykyisin tarjonnan kirjo on huomattavasti laaja-alaisempaa merten takana Amerikassa... Saksan markkinoista se täyttää noin prosentin luokkaa olevan siivun, jos sitäkään.  Itse en tätä ennen lajiedustajistoon ole päässyt tutustumaan, mutta heinäkuun helteillä päätin ottaa satojen vuosien mittaiset perinteet omaavan tyylin testiin.

Koska olut on yleisilmeeltään hapan, tavataan se nauttia ”vihreänä” tai ”punaisena” – eli joko maratti- tai vadelmasiirapilla maustettuna. No eipä moisia hienouksia kartanon kaapeista sattumoisin löytynyt, joten vulgaaristi ”raakana” tämä tuli nautiskeltua – lasiin sentään maltoin kaadella. No leikki leikkinä, ehkä ens’alkuun onkin ihan hyvä lähteä tutustumaan ”tavaraan itseensä”, ilman kylkeen tulevia lisukkeita. Vaikka Berliner weisset omaavat pitkän historian, on tämä yksilö peräisin hieman tuoreemman toimijan, vuonna 2005 perustetun Brewbakerin varannoista. Berliiniläispanimo on itselleni vielä tuntematon, mutta ilmeisen innovatiivinen ja uran alkuvaiheissa näemmä varsin tuotteliaskin panimo on kyseessä. Sopinee berliiniläiseen elämänmenoon mainiosti… Entä miltäs Brewbakerin berliner weisse kesäkuumalla maistui?

Brewbaker Berliner Weisse

Samea, hieman hailakan keltainen olut kevyellä, laskevalla vaahdolla. Tuoksultaan vehnäinen, happaman hedelmäinen ja kevyen hiivainen - myös etikkaista happamuutta löytyy. Kevyt ja sitruksisen pirskahteleva.

Myös maku on varsin hapan, se juontuu sitruksisesta, hedelmäisestä pohjasta jossa on myös kevyttä fruktoosin tuntua. Vihreää omenaa, tuota sitrusta sekä raakaa karviaista. Vaaleaa vehnäisyyttä, kevyttä valkoviinietikkaa. Tuntumaltaan kevyt, kesäinen ja virkistävän hapan sekä pirteän oloinen.

Tuomio: Happaman hedelmäinen, hieman vehnäisän pyöreä kesäjuoma, joka on kevyt mutta maistuva. Ensikosketus berliner weissejen maailmaan ei varmasti jää ainoaksi...

Pisteet: 31/50