Stigbergets Gbg Beer Week 2016

Stigbergets Gbg Beer Week 2016

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 6,5
• Panimo: Stigbergets Bryggeri, Göteborg, Ruotsi

Olutharrastajan arki voi olla yllättävänkin raskasta ja kaaoottista. Kauppavahvuinen IPA on kummallista humalamehua, eikä olutravintoloiden saati Alkon harmaa tarjonta oikein sytytä, koska partaahyväilevän autenttinen kokemus tulee vain Atlantin takaisella Vermont IPAlla. Päivä on kuitenkin jo pilalla, sillä tuota pyhää nektaria ei saada meren yli riittävän tuoreena – konossööristä riippuen kahdessa päivässä tahi kuukaudessa pullotushetkestä. Hintakin on yleensä hurja ja niin on muuten kauppa-IPAllakin. Noidankehä on valmis ja ainoaksi lääkkeeksi jää epätoivoinen lentolippujen etsintä sekä kesälomien jaksottaminen humalasadon kypsymisen hetkiin sopivaksi. Tai no, onneksi on ruotsalaiset. Ne onnekkaat perkeleet tuon pienen meren takana.

Länsinaapurimme pienpanimopyrähdys on jokusen vuoden meikäläisiä edellä ja kansainvälistä mainetta nauttivat ruotsalaisoluet alkavat olla jo arkipäivää. On toki totta, että vain murto-osa ruotsalaisistakaan maansa rajojen ulkopuolella esiintyy, mutta tuo alati kasvava kärki on terävä ja kunnioitusta herättävä. Ajoittain tuntuukin, että vaikkei omnipolloja, duggeseja tai sthlmbrewingejä aivan eurooppalaisen pienpanimorintaman vetojuhtajuudesta voi (vielä) palkita, ollaan sillä suunnalla vähintäänkin hyvin ajan hermolla. Samalla kun pureva West Coast IPA –trendi on saanut sameasta New England / Vermont IPA -mehukkuudesta itselleen laajalti tunnustetun haastajan Amerikassa, saattaa göteborgilaisen olutravintolan ikkunasta nähdä paikallisten oluthörhöjen tilaavan jo uutta kierrosta lähipanimonsa sumuisen hämyistä, vastapuristettua aromi-IPAa. Tilaisin minäkin, jos sellaista vain tarjolla olisi. Kohta varmaan onkin, sillä Reittausblogin Harri avaa yksinkertaistettuna Vermont IPOjen sielunelämää lähimmän kotimaisen versioinnin eli Sonnisaaren (vielä) harmillisen paljon eioota myyvän Humalajan yhteydessä:

Vermont IPA on sameampi ja vaaleampi kuin perinteiset IPAt ja sen katkerotaso on usein maltillisempi. Vermont IPAssa tyylin juju on uudehkoilla hittihumalilla (esim. Azacca, El Dorado, Citra) toteutettu todella voimakas aromi- ja kuivahumalointi, joka tuottaa yhdessä maltillisemman katkeroinnin kanssa mehuisamman (juicy) lopputuloksen. Voimakkaasta humaloinnista irronneet humalaöljyt ja monissa tyylin oluissa käytetty brittityylinen hiivakanta sameuttavat olutta (brittityylinen kanta ei yleensä laskeudu niin hyvin kuin amerikkalainen).

Samea, smoothiemaiselta vehnäoluelta näyttävä, runsaan aromaattinen ja sulavaliikkeinen IPA-tyyli on siis IN. Suloisen katkeruuden nimeen vannovat trueheadsit tuskin ovat minnekään kaikonneet, mutta kaitpa tuo aromaattisuuteen panostaminen on silti ollut aika vahvassa nosteessa jo pidemmän aikaa ja nyt samean pehmeän lisän saanut suuntaus tuo peliin ulkoisestikin erottuvan tavaramerkin. Jo ”ikuisuuden” maailmankartalla vaikuttanut The Alchemistin Heady Topper on lajin arvostettu kulmakivi, mutta tämä IPA-uskonnon alalaji näkyy rantautuvan hiljalleen myös vanhan mantereen pienpanimoiden käymisastioihin. Ainakin Stigbergets on onnistunut asiassa perhanan hyvin.

Göteborgin Stigbergetissä vuodesta 2012 lähtien vaikuttanut Stigbergets Bryggeri on tuotantomääriltään Malmgårdin kokoluokkaa. Viime talvena laitteistonsa uusinut panimo puski päättyneellä tilikaudella ulos 400 000 litraa olutta. Nuori ja innokas panimo sai keväällä kunnian valmistaa GBG Beer Week –festivalin nimikko-oluen, joka on lanseeraamisestaan lähtien keikkunut olutkansan huulilla ja erinäisten olutlistaustan kärkijoukossa. GBG Beer Week 2016 nousi ensimmäisenä ruotsalais-IPAna Ratebeerin Top 50 IPA -listalle, jossa se on edelleen niukasti yhdeksäntenä (1/2017). Tilasin sitä kertapäätöksellä kolme pullollista, mutta jo ensinuuhkaisun jälkeen tiesin alimitoittaneeni määrän rankasti…

Stigbergets Gbg Beer Week 2016

Samea, utuinen, hailakan vaalea ja valkeavaahtoinen olut. Kiehtova ilmestys. Tuoksu tursuaa vaaleaa tropiikin hedelmäisyyttä, sitruksen ja greipin sävyjä sekä miellyttävää, tuoreen mäntyistä tuulahdusta. Mehukas lienee sopiva sana tälle iloittelulle, jossa on mukavaa valkoviinimarjaisuutta muistuttavaa, puristavaa rouheutta sivujuonnetta antamassa.

Maku on mitä mainioin. Vaaleita sävyjä viestivä trooppisuus on täynnä ananaksen, kiivin ja kärsimyshedelmän mehukkuutta, greippisen purevuuden kiristyessä otettaan läpi maun, antautuen lopussa männiköntäyteisen havukon puhdaslinjaiseen syleilyyn. Kliimaksin täydentää salakavalasti nouseva, itselleni edelleen valkoviinimarjaisen terävyyden henkimä, vieno, makean hapan sivallus, joka tuo kokonaisuuden juuri sopivasti ulos sademetsästä. Utuinen ulkomuoto ikäänkuin maistuu ja huokuu suussa pyörivästä nektarista eikä liene suuri häpeä myöntää kyseessä olevan yksi pitkään aikaan parhaiten kolahtaneista humalailoitteluista. Mehukas kokonaisuus kerta kaikkiaan!

Tuomio: Utuinen, runsasmakuinen, mutta samaan aikaan trooppisen heleä IPA. Upea esitys. Rakastuin hitusen…

Pisteet: 44/50