Vuoden Olut 2014: Django & Steven Pale Ale

• Tyyli: American Pale Ale
• Alk.%: 5,2
• Panimo: Saimaan Juomatehdas, Mikkeli, Suomi

Djangon taikaa...

Vuoden Olut 2014 nyt maistelussa… Kokeellisen, pieneriä valmistavan Panimoravintola Bruuverin Django & Steven Pale Ale vei siis keväällä voiton Helsinki Beer Festivalien olutkilvassa ja näin ollen Bruuverin isäntäpanimo, Saimaan Juomatehdas toi Ilkka Sysilän mestaroiman oluen laajemmille markkinoille suuremman kapasiteettinsä turvin. Matka Alkon valikoimiin kuitenkin vei toistaiseksi tuntemattomasta syystä odotettua pidempään, mutta viime viikosta lähtien A-marketin hyllystä on tätä Saimaan tyylikästä prosecco-pulloa jo löytynytkin. Ravintolamyynnissähän olut oli jo jalkapallon MM-kisojen aikaan, mutta jokseenkin raa’an kalskean pettymyksen se tuolloin jätti – ehkä sen harteille oli tullut ladattua liikaakin odotuksia…

Oluen nimeä ehdin pitkään pohtimaan, mutta Reittausblogin Harri ehti onneksi hoitamaan salapoliisin työt alta pois – Olutverkkohan tarinan loppu viimein paljasti:

Oluen eriskummallinen nimi tulee Ilkka Sysilän jazzharrastuksesta. Belgialainen jazzkitaristi Jean ”Django” Reinhardt (1910-53) muodosti ranskalaisen viulistin Stéphane Grappellin (1908-97) kanssa uusia uria aukovan duon, joka Sysilän mukaan joutui Yhdysvalloissa esiintymään amerikkalaisperäisillä nimillä Django & Steven.

Eli jazz-hommia humalan hekumissa, ei huono yhdistelmä joskaan Reinhardtin sävelet eivät omaan jazzmakuun mieluisimpia olekaan… Saimaa onkin nopeasti nostanut katseitaan myös ronskimpia makuja tarjoavien oluiden suuntaan, josta Django & Stevenin lisäksi hyvänä osoituksena toimivat maitokaupan maistuva Brewer’s Reserve-kaksikko India Pale Ale ja American Red Ale. Jenkkityyliä on tarjolla Alko-uutuudenkin suhteen, sillä tämä olut on humaloitu maistuvin Cascade-, Chinook- ja Columbus-lajikkein. Melko tuoreena olueen päästäänkin nyt käsiksi, joten tilaisuus kannattaa hyödyntää. Levylautaselle voi iskeä vaikkapa nimikkoduon musiikkia.

Django & Steven Pale Ale

Oljenkeltainen olut todella niukalla vaahtokerroksella varustettuna. Värimaailma hieman leikittelee valoa vasten ja luo tietynlaista syvyyttä näkyyn yhdessä kevyen sumeuden kanssa. Tuoksultaan suhteellisen hillitty, trooppisten hedelmien hedelmälihaa tarjoileva, ehkä hieman kankean viljaisan maltainen. Melko neutraali tuoksu, niin hyvässä kuin pahassakin.

Maussa meno onkin sitten jo ytimekkäämpää, joskin varsin suoraviivaista. Raa’anlaista sitruunaa ja greipin kuorta suuntäydeltä tarjoileva makupaletti saa mausteekseen kevyen ruohoisen tuulahduksen unohtamatta lopun pippurista mausteisuutta. Runko jää jalkoihin melko neutraalina, vaaleutta uhkuvana mutta osansa hyvin esittävänä palasena. Lopun rutistus on varsin pureva, pitkäkestoinen ja greippistä sävyä ronskisti mukaansa kaappaava. 

Tuomio: Alkuun hieman latteissa tunnelmissa alkanut matka kääntyy nopeasti suoraviivaiseen humalan tanssiin, jonka askeleet on sovitettu raa’ahkon sitruksen ja greipin tahtiin. Kevyt mausteisuus, ruohon vivahtava vilaus sekä kevyt yrttisyys täydentävät kuorolaulun viimeiseen puristukseen, joka ei hevillä tunnu otettaan irroittavan.

Pisteet: 34/50