 |
Hapan yö panimolla... |
 |
alla säihkyvien valojen... |
Viime lauantainen visiitti
paikallispanimolle jätti suuhun taas varsin happaman maun. Kyseessä oli HIISIn ”jokakeväiseen
tapaan” isännöimä hapanolutiltama, joka keräsi yhteen väkeä panimojuomien
valmistuksen, myynnin, anniskelun ja nautiskelun monenkirjavasta joukosta. Kaikkiaan
meitä taisi olla paikalla parisenkymmentä. Osa oli saapunut panimolle jo
lähes aamutuimaan keittelemään mestarillista gose-erää, joka itseasiassa oli
koko tapahtuman koolle kutsunut voima ja iloittelun ihana tekosyy.
Two Sour Night at Hiisi jatkoi
viime kevään One Sour Night at Hiisin tarinaa, josta oikeastaan koko
jyväskyläläispanimon menestyksekäs ja maistuva bretta-sour-wild –virittely sai
alkunsa. Tällä kertaa työn alla oli kolmen olutharrastajien arvostusta
nauttivan tahon yhteinen makumatka. HIISIhän valittiin Olutoppaan vuosiäänestyksissä (taas) maamme ykköspanimoksi ja niinpä olutta lähdettiin
visioimaan kahden muun oman sarjansa voittaneen edustajan kanssa: parhaan
olutravintolan tittelin vieneen One Pint Pubin sekä kotimaista olutkauppaa ison
askeleen eurooppalaiseen suuntaan johdattaneen Pienen. Viime kesänä
ovensa avannut olutpuoti arvostettiin Oppaan äänestyksissä ylivoimaisesti
parhaaksi olutkaupaksi, mikä on aika kova teko vain puoli vuotta toimineelta yritykseltä.
HIISI x One Pint X Pien –kollaboa
on siis tuloillaan ja myyntipaikat voikin tästä nohevasti jo päätellä. Palkitsin
vielä nimeämättömän projektin ”Mestarit panimolla” tittelillä, vaikka kyseessä
onkin aikalailla Pepeä, Hectoria ja kumppaneita fressimpi pumppu. Aamulla
tulille laitettu keitos oli saapuessani jätetty jo hapattumaan yön yli. Keittovaihe eli tapahtuman virallisempi pääosuus
jäi siis meikäläiseltä väliin, mutta nähtävää, maisteltavaa ja kuultavaa riitti
vielä illallakin ihan mukavissa määrin. Marjamaustettua, kattilahapatettua
Gosea kuitenkin tuleman pitää, mutta osallistuneet tahot tiedottanevat siitä sitten
tarkemmin ajan ollessa kypsä.
Vankan HIISI, One Pint ja Pien
edustuksen lisäksi mukana menossa oli väkeä olutkulttuurin paikallisostolta, mutta
myös pienpanimorintaman uudemmilta sekä tulevilta kasvoilta Cool Head Brewin
Pietarin sekä omaa ”underground” panimoaan valmistelevan Jasonin ja Elinan muodossa.
Jason on tuttu hahmo Olutkellarinkin sivuilta viimekesäisen 8-Bit Brewingin
taustoja ja parivuotisen perustamistyön vaiheita esittelleen jutun myötä:
Tällä kertaa pääsin
jutustelemaan miekkosen kanssa ihan livetilassa ja hän kertoikin viimeiseen
puolivuotiseen mahtuneen jos jonkinmoista tapahtumaa, joiden mollivoittoinen sointu on vihdoin kääntymässä iloisempaan tunnelmaan. Kahden kariutuneen tilakatselmuksen
jälkeen panimolle vaikuttaa löytyneen sopivat tilat syvältä Helsingin ytimestä.
Matkassa on vielä pieniä muuttujia ja varmistuksia, mutta toteutuessaan 8-Bit
tulee osaltaan vahvasti määrittelemään kotimaan undergroundskeneä.
Tulipa siinä
illan aikana nähtyä tilamuutosten arkkitehtisuunnitelmiakin ja kieltämättä aika
kutkuttavalta vaikuttaa. Selkeät tavoitteet tuotteidenkin
lanseerausaikataulusta on olemassa, mutta kuten edeltävät vuodet ovat Jasonille
opettaneet, on aina hyvä olla myös toimiva varasuunnitelma. Näin on nytkin ja
arcade-henkiset oluet tulevat saamaan jatkumoa tavalla tai toisella. Tästä
sitten lisää myöhemmässä vaiheessa. Melko uniikkia panimoa on joka tapauksessa lupa odotella rakentuvaksi.
 |
Herpertti-duon exclusive -keikka panimon ytimessä... |
 |
Pullotuskone heräsi henkiin välivalojen myötä. |
 |
Aika jytää... |
Illan taiteellinen kohokohta
oli tuotantohallin lauteille nousseen Herpertti-duon konsertointi värivalojen
leikitellessä käymistankkien rosterisella pinnalla. Hämyinen panimotila tuntuu öisin
elävän omaa elämäänsä ja tankkirivistöjen takaiset sivukujat henkivät aivan
omanlaista tunnelmaansa eri väristen valojen halkoessa pimeyttä. Bluesisoinnin
jo hiljennyttyä pääsin itsekin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni, eli
täräyttää poppivehkeistä panimohalli täyteen Wu-Tangin katu-uskottavia
sulosointuja.
Myös tarjoilu pelasi hyvin ja oluita käytiin läpi aika rennolla ohjauksella. Esillä oli kunkin mukanaan tuomia
olutelämyksiä sekä HIISIn tankeista valutettuja näytteitä sun muita koe-eriä.
Kaikkea ei tullut ylös dokumentoitua, mutta ainakin näistä oluista jäi selvät
muistijäljet mieleen kummittelemaan. Lisää tarinointia löytyy myös
menossa mukana olleen kollegablogisti-Rollen Huurteinen-sivuilta.
 |
8-Bit Glimmer IPA
Illan ensimmäisen oluen
lasiini laski Jason, jonka 8-Bit Glimmer IPA oli itseasiassa One Pintin Hannan
tekosia. Hanna oli halunnut opetella oluenvalmistuksen salat korkeimman
omakätisesti lopputuleman olleessa vähintäänkin toimiva IPA. Oluen
perusreseptiikka oli toki Jasonin käsialaa, mutta humalavalinnat ja itse valmistus
jäi kokonaan Hannan kontolle. Mikäli oikein muistan, oli oluen katkeropuoli
hoidettu Cascadella, aromit Vic Secretillä ja kuivahumalointi Wai-itilla.
Glimmeri oli puhdaspiirteinen
ja sopivan pureva IPA itselleni hyvin uppoavin sitrushedelmäisin teesein
doupattuna. Taustalla hieman valkoviinimäistä marjaisuutta sekä vaaleahkoa
hedelmäisyyttä. Piti vielä tynnyrin loput käydä ahnehtimassa talteen…
|
 |
Cool Head 2Sula Sour –proto
Illan toinen olut lieni koko
setin erikoisin, ensisilmäyksellä lähinnä mango-Piltin ja –smoothien sekoitukselta
näyttävä Mango Berliner Weisse. Kyseessä oli Cool Headilla häärivän Pietarin tekemä
testierä, josta on kaupallinenkin, hieman muokattu versio tulossa aivan näillä
näppäimillä Ice Beaver-kollabon muodossa. Nyt maistossa olevaan kegiin oli
lyöty 350g rehtiä mangopyrettä aina yhtä olutlitraa kohden, mutta kaupallisen
version kanssa määrää hieman maltillistetaan - muttei liikaa kuitenkaan. Suhteen
laimennuksenkin jälkeen puhutaan kuulemma sadoista kiloista 1700-litran
oluterän äärellä, joten hedelmätukkuri kiittää.
Sourit (etenkin Berliner
Weisse ja Gose) ovat yksi tuusulalaispanimon tämänhetkisiä missioita. Helposti
juotavat, kevyet hapanoluet halutaan tuoda tutuiksi suuremmillekin massoille.
Suuntauksesta esimerkkinä toimii jo hetken ravintolajakelussa ollut
Passionberliner Sour Head Maracuja sekä joulukuussa julkaistu Sour Head Ginger.
Hedelmiä tullaan jatkossakin käyttämään innoituksen tullessa perinteisempiä
juuria vahvemmin J. Wakefield -tyylisistä Florida Weisseista.
”Tynnyripiltti” osoittautuu
sekä lasissa että suussa melko muhevan tuntuiseksi, mangososetta tursuavaksi
mutta yllättävän tasapainoiseksi kokemukseksi. Runsas soseenkäyttö
luonnollisesti vaimentaa happamuutta, mutta antaa vastapainoksi hyvää, samettista
hedelmäisyyttä. Lähes lusikoitava elämys, joka oli aika jännän äärellä.
|
 |
BFM Abbaye de Saint Bon-Chien
2014
Pieni pullo Sveitsin makuja.
Kyseinen biere de gardehan oli jokunen vuosi sitten tarjolla Alkon
erikoisvalikoimassa eli Arkadian hyllymetreillä vuoden 2010 versionsa voimin.
Tuolloin isoon pulloon pakattu, happaman marjaisa olut oli ihan miellyttävä,
joskin kokonsa puolesta turhan suuri pala haukattavaksi. Tarkkaa muistivertailua
en tässä tilanteessa lähtenyt edes harrastamaan, mutta ehkä maistojen välisenä
aikana koettu sourorientoituminen on antanut enemmän näkemystä tämänkin oluen
hienouden ymmärtämiseen.
Bon-Chienin 2014 versio
tarjoilee maistajalleen karamellista, toffeista maltaisuutta käärittynä
punertavan marjaisaan, keskirunsaan happamaan verhoon. Sana ”lakkamainen” nousi
esiin väkijoukon keskuudessa ja ehkä tuotetta niinkin voisi osittain kuvailla.
Aikas kiva ja maistuva paketti, ehkä edelliskertaa toimivampi mielikuva tästä
jää. (37/50)
|
 |
Tokihan tankillakin pitää käydä että jaksaa... |
|
 |
HIISI / Donut Island Sour Hopzz
Tankeillakin käytiin ja vielä
kehittyvää Sour Hopzzia valutettiin lasien täytteeksi. Sen suuremmin tuotteen
perään ei tullut kyseltyä, mutta lienee läheistä sukua soureille puzzeille ja
fuzzeille. Arvelisin Oksasmikan olleen menossa mukana, joten siksi Donut-leima
otsikkoon. Sitrushedelmäistä menoa on tarjolla hyvin, hyvin kuivassa paketissa.
Tropiikkia löytyy vaaleana, edelleen sitruskuoriseen menoon kääntyvänä. Hyvältä
vaikuttaa tässä vaiheessa. Onpa muuten kuivaksi ”päässyt”. Toimii.
|
 |
HIISI ”Mosaic Pils” -koe-erä
Seuraavaksi sitten HIISIn
koe-erää tiskiin. Mosaicilla singlehopattu, erittäin kesäinen ja aromaattinen
pils, jota ottaisin kuvitteelliseen terassihanaani ihan milloin vain. Kevyt,
mutta napakan makuinen kokonaisuus Mosaicin dominoidesssa vaaleaa mallaspohjaa
vasten. Ajattelin konseptin kuullessani, että ”kaikkea sitä pitää lähteä nykyään modernisoimaan”, mutta huomasin
pian olevani sitä mieltä, että joskus vanhaa kannattaakin vähän sorkkia. Tätä
sitten kaupallisesti joskus, joohan?
|
 |
O’so Tuppen’s Demise
Sitten välillä merten taakse
eli Wisconsiniin. Hyväksi havaitun O´so Brewing Companyn Extreme Seriesiin
lukeutuva, tynnyrikypsytetty mustikkasour vaikutti pullonhypistelyiden
perusteella olevan odottettukin tapaus ja kieltämättä varsin vaikuttava
kokonaisuus tuon rusehtavan punaisen liemen makumaailmasta kuoriutui.
Mutta että mustikkaa? No joo,
vaikka jokin punertavampi marjasekoitus karpaloista puolukkaan tai
marja-aroniasta punaviinimarjoihin tulisi ehkä ensin mieleen. Miksei ihan
tummat viinirypäleetkin. Tai no, pensasmustikkaan minä sitten lopulta päädyin
totuuden ollessa jossain siellä välillä. Happaman puhuvan makukirjon taustalla
toffeista maltaisuutta, kumisevaa tynnyriä ja roppakaupalla mieltä hyväilevää
syvyyttä. (39/50)
|
 |
HIISI Comfortably Plum
Syksyn expoiluissakin
tapetilla olleen Pink Floyd -aiheisen oluen uusi painos, nähtävästi uuden vuoden aattona pullotettu
vedos. Viinitynnyreissä tuoreiden luumujen päällä kypsynyt olut on
humaloimaton, vain kamomillalla maustettu ja spontaanihkosti käynyt sour ale.
Mallaspohja niijaa Saisoneiden suuntaan, mutta on varsin kaukana niistä
kumminkin.
Mausta tuota luumua voi kaivaa
aika runsaastikin, osin jopa dubbelmaisen belgihenkisenä, kuivattuna ja
rutistuneena. Kypsää, edelleen belgisävytteistä hedelmää, hitunen toffeeta,
punaista marjaisuutta sekä kevyttä happamuutta pehmeähkön tuntuisen
mallasrungon päällä. Olutta ei ole hiilihapotettu, mikä takaa muhevanoloisen
suutuntuman. Nautittava kokonaisuus.
|
 |
Struise Gruuthuse
Gruitteja ei olekaan omalle
kohdalle tainnut koskaan osua, joten tämänkin kuriositeetin myötä tilasin
pullollisen laatupanimo Struisen näkemyksellisyyttä perinteikkään oluttyylin
saralla. Olut on pantu Brysselissä sijaitsevaa taideteollisuusmuseota,
keskiaikaista gruittien verotusmonopolia isännöineen suvun omistamassa
rakennuksessa toimivaa Gruuthuusemuseumia, varten.
Ensikosketus lajiin on tätä
myöten miellyttävä. Pehmeän neilikkaista, kuivayrttistä tunnelmaa kevyen
makealla, vaalean maltaisella ja ehkä keksiselläkin pohjalla. Ruusun
terälehteä, parfyymimäistä tuntua. Kepeänluonteinen, maistuva ja miellyttävä.
Hyvin pirteä ja kevätmielinen. (38/50)
|
 |
Saison Dupont Cuvée Dry
Hopping (2016)
Toinen tuomiseni oli kuivahumaloitu
Saison Dupont, joka löytyi varsin sopusuhtaiseen hintaan Beergiumin
varastontyhjennyksestä. Vuoden 2016 erää on ryyditetty Brewers Goldilla ja
mielestäni nämä spessuversiot tekevät hyvin kunniaa Saison Dupont –kantaäidilleen.
Odotetun aromaattinen, vaikkei
ihan sesonkituotteesta enää olekaan kysymys. Sitruunaa ja pippurimausteisuutta
päällimmäisinä tarjoileva kokonaisuus toimii todella hyvin. Valkopippuriksi
todentuva takapotku toimii belgihiivaisessa, sitruunankuoren täydentävässä
lopussa hyvin ja viljava, terävän soljuvien hiilihappojen yllä kelluva
maltaisuus takaa kepeän, vaalean ja pirteän pohjan aromiherkuttelulle. (39/50)
|
 |
Mort Subite Kriek Lambic
Tradition
Illan omakohtainen floppi oli
luonnollisesti itseni toimittama, pienellä arvalla valittu Heineken konsernin
kavalkaadiin kuuluvan Mort Subiten ällömakea, kauppavahvuinen kirsikkalambic.
Mansikkainen, kirsikkainen, sokerinen, ei toimi… (21/50)
|
 |
O’so Lupulin Psychosis
Illan viimeinen kirjoihin ja
kansiin päässyt olut oli O´son riemukasta odotusta osakseen saanut 100%
brettakäytetty double IPA Psychosis. Amarillolla, Zeusilla sekä Dr. Rudilla
kuivahumaloitu olut ei välttämättä yltänyt hypensä veroiseksi vaikka perusvarma
ja hyvänmakuinen olikin.
Aika rapea ja kuivaan taittuva, sitruunaa ja
muita vastaavia sävyjä suhteellisen kärkkään esityksen pääväreiksi kaivava olut.
Toimii kaikessa voimakkuudessaan hyvin eikä näemmäinen tasapainon haastaminen
ole johtamassa lähimainkaan tarpeettomiin yhteentörmäyksiin. Taidokkaasti hallittu,
pureva ja rapsakka olut, joka ei silti herätä sitä suurinta hekumaa mitä
kaivataan. (35/50)
|
Iltaan mahtui myös
omakohtainen ensimaisto HIISIn panoksesta Alkon pienpanimokattaukseen. Aluksi
vähän mitäänsanomattoman tuntuiselta vaikuttanut Pirunpelto sai lisäpontta
Herpertin musisoinnista eli nosti profiiliaan pienen odottelun ja käsissä
lämmittelyn jälkeen. Rustiikkinen bock-elämys ansaitsee oman juttunsa
myöhemmällä ajalla. Pari pulloa eteläisten kansojen mukanaan tuomaa Pihamaan
Sahtiakin illan aikana nautittiin ja kyllähän se vain toimii…
Uutta kuhinaa tuntuu olevan vireillä vähän joka suunnalla ja kevät tuokin tullessaan mitä erilaisempia olutuutuuksia eri jakelukanaviin. Kuulin myös, että Bull Mentulan aamupalat olisi pihistetty, mitä sekään sitten ikinä tarkoittaakaan. Näihin kuviin,
näihin tunnelmiin.
Kippis!
 |
Panimolla on myös "uusia" asukkeja tankkien muodossa... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti