Two Sour Night at Hiisi

Hapan yö panimolla...

alla säihkyvien valojen...

Viime lauantainen visiitti paikallispanimolle jätti suuhun taas varsin happaman maun. Kyseessä oli HIISIn ”jokakeväiseen tapaan” isännöimä hapanolutiltama, joka keräsi yhteen väkeä panimojuomien valmistuksen, myynnin, anniskelun ja nautiskelun monenkirjavasta joukosta. Kaikkiaan meitä taisi olla paikalla parisenkymmentä. Osa oli saapunut panimolle jo lähes aamutuimaan keittelemään mestarillista gose-erää, joka itseasiassa oli koko tapahtuman koolle kutsunut voima ja iloittelun ihana tekosyy.

Two Sour Night at Hiisi jatkoi viime kevään One Sour Night at Hiisin tarinaa, josta oikeastaan koko jyväskyläläispanimon menestyksekäs ja maistuva bretta-sour-wild –virittely sai alkunsa. Tällä kertaa työn alla oli kolmen olutharrastajien arvostusta nauttivan tahon yhteinen makumatka. HIISIhän valittiin Olutoppaan vuosiäänestyksissä (taas) maamme ykköspanimoksi ja niinpä olutta lähdettiin visioimaan kahden muun oman sarjansa voittaneen edustajan kanssa: parhaan olutravintolan tittelin vieneen One Pint Pubin sekä kotimaista olutkauppaa ison askeleen eurooppalaiseen suuntaan johdattaneen Pienen. Viime kesänä ovensa avannut olutpuoti arvostettiin Oppaan äänestyksissä ylivoimaisesti parhaaksi olutkaupaksi, mikä on aika kova teko vain puoli vuotta toimineelta yritykseltä.

HIISI x One Pint X Pien –kollaboa on siis tuloillaan ja myyntipaikat voikin tästä nohevasti jo päätellä. Palkitsin vielä nimeämättömän projektin ”Mestarit panimolla” tittelillä, vaikka kyseessä onkin aikalailla Pepeä, Hectoria ja kumppaneita fressimpi pumppu. Aamulla tulille laitettu keitos oli saapuessani jätetty jo hapattumaan yön yli. Keittovaihe eli tapahtuman virallisempi pääosuus jäi siis meikäläiseltä väliin, mutta nähtävää, maisteltavaa ja kuultavaa riitti vielä illallakin ihan mukavissa määrin. Marjamaustettua, kattilahapatettua Gosea kuitenkin tuleman pitää, mutta osallistuneet tahot tiedottanevat siitä sitten tarkemmin ajan ollessa kypsä.

Vankan HIISI, One Pint ja Pien edustuksen lisäksi mukana menossa oli väkeä olutkulttuurin paikallisostolta, mutta myös pienpanimorintaman uudemmilta sekä tulevilta kasvoilta Cool Head Brewin Pietarin sekä omaa ”underground” panimoaan valmistelevan Jasonin ja Elinan muodossa. Jason on tuttu hahmo Olutkellarinkin sivuilta viimekesäisen 8-Bit Brewingin taustoja ja parivuotisen perustamistyön vaiheita esittelleen jutun myötä:

Panimoa perustamassa: 8-Bit Brewing

Tällä kertaa pääsin jutustelemaan miekkosen kanssa ihan livetilassa ja hän kertoikin viimeiseen puolivuotiseen mahtuneen jos jonkinmoista tapahtumaa, joiden mollivoittoinen sointu on vihdoin kääntymässä iloisempaan tunnelmaan. Kahden kariutuneen tilakatselmuksen jälkeen panimolle vaikuttaa löytyneen sopivat tilat syvältä Helsingin ytimestä. Matkassa on vielä pieniä muuttujia ja varmistuksia, mutta toteutuessaan 8-Bit tulee osaltaan vahvasti määrittelemään kotimaan undergroundskeneä.

Tulipa siinä illan aikana nähtyä tilamuutosten arkkitehtisuunnitelmiakin ja kieltämättä aika kutkuttavalta vaikuttaa. Selkeät tavoitteet tuotteidenkin lanseerausaikataulusta on olemassa, mutta kuten edeltävät vuodet ovat Jasonille opettaneet, on aina hyvä olla myös toimiva varasuunnitelma. Näin on nytkin ja arcade-henkiset oluet tulevat saamaan jatkumoa tavalla tai toisella. Tästä sitten lisää myöhemmässä vaiheessa. Melko uniikkia panimoa on joka tapauksessa lupa odotella rakentuvaksi.

Herpertti-duon exclusive -keikka panimon ytimessä...

Pullotuskone heräsi henkiin välivalojen myötä.

Aika jytää...

Illan taiteellinen kohokohta oli tuotantohallin lauteille nousseen Herpertti-duon konsertointi värivalojen leikitellessä käymistankkien rosterisella pinnalla. Hämyinen panimotila tuntuu öisin elävän omaa elämäänsä ja tankkirivistöjen takaiset sivukujat henkivät aivan omanlaista tunnelmaansa eri väristen valojen halkoessa pimeyttä. Bluesisoinnin jo hiljennyttyä pääsin itsekin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni, eli täräyttää poppivehkeistä panimohalli täyteen Wu-Tangin katu-uskottavia sulosointuja.

Myös tarjoilu pelasi hyvin ja oluita käytiin läpi aika rennolla ohjauksella. Esillä oli kunkin mukanaan tuomia olutelämyksiä sekä HIISIn tankeista valutettuja näytteitä sun muita koe-eriä. Kaikkea ei tullut ylös dokumentoitua, mutta ainakin näistä oluista jäi selvät muistijäljet mieleen kummittelemaan. Lisää tarinointia löytyy myös menossa mukana olleen kollegablogisti-Rollen Huurteinen-sivuilta.

8-Bit Glimmer IPA

Illan ensimmäisen oluen lasiini laski Jason, jonka 8-Bit Glimmer IPA oli itseasiassa One Pintin Hannan tekosia. Hanna oli halunnut opetella oluenvalmistuksen salat korkeimman omakätisesti lopputuleman olleessa vähintäänkin toimiva IPA. Oluen perusreseptiikka oli toki Jasonin käsialaa, mutta humalavalinnat ja itse valmistus jäi kokonaan Hannan kontolle. Mikäli oikein muistan, oli oluen katkeropuoli hoidettu Cascadella, aromit Vic Secretillä ja kuivahumalointi Wai-itilla.

Glimmeri oli puhdaspiirteinen ja sopivan pureva IPA itselleni hyvin uppoavin sitrushedelmäisin teesein doupattuna. Taustalla hieman valkoviinimäistä marjaisuutta sekä vaaleahkoa hedelmäisyyttä. Piti vielä tynnyrin loput käydä ahnehtimassa talteen…

Cool Head 2Sula Sour –proto

Illan toinen olut lieni koko setin erikoisin, ensisilmäyksellä lähinnä mango-Piltin ja –smoothien sekoitukselta näyttävä Mango Berliner Weisse. Kyseessä oli Cool Headilla häärivän Pietarin tekemä testierä, josta on kaupallinenkin, hieman muokattu versio tulossa aivan näillä näppäimillä Ice Beaver-kollabon muodossa. Nyt maistossa olevaan kegiin oli lyöty 350g rehtiä mangopyrettä aina yhtä olutlitraa kohden, mutta kaupallisen version kanssa määrää hieman maltillistetaan - muttei liikaa kuitenkaan. Suhteen laimennuksenkin jälkeen puhutaan kuulemma sadoista kiloista 1700-litran oluterän äärellä, joten hedelmätukkuri kiittää.

Sourit (etenkin Berliner Weisse ja Gose) ovat yksi tuusulalaispanimon tämänhetkisiä missioita. Helposti juotavat, kevyet hapanoluet halutaan tuoda tutuiksi suuremmillekin massoille. Suuntauksesta esimerkkinä toimii jo hetken ravintolajakelussa ollut Passionberliner Sour Head Maracuja sekä joulukuussa julkaistu Sour Head Ginger. Hedelmiä tullaan jatkossakin käyttämään innoituksen tullessa perinteisempiä juuria vahvemmin J. Wakefield -tyylisistä Florida Weisseista.

”Tynnyripiltti” osoittautuu sekä lasissa että suussa melko muhevan tuntuiseksi, mangososetta tursuavaksi mutta yllättävän tasapainoiseksi kokemukseksi. Runsas soseenkäyttö luonnollisesti vaimentaa happamuutta, mutta antaa vastapainoksi hyvää, samettista hedelmäisyyttä. Lähes lusikoitava elämys, joka oli aika jännän äärellä.

BFM Abbaye de Saint Bon-Chien 2014

Pieni pullo Sveitsin makuja. Kyseinen biere de gardehan oli jokunen vuosi sitten tarjolla Alkon erikoisvalikoimassa eli Arkadian hyllymetreillä vuoden 2010 versionsa voimin. Tuolloin isoon pulloon pakattu, happaman marjaisa olut oli ihan miellyttävä, joskin kokonsa puolesta turhan suuri pala haukattavaksi. Tarkkaa muistivertailua en tässä tilanteessa lähtenyt edes harrastamaan, mutta ehkä maistojen välisenä aikana koettu sourorientoituminen on antanut enemmän näkemystä tämänkin oluen hienouden ymmärtämiseen.

Bon-Chienin 2014 versio tarjoilee maistajalleen karamellista, toffeista maltaisuutta käärittynä punertavan marjaisaan, keskirunsaan happamaan verhoon. Sana ”lakkamainen” nousi esiin väkijoukon keskuudessa ja ehkä tuotetta niinkin voisi osittain kuvailla. Aikas kiva ja maistuva paketti, ehkä edelliskertaa toimivampi mielikuva tästä jää. (37/50)

Tokihan tankillakin pitää käydä että jaksaa...

HIISI / Donut Island Sour Hopzz

Tankeillakin käytiin ja vielä kehittyvää Sour Hopzzia valutettiin lasien täytteeksi. Sen suuremmin tuotteen perään ei tullut kyseltyä, mutta lienee läheistä sukua soureille puzzeille ja fuzzeille. Arvelisin Oksasmikan olleen menossa mukana, joten siksi Donut-leima otsikkoon. Sitrushedelmäistä menoa on tarjolla hyvin, hyvin kuivassa paketissa. Tropiikkia löytyy vaaleana, edelleen sitruskuoriseen menoon kääntyvänä. Hyvältä vaikuttaa tässä vaiheessa. Onpa muuten kuivaksi ”päässyt”. Toimii.

HIISI ”Mosaic Pils” -koe-erä

Seuraavaksi sitten HIISIn koe-erää tiskiin. Mosaicilla singlehopattu, erittäin kesäinen ja aromaattinen pils, jota ottaisin kuvitteelliseen terassihanaani ihan milloin vain. Kevyt, mutta napakan makuinen kokonaisuus Mosaicin dominoidesssa vaaleaa mallaspohjaa vasten. Ajattelin konseptin kuullessani, että ”kaikkea sitä pitää lähteä nykyään modernisoimaan”, mutta huomasin pian olevani sitä mieltä, että joskus vanhaa kannattaakin vähän sorkkia. Tätä sitten kaupallisesti joskus, joohan?

O’so Tuppen’s Demise

Sitten välillä merten taakse eli Wisconsiniin. Hyväksi havaitun O´so Brewing Companyn Extreme Seriesiin lukeutuva, tynnyrikypsytetty mustikkasour vaikutti pullonhypistelyiden perusteella olevan odottettukin tapaus ja kieltämättä varsin vaikuttava kokonaisuus tuon rusehtavan punaisen liemen makumaailmasta kuoriutui.

Mutta että mustikkaa? No joo, vaikka jokin punertavampi marjasekoitus karpaloista puolukkaan tai marja-aroniasta punaviinimarjoihin tulisi ehkä ensin mieleen. Miksei ihan tummat viinirypäleetkin. Tai no, pensasmustikkaan minä sitten lopulta päädyin totuuden ollessa jossain siellä välillä. Happaman puhuvan makukirjon taustalla toffeista maltaisuutta, kumisevaa tynnyriä ja roppakaupalla mieltä hyväilevää syvyyttä. (39/50)

HIISI Comfortably Plum

Syksyn expoiluissakin tapetilla olleen Pink Floyd -aiheisen oluen uusi painos, nähtävästi uuden vuoden aattona pullotettu vedos. Viinitynnyreissä tuoreiden luumujen päällä kypsynyt olut on humaloimaton, vain kamomillalla maustettu ja spontaanihkosti käynyt sour ale. Mallaspohja niijaa Saisoneiden suuntaan, mutta on varsin kaukana niistä kumminkin.

Mausta tuota luumua voi kaivaa aika runsaastikin, osin jopa dubbelmaisen belgihenkisenä, kuivattuna ja rutistuneena. Kypsää, edelleen belgisävytteistä hedelmää, hitunen toffeeta, punaista marjaisuutta sekä kevyttä happamuutta pehmeähkön tuntuisen mallasrungon päällä. Olutta ei ole hiilihapotettu, mikä takaa muhevanoloisen suutuntuman. Nautittava kokonaisuus.

Struise Gruuthuse

Gruitteja ei olekaan omalle kohdalle tainnut koskaan osua, joten tämänkin kuriositeetin myötä tilasin pullollisen laatupanimo Struisen näkemyksellisyyttä perinteikkään oluttyylin saralla. Olut on pantu Brysselissä sijaitsevaa taideteollisuusmuseota, keskiaikaista gruittien verotusmonopolia isännöineen suvun omistamassa rakennuksessa toimivaa Gruuthuusemuseumia, varten.

Ensikosketus lajiin on tätä myöten miellyttävä. Pehmeän neilikkaista, kuivayrttistä tunnelmaa kevyen makealla, vaalean maltaisella ja ehkä keksiselläkin pohjalla. Ruusun terälehteä, parfyymimäistä tuntua. Kepeänluonteinen, maistuva ja miellyttävä. Hyvin pirteä ja kevätmielinen. (38/50)

Saison Dupont Cuvée Dry Hopping (2016)

Toinen tuomiseni oli kuivahumaloitu Saison Dupont, joka löytyi varsin sopusuhtaiseen hintaan Beergiumin varastontyhjennyksestä. Vuoden 2016 erää on ryyditetty Brewers Goldilla ja mielestäni nämä spessuversiot tekevät hyvin kunniaa Saison Dupont –kantaäidilleen.

Odotetun aromaattinen, vaikkei ihan sesonkituotteesta enää olekaan kysymys. Sitruunaa ja pippurimausteisuutta päällimmäisinä tarjoileva kokonaisuus toimii todella hyvin. Valkopippuriksi todentuva takapotku toimii belgihiivaisessa, sitruunankuoren täydentävässä lopussa hyvin ja viljava, terävän soljuvien hiilihappojen yllä kelluva maltaisuus takaa kepeän, vaalean ja pirteän pohjan aromiherkuttelulle. (39/50)

Mort Subite Kriek Lambic Tradition

Illan omakohtainen floppi oli luonnollisesti itseni toimittama, pienellä arvalla valittu Heineken konsernin kavalkaadiin kuuluvan Mort Subiten ällömakea, kauppavahvuinen kirsikkalambic. Mansikkainen, kirsikkainen, sokerinen, ei toimi… (21/50)

O’so Lupulin Psychosis

Illan viimeinen kirjoihin ja kansiin päässyt olut oli O´son riemukasta odotusta osakseen saanut 100% brettakäytetty double IPA Psychosis. Amarillolla, Zeusilla sekä Dr. Rudilla kuivahumaloitu olut ei välttämättä yltänyt hypensä veroiseksi vaikka perusvarma ja hyvänmakuinen olikin.

Aika rapea ja kuivaan taittuva, sitruunaa ja muita vastaavia sävyjä suhteellisen kärkkään esityksen pääväreiksi kaivava olut. Toimii kaikessa voimakkuudessaan hyvin eikä näemmäinen tasapainon haastaminen ole johtamassa lähimainkaan tarpeettomiin yhteentörmäyksiin. Taidokkaasti hallittu, pureva ja rapsakka olut, joka ei silti herätä sitä suurinta hekumaa mitä kaivataan. (35/50)

Iltaan mahtui myös omakohtainen ensimaisto HIISIn panoksesta Alkon pienpanimokattaukseen. Aluksi vähän mitäänsanomattoman tuntuiselta vaikuttanut Pirunpelto sai lisäpontta Herpertin musisoinnista eli nosti profiiliaan pienen odottelun ja käsissä lämmittelyn jälkeen. Rustiikkinen bock-elämys ansaitsee oman juttunsa myöhemmällä ajalla. Pari pulloa eteläisten kansojen mukanaan tuomaa Pihamaan Sahtiakin illan aikana nautittiin ja kyllähän se vain toimii… 

Uutta kuhinaa tuntuu olevan vireillä vähän joka suunnalla ja kevät tuokin tullessaan mitä erilaisempia olutuutuuksia eri jakelukanaviin. Kuulin myös, että Bull Mentulan aamupalat olisi pihistetty, mitä sekään sitten ikinä tarkoittaakaan. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. 

Kippis!

Panimolla on myös "uusia" asukkeja tankkien muodossa...