 |
| Mathildedalin Kevät |
- Tyyli: Saison
- Alk.%: 5,5
- Panimo: Mathildedalin Kyläpanimo, Mathildedal, Suomi
Sympaattinen ruukkipanimo laittoi viime keväänä pirskeet pystyyn vähintäänkin toimivan belgialen voimin ja samaa maailmankolkkaa
kolutaan myös Mathildedalin Kevät-oluen myötä. Tällä kertaa pienpanimokattausta
täydentävän oluen tyylilajiksi on valikoitunut kesäinen Saison ja oluen
vahvuuskin on hilattu lainsäädäntövatuloinnin kohteena olevan
vähittäismyyntirajan tuleviin raameihin sopivaksi.
Mathildedalin Kevät kiinnosti etukäteen monella tapaa. Kylillä
on pantu heti ensikosketuksesta lähtien hyvin toimivaa lasintäytettä ja panimon
tasaisen varmaa linjaa täydentävät myös mukavat johtotähdet, kuten edellä
sivuttu Pirske tai vaikkapa paahdehörhön pirtaan istuva Seppä. Kyläpanimon meno
vaikuttaa muutoinkin mukavan lupsakalta ja jotenkin tuo touhu vain kolahtaa
meikäläiseen. Esimerkiksi etikettien kuvituksessa vaihtuvat kylämaisemat luovat
oluthyllyyn aivan omanlaista tunnelmaansa. Kevään etiketissä kuvattu,
Mathildedalin vanha viljamakasiini kirvoittaa mieleen monenlaisia tarina-aihioita
ja siten tarjoaa pienen elämyksen jo itsessään.
Kevään reseptiikassa tosin piili vakava vaaramomentti
viherherukkalisän muodossa, mutta onneksemme tuo melko selkeästikin esillä
oleva vivahde toimii kepeän keväisen saisonin makukokoelmaa vasten
oivallisesti. Itseasiassa ajattelin aluksi keittoon lisätyn ihan pensaikon
marjasatoa, mutta maistelu ja lopulta faktatarkistus osoittivat kuitenkin
marjapensaan lehtien suuntaan. Mukava, naapurin viime kesänä keittelemän
herukanlehtimehun tunnelma kaikui taustalla kivasti ja olut sai valoisan
vastaanoton myös kanssamaistelijalta. Panimo itse käyttää lehtilisästä sanaa ”kylätwist”, jonka aion julkeasti anastaa
omaan käyttöön jatkoa silmällä pitäen.
Toivoa sopii, että panimon kausiolueksi merkitsemä kevätolut
saisi pysyvämmän jalansijan sekä Alkon että panimon (ja myöhemmin myös
kauppojen) tuotevalikoimasta – vähän samaan tapaan kuin jokin aika sitten
uudelleen tarjolle tullut Pirskekin. Hienoja oluita molemmat. Oli miten oli,
Kevättä haen vielä lisää ja toivon, että sitä saisi vielä kesälläkin
mökkiterassille matkaan…
 |
| Mathildedalin Kevät |
 |
| Mathildedalin Kevät |
Keväisen keltainen, samea ja kohtalaisen
vaahtorikas olut. Tuoksu on mielenkiintoinen. Siinä on toki tuttua, sitruksisen
pirteää, kevyen hiivaista mausteisuutta ja viljavan vaaleaa maltaisuutta, mutta
ilmoilla on myös hauskaa viinimarjapensaanlehtimehun makeaa vehreyttäkin. Nopea
nuuhkaus toi jopa mieleen vaalean sahdin, mutta tarkempi tarkastelu karistaa
mielikuvaa kauemmaksi.
Maku jatkaa tuoksun linjoilla.
Viinimarjapensaan lehdistä keitetyn mehun vaikutelma on hieman hillitympi,
joskin selvästi läsnäoleva edelleen. Sitruksinen kärkevyys, yrttinen purevuus
ja valkopippurinen mausteisuus kiristävät otettaan loppua kohti liikuttaessa
alkupään vaalean viljavan maltaisuuden kadotessa taustalle. Kevät on tälle
oluelle oiva nimi sen henkiessä raikkaudellaan ja vaaleudellaan alkukevään
tunnelmaa. Miellyttävä ja kohtalaisen runsasmakuinen tuttavuus.
Tuomio: Hyvin keväinen, herukanlehdin tuunattu,
aurinkoinen Saison.
Pisteet: 38/50
Sanan herukka
käyttäminen on itselleni jo kasvatuksellisesti vierasta, mutta olen myös
myöhemmin antanut itselleni kertoa, että viinimarjoista tehtiin yleiskielessä
herukoita kasvi- ja kansanterveysmies Toivo Rautavaaran toimesta. Sana ”viini”
kun kertoi rahvaalle marjan yhdestä ilmiselvästä käyttömahdollisuudesta… Sanana
herukka lienee kuitenkin Rautavaaraa vanhempi, mutta mistäpä näistä tietää.
Onhan täällä kieltolakiakin kokeiltu ja opetettu kansa siten paloviinan pariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti