Ensikosketus Alkon verkkokauppaan

Ensitilaus Alkon verkkokauppaan. Homma toimi hyvin,
mutta tyylikäs paketti oli kooltaan neljälle oluelle lievästi liioiteltu.

Alko avasi kauan odotetun verkkokauppansa syksyllä ja otti sitä myöten määrätietoisen askeleen kohti 2000-lukua. Pienet käynnistysvaikeudet kuuluivat hidastavan uutta palvelukonseptia ensimmäisten toimintaviikkojen aikana, mutta sittemmin huhut ja porut jäykkyydestä sekä tuotteiden ylibuukkauksista kuuluvat jo laantuneen. Vaikka verkkokauppa nykypäivänä varsin arkinen konsepti onkin, on ymmärrettävää, ettei raskas ja toiminnallisesti kankea koneisto järin sulavasti muutoksesta toivu. Parempi se on kuitenkin kuin entinen systeemi.

Oma ensitilaukseni odotti itseään aina tämän vuoden alkuun saakka. Osaltaan jäin odottelemaan prosessin vauhtiin pääsyä ja toisaalta alueeni myymäläverkko on kattaa Alkon valikoiman fyysisestikin melko mukavasti, sillä uutuudet ja osa tilaustuotteistakin etsiytyvät Jyväskylän myymäliin yleensä suht hyvällä prosentilla. Viime aikoina on tosin tuntunut, ettei tilaustuotteita löydy hyllyistä enää aiemmassa laajuudessa, mikä voi tietty johtua verkkokaupan läsnäolosta sekä sen mahdollistamasta, aiempaa jouhevammasta tilausvalikoiman hyödyntämisestä, jonka myötä valikoimakin on kasvanut nopeasti.

Verkkokaupan myötä myös Alkon nettisivut uudistuivat ja ovat kokonaisuutena aiempaa toimivammat. Tuotetietoja näkyy jonkin verran karsitun, mikä tietty oluthörhöä vähän harmittaa, mutta esimerkiksi tilausvalikoiman tuotteillekin annetut myymäläsaatavuudet avustavat suuresti. Niitähän ei aiemmin suoraan tuotteen sivulta nähnyt. Hakutoiminnoissa on vielä omat puutteensa, mutta tuokin tulee vielä korjautumaan. Vielä kun uutuudet saisi listattua esimerkiksi uutuusjärjestykseen, jolloin pystyisi ilman koko ”Uutuus”-sarakkeen haravoimista tarkistamaan viimeisimmät täydennykset.

Historiallisen tilauksen kunnioitettu nelikko.

Tilaustapahtumassa itsessään ei mitään ihmeellistä ollut. Kun halutut tuotteet lopulta saa paikannettua ja ladottua ostoskoriin, käy ostotapahtuman suorittaminen vaivattomasti. Itselläni ei ennen ostoskorin täyttelyä ollut edes tunnuksia kauppaan, mutta siinä samallahan ne tuli sitten luotua ja hoidettua pois päiväjärjestyksestä. On ollut puhetta, että osaa asiakkaista häiritsee tunnistautuminen sekä tilaus- että hakutapahtumien yhteydessä, mutta aika rutiinillahan nuo hoituvat, kun mm. verkkotunnuksia tai ajokorttia joutuu monissa muissakin tilanteissa säännöllisesti vilauttamaan. Verkkokaupan tilaus maksetaan etukäteen ja noudettaessa mukaan otetaan joko tulostettu tai sähköinen tilausvahvistus  sekä luonnollisesti henkilöllisyystodistus.

Vanhan tilausvalikoiman aikaan nettisivuilla oli suoraan valittavissa vain muutama myymälä, jonne haluamansa tuotteet pystyi tilaamaan. Toki nouto listan ulkopuolisistakin toimipisteistä oli mahdollista, mutta nykyinen systeemi, jossa alasvetovalikkoon on listattu koko verkoston myymälät, tuntuu pieneltä luksukselta ”menneeseen” verrattuna. Koska olin kuullut, että hankalin osa verkkokaupan kanssa toimimisessa on itse paketin nouto, valitsin toimituspaikaksi hieman hiljaisemman ja pienemmän myymälän. Se oli lopulta varsin fiksu veto, sillä nouto-operaatio vei myyjän aikaa useamman minuutin, lähinnä puhelimeen ujutetun softan hitauden vuoksi. Olin tietoisesti varannut visiitille riittävästi aikaa, joten sen suurempaa ongelmaa odottelu ei aiheuttanut, mutta prosessin hitaus tuskin työntekijästäkään ilahduttava asia on. Ehkä tässä Alkolla olisi hieman opiskeltavaa esimerkiksi logistiikkayritysten toiminnasta – viivakoodit ja niiden lukijat kun on keksitty. Piip-piip-kiitos ja niin edelleen.

Paketin yläosaan menisi vielä pari ylimääräistäkin pulloa.

Tilaushetkestä saapumisilmoitukseen kului kaksi arkipäivää, mikä oli mukava yllätys. Olin nimittäin varautunut pidempäänkin odotukseen. Testiluontoinen tilaukseni käsitti neljä eri olutta, jotka löytyivät takahuoneesta kiikutetusta, melko kookkaasta pahvilootasta. Laatikon visuaalinen ilme* oli yksi komeimmista mitä verkkokauppojen kohdalla on vastaan tullut ja tukevan laatikon kantorei’ät helpottavat sen liikuttelua mukavasti. Se olikin hyvä, sillä hankalan mallinen pahvitorni olisi ilman reikiä ikävä kantaa.

Pakkaustapa jäi pohdituttamaan, sillä moinen merikontti on neljälle olutpullolle hieman liioiteltua. Paketin sisällöstä suunnilleen puolet oli ”varattu” ilmalle, mikä luonnollisesti kuluttaa suotta arvokasta rahtitilaa. Ylisuuri pakkaus ei siis ole logistisesti kovinkaan käytännöllinen saati ekologinen keksintö. Oluet itsessään oli pakattu hyvin, eivätkä ne päässeet lainkaan heilumaan pullojen kauloihin pujotetun pahvin sekä pohjakuppien ansiosta.

Kokonaisuutena rohkaiseva kokemus ja kehityshän kehittyy lajissa kuin lajissa, eli ehkä luovutussofta- ja pakkaustapamurheetkin hiljalleen väistyvät unholaan. Pakettinsa toki joutuu edelleen Alkosta noutamaan, mutta tuleehan iso osa ulkomaankin verkkotilauksista lähi-Postista haettaviksi.

*=ei mitään "toimitetaan huomaamattomassa, valkeassa kirjekuoressa..." -meininkiä.

Ainakaan ei kilise...

eli pakkaushuolellisuudesta plussaa.